Freesia RGE |
KTK-II, KRJ-I, KV-II
|
Alankomaalainen puoliveritalli Royal Gear oli sulkemassa oviaan lopullisesti ja kaupan oli viimeisiä kasvatteja. Ihan vain sivusilmällä kurkistin myytäviä hevosia ja iskin silmäni kauniiseen, rautiaaseen KWPN-tamma Freesiaan. En ehkä voisi sanoa sen olleen rakkautta ensisilmäyksellä, mutta joku tuossa näpsäkässä koulutammassa herätti mielenkiintoni. Kun Freesia ei syystä tai toisesta mennyt kaupaksi, otin varovasti yhteyttä myyjään Sonjaan ja kyselin, josko Freesiasta olisi Suomeen lähtijäksi. Arvatenkin kaupat lyötiin aika nopeasti lukkoon.
|
Luonnekuvaus
Lempinimi Possu ei varsinaisesti kuvaa tamman ruokahalua millään tavalla. Itseasiassa neiti on hieman ronkeli. Possu oli saanut kasvattajallaan virallisesta nimestään juontuvan lempinimen Sia, joka sinällään on hyvin kaunis nimi, mutta aiheutti meissä hieman hilpeyttä. "Jaaha, taasko sä menet Sialla ratsastamaan? Hehheh" kuului usein tallikäytävältä, eikä superhauskaan vitsiin meinattu kyllästyä sitten millään. Pikkuhiljaa Freesian lempinimeksi vakiintui Possu, joka ei tokikaan ehkä ole näin hienon tamman arvoinen.
Luonteeseensa Possu on kaikeksi onnekseen saanut roiman kovuutta isältään, sillä tamman emä tuntui olevan liiankin herkkä tähän kylmään ja kovaan maailmaan. Tietysti hienot ladyt ovat aina pikkiriikkisen herkkiä etenkin hipiältään, mutta Possu ei ainakaan saa slaagia kovin pienistä asioista. Hoitotilanteissa tamma on toisinaan ihan oikea Tamma, jonka kanssa keskustellaan, neuvotellaan ja tehdään kompromisseja ennen kuin päästään yhteisymmärrykseen asioista. Possu hoidetaan usein pesupaikalla, jotta sen pikkumaiset protestoinnit jäävät huomattavasti pienimuotoisemmiksi. Possua välillä kiukuttaa nostaa jalkoja kavioiden putsausta varten, joskus satulavyö nipistää yhtä herkkää karvaa ja toisinaan pyllyn päältä kutittelu on Possusta röyhkeintä maailmassa. Ja sitten kuin taikaiskusta, kiukkupäivän jälkeen karsinassa odottaa yhteistyökykyisin hevonen päällä maan. Ota näistä tammoista nyt sitten aina selvää.
Selästä käsin turha pikkumaisuus jää unholaan ja Possusta kuoriutuu oikein rempseä ja positiivinen ratsu. Possu on pienestä asti opetettu toimimaan hyvin keveillä avuilla, joten tamma pysähtyy hengähdyksestä ja vaihtaa suuntaa hipaisusta. Possu on höyhenenkevyt kädelle ja hyvin herkkä pohkeelle. Tähän comboon on onneksi lisätty myös tujaus nöyryyttä ja miellyttämishalua, joten Possu ei ihan vedä herneitä nenään pikkuvirheistä. Tokikaan kovin suurieleiselle ratsastajalle Possun ratsastaminen voi olla kummallekin osapuolelle silkkaa painajaista, mutta siinä tapauksessa hevosta ei kyllä voi syyttää huonosta suorituksesta. Jos jotain miinuksia Possulle on annettava niin ne ikävä kyllä tulevat ravista, joka ei ihan ole luonnostaan niin lennokasta kuin tämän tasoiselle kouluhevoselle voisi suoda olevan. Hyvällä ratsastuksella Possustakin löytyy toki se lennokkaampikin ravivaihde, mutta se ei automaattisesti sitä tarjoa itse. Laukka sen sijaan on tasapainoista ja hyvin omalla moottorilla pyörivää.
Possu on kilpakumppanina oikein mainio. Sille ei muutokset miljöössä tai yleinen hälinä ja kovat äänet tuota päänvaivaa, vaan se on kotonaan oikeastaan tilanteessa kuin tilanteessa. Sikäli olisi ehkä ihan mukavaakin, että kisatilanne toisi Possuun hieman lisää säpäkkyyttä, joka taas toisi hitusen lisää ryhdikkyyttä suoritukseen. Mutta toisaalta olen hyvin tyytyväinen, että Possu puurtaa tasaisella varmuudella niin kotikentällä kuin kisatilanteissakin.
Luonteeseensa Possu on kaikeksi onnekseen saanut roiman kovuutta isältään, sillä tamman emä tuntui olevan liiankin herkkä tähän kylmään ja kovaan maailmaan. Tietysti hienot ladyt ovat aina pikkiriikkisen herkkiä etenkin hipiältään, mutta Possu ei ainakaan saa slaagia kovin pienistä asioista. Hoitotilanteissa tamma on toisinaan ihan oikea Tamma, jonka kanssa keskustellaan, neuvotellaan ja tehdään kompromisseja ennen kuin päästään yhteisymmärrykseen asioista. Possu hoidetaan usein pesupaikalla, jotta sen pikkumaiset protestoinnit jäävät huomattavasti pienimuotoisemmiksi. Possua välillä kiukuttaa nostaa jalkoja kavioiden putsausta varten, joskus satulavyö nipistää yhtä herkkää karvaa ja toisinaan pyllyn päältä kutittelu on Possusta röyhkeintä maailmassa. Ja sitten kuin taikaiskusta, kiukkupäivän jälkeen karsinassa odottaa yhteistyökykyisin hevonen päällä maan. Ota näistä tammoista nyt sitten aina selvää.
Selästä käsin turha pikkumaisuus jää unholaan ja Possusta kuoriutuu oikein rempseä ja positiivinen ratsu. Possu on pienestä asti opetettu toimimaan hyvin keveillä avuilla, joten tamma pysähtyy hengähdyksestä ja vaihtaa suuntaa hipaisusta. Possu on höyhenenkevyt kädelle ja hyvin herkkä pohkeelle. Tähän comboon on onneksi lisätty myös tujaus nöyryyttä ja miellyttämishalua, joten Possu ei ihan vedä herneitä nenään pikkuvirheistä. Tokikaan kovin suurieleiselle ratsastajalle Possun ratsastaminen voi olla kummallekin osapuolelle silkkaa painajaista, mutta siinä tapauksessa hevosta ei kyllä voi syyttää huonosta suorituksesta. Jos jotain miinuksia Possulle on annettava niin ne ikävä kyllä tulevat ravista, joka ei ihan ole luonnostaan niin lennokasta kuin tämän tasoiselle kouluhevoselle voisi suoda olevan. Hyvällä ratsastuksella Possustakin löytyy toki se lennokkaampikin ravivaihde, mutta se ei automaattisesti sitä tarjoa itse. Laukka sen sijaan on tasapainoista ja hyvin omalla moottorilla pyörivää.
Possu on kilpakumppanina oikein mainio. Sille ei muutokset miljöössä tai yleinen hälinä ja kovat äänet tuota päänvaivaa, vaan se on kotonaan oikeastaan tilanteessa kuin tilanteessa. Sikäli olisi ehkä ihan mukavaakin, että kisatilanne toisi Possuun hieman lisää säpäkkyyttä, joka taas toisi hitusen lisää ryhdikkyyttä suoritukseen. Mutta toisaalta olen hyvin tyytyväinen, että Possu puurtaa tasaisella varmuudella niin kotikentällä kuin kisatilanteissakin.
Sukutaulu & jälkeläiset
|
|
JÄLKELÄINEN
|
ISÄ / EMÄ
|
SAAVUTUKSET
|
FWB t. Sambucina (s. 1.4.2019 - prn 170cm)
|
Skybreaker WH
|
KTK-II
|
FWB o. Zephyrion (s. 10.10.2019 - mkrj 168cm)
|
Zephyr vd Halor
|
KTK-III
|
Kouluvarsojen laatuarvostelun lokakuun 2017 laatuarvostelutilaisuus:
42,5p. KV-II Hevoskantakirjan marraskuun 2018 kantakirjaustilaisuus: 18 + 18 + 18 + 18 = 72p. KTK-II Kouluratsastusjaoksen kesäkuun 2021 laatuarvostelutilaisuus: 7,5 + 39 + 25 + 20 + 15 = 106,5p. KRJ-I |
19.03.2018 NJ: Oldfinion Dressage - irtoSERT (päätuomari: Kati)
05.05.2018 NJ: Stall Fernweh - irtoSERT (päätuomari: Jannica)
23.11.19 NJ: Everholt Estate - irtoSERT (päätuomari: Sorel)
05.05.2018 NJ: Stall Fernweh - irtoSERT (päätuomari: Jannica)
23.11.19 NJ: Everholt Estate - irtoSERT (päätuomari: Sorel)
06.05.2020 Hannaby Hanami Week: Intermediate II - 19/27 63,929 %
10.05.2020 Hannaby Hanami Week: Intermediate II - 3/24 73,214 %
10.05.2020 Hannaby Hanami Week: Intermediate II - 3/24 73,214 %
KRJ - sijoituksia 39, joista voittoja 5
12.08.2018 KRJ: Intermediate II, Riemunkirjava - 2/19
12.08.2018 KRJ: Intermediate II, Riemunkirjava - 3/19 13.08.2018 KRJ: Intermediate II, Riemunkirjava - 3/19 14.08.2018 KRJ: Intermediate II, Riemunkirjava - 3/19 02.09.2018 KRJ: Intermediate II, Duren - 2/30 03.09.2018 KRJ: Intermediate II, Duren - 5/30 06.09.2018 KRJ: Intermediate II, Duren - 2/30 11.09.2018 KRJ: Intermediate II, Duren - 3/30 16.09.2018 KRJ: Intermediate II, Duren - 1/30 18.09.2018 KRJ: Intermediate II, Duren - 5/30 20.09.2018 KRJ: Intermediate II, Duren - 1/30 26.09.2018 KRJ: Intermediate II, Duren - 3/30 27.09.2018 KRJ: Intermediate II, Duren - 4/30 31.10.2018 KRJ-Cup: Intermediate I, Kaihovaara - 9/94 29.07.2019 KRJ: Intermediate I, Tiiron Ratsutalli - 4/27 31.07.2019 KRJ: Intermediate I, Tiiron Ratsutalli - 4/27 31.07.2019 KRJ: Intermediate I, Tiiron Ratsutalli - 1/27 02.08.2019 KRJ: Intermediate I, Tiiron Ratsutalli - 2/40 03.10.2019 KRJ: Intermediate II, Mörkövaara - 1/17 04.10.2019 KRJ: Intermediate II, Mörkövaara - 2/17 |
07.10.2019 KRJ: Intermediate II, Mörkövaara - 2/17
08.10.2019 KRJ: Intermediate II, Mörkövaara - 2/17 17.10.2019 KRJ: Intermediate II, Mörkövaara - 2/17 20.10.2019 KRJ: Intermediate II, Mörkövaara - 2/17 23.10.2019 KRJ: Intermediate II, Mörkövaara - 2/17 24.10.2019 KRJ: Intermediate II, Mörkövaara - 2/17 17.11.2019 KRJ: Intermediate II, Humlegård - 2/20 18.11.2019 KRJ: Intermediate II, Humlegård - 2/20 28.11.2019 KRJ: Intermediate II, Humlegård - 3/20 5.1.2020: Intermediate II, Kilpailukeskus Lupin - 2/38 20.1.2020: Intermediate II, Kilpailukeskus Lupin - 6/38 19.4.2020: Intermediate II, Kilpailukeskus Lupin - 5/32 22.4.2020: Intermediate II, Kilpailukeskus Lupin - 2/32 26.04.2020 KRJ: Intermediate II, Riordan - 1/34 19.05.2020 KRJ: Intermediate II, Riordan - 3/47 23.05.2020 KRJ: Intermediate II, Riordan - 4/47 29.05.2020 KRJ: Intermediate II, Riordan - 5/46 04.06.2020 KRJ: Intermediate II, Riordan - 6/46 06.06.2020 KRJ: Intermediate II, Riordan - 4/46 |
21. syyskuuta 2018, kouluvalmennus
|
valmentajana Juulia
|
Kylmä syyssade ropisi äänekkäästi Vappulan Kartanon maneesin kattoon, kun saavuin valmentamaan Elliä ja tämän kymmenvuotiasta kouluhevostammaansa. Heti alkuun ratsukko sai alkaa verrytellä käynnissä pitkässä ja matalassa muodossa sulkutaivussiksakilla. Sulku aloitettiin pitkän sivun alusta kohti maneesin keskipistettä, jossa hevonen suoristettiin ja palattiin sulkutaivutuksessa pitkän sivun viimeiselle kirjaimelle.
“Muista rauhallinen tahti. Nojaa vähän taaksepäin, ikään kuin istu hevosen takajaloille, jotta tunnet tahdin paremmin. Hyvä, juuri noin, älä anna sen kiirehtiä”, neuvoin Elliä, joka istui totisin kasvoin ratsunsa Possun selässä. Pikku hiljaa Possun käyntiin alkoi löytyä tahti, eikä se lähtenyt enää kipittämään ja kiirehtimään sulkutaivutuksissa. Vasemmalle tehtävissä suluissa Possu oli aavistuksen jäykempi ja se jännittyi ylälinjastaan. Neuvoin Elliä käyttämään johtavaa ohjaa, jotta saisi hevosen asettumaan ja taipumaan rehellisesti menosuuntaan. Näin Possu saatiin rentoutumaan nopeammin ja sitä myötä jumpattua tasapuolisen letkeäksi.
Pyysin Elliä siirtämään ratsunsa kevyeen raviin ja jatkamaan samaa sulkusiksakkia ravissa.
“Älä turhaan kerää ohjaa, anna sen olla pitkä ja matala. Se saa liikkua kunnolla läpi selän ja venyttää ylälinjaa!” Lähdimme sulkutaivutusten avulla hakemaan Possun liikkeisiin hieman enemmän ilmaa ja viivettä, kun se joutui astumaan pitkiä askeleita niiden lyhyiden sijasta, joita se olisi mieluummin ottanut. Elli sai tehtäväksi keventää hitaammin, jotta Possun tahti hieman rauhoittuisi, mutta samalla hänen tuli jalalla houkutella hevosta liikkumaan enemmän ylöspäin. Seuraavaksi Elli sai siirtyä harjoitusraviin ja lyhentää hieman ohjaa ja hakea Possu tiiviimpään ja kootumpaan muotoon. Muodon tiivistyessä ravi ei kuitenkaan saanut muuttua, vaan sen tuli säilyä siinä isossa ja letkeässä moodissa, jonka olimme juuri sulkutaivutuksilla saaneet aikaan. Elli joutuikin nyt toden teolla tekemän töitä, jotta sai ylläpidettyä tammallaan hienon ravin, jollaista hevonen itse ei automaattisesti tarjonnut.
“Pidä polvet ja reidet irti satulasta, ettet vain jalan puristuksella hidasta Possua”, ohjeistin. Ellin tuli istua tiiviisti molemmilla istuinluillaan satulaan ja pitää istunta tiiviinä keskivartalon lihaksilla, ei jaloilla. Se kuuluisa korsetti piti nyt saada kiristettyä niin, että keskivartalo pysyi tiukkana ja jalkojen piti vain ikään kuin valahtaa hevosen kylkien ympärille rentoina. Kun Ellin istunta ravissa oli kunnossa, pyysin siirtymään harjoituslaukkaan, jossa lähdimme edelleen korjaamaan ratsastajan istuntaa niin, että polvet saivat jopa osoittaa hieman ulospäin ja pohkeet olivat vain kevyesti kiinni hevosen kyljissä antamassa seinät, joiden välissä kulkea. Kun Possun laukka pyöri hyvin ja Elli istui selässä häiritsemättä ratsuaan, pyysin pikkuhiljaa pienentämään ympyrää ja samalla kokoamaan hevosta enemmän takajaloille. Kannuksen päillä sai ihan kutittaa hevosta kainaloista, jotta se ymmärsi kummasta päästä tuli nousta kymmenen senttiä ylöspäin. Sisäkädessä olevalla raipalla Elli antoi hevosensa sisätakajalalle käskyn astua vielä syvemmälle rungon alle, joka hevoselta onnistuikin helposti. Vaikka Possu vaikutti herkältä hevoselta, sitä piti silti uskaltaa ratsastaa ja vaatia asioita tarpeeksi jämäkästi. Pian Elli ratsastikin hevosellaan piruettilaukkaa pienellä voltilla, josta hän sai pikkuhilja lähteä suurentamaan ympyrää ja laukkaa samassa tahdissa niin, että takaisin suurelle ympyrälle palattua hevosen piti liikkua tasaisessa tahdissa lisättyä laukkaa. Ja voi mikä laukkavaihde Possusta löytyikään, kun Elli antoi pohkeillaan hevoselleen luvan lisätä! Tanner vain tömisi Possun laukatessa Elli selässään. Taas pyysin Elliä kokoamaan hevosta lisätystä laukasta kohti piruettilaukkaa niin, että he palasivat pian takaisin ympyrän keskelle piruetille. Piruettilaukassa keskityimme siihen, että Possu pysyi aktiivisena ja astui takajaloillaan, eikä lähtenyt ruuvaamaan niillä. Kun ratsukon piruettilaukka oli viimein just eikä melkeen hyvä, Elli taputti ratsuaan kaulalle ja antoi sen siirtyä harjoituslaukkaan isolle ympyrälle. Piruettilaukka oli hevoselle raskasta, joten päätimme lopettaa laukkatyöskentelyn ja palata vielä takaisin käyntityöskentelyyn, joka oli alussa jätetty vähemmälle. Elli sai nyt jatkaa käynnissä 180 asteen käännöksiä takaosan ympäri. Käynnissäkin Possun tuli astua takajaloilla eikä lähteä ruuvaamaan niitä maneesin hiekkaan, koska pidemmän päälle sillä hevonen vain onnistuisi hajottamaan takajalkojen nivelensä. Elli aloitti takaosan ympäri käännöksen tekemällä ensin muutaman askeleen avotaivutusta, jolla hevonen valmisteltiin liikkeeseen. Jaloilla Ellin piti aktivoida hevosensa takajalat astumaan askeleita, joka onnistuikin muutamien toistojen jälkeen niin hyvin, että päätimme lopettaa valmennuksen. Elli siirtyi kevyeen raviin ja antoi hevosensa venyttää turpaansa kohti maneesin hiekkaa. Ratsukko oli suorittanut tänään hienosti annetut tehtävät, mutta annoin Ellille kehujen lisäksi myös kotiläksyä. Hänen pitäisi nyt toden teolla harjoitella Possun kanssa sitä, että se pirueteissa ja takaosakäännöksissä käyttäisi aktiivisesti takaosaansa, eikä tekisi liikkeitä vähän sinne päin.
“Muista rauhallinen tahti. Nojaa vähän taaksepäin, ikään kuin istu hevosen takajaloille, jotta tunnet tahdin paremmin. Hyvä, juuri noin, älä anna sen kiirehtiä”, neuvoin Elliä, joka istui totisin kasvoin ratsunsa Possun selässä. Pikku hiljaa Possun käyntiin alkoi löytyä tahti, eikä se lähtenyt enää kipittämään ja kiirehtimään sulkutaivutuksissa. Vasemmalle tehtävissä suluissa Possu oli aavistuksen jäykempi ja se jännittyi ylälinjastaan. Neuvoin Elliä käyttämään johtavaa ohjaa, jotta saisi hevosen asettumaan ja taipumaan rehellisesti menosuuntaan. Näin Possu saatiin rentoutumaan nopeammin ja sitä myötä jumpattua tasapuolisen letkeäksi.
Pyysin Elliä siirtämään ratsunsa kevyeen raviin ja jatkamaan samaa sulkusiksakkia ravissa.
“Älä turhaan kerää ohjaa, anna sen olla pitkä ja matala. Se saa liikkua kunnolla läpi selän ja venyttää ylälinjaa!” Lähdimme sulkutaivutusten avulla hakemaan Possun liikkeisiin hieman enemmän ilmaa ja viivettä, kun se joutui astumaan pitkiä askeleita niiden lyhyiden sijasta, joita se olisi mieluummin ottanut. Elli sai tehtäväksi keventää hitaammin, jotta Possun tahti hieman rauhoittuisi, mutta samalla hänen tuli jalalla houkutella hevosta liikkumaan enemmän ylöspäin. Seuraavaksi Elli sai siirtyä harjoitusraviin ja lyhentää hieman ohjaa ja hakea Possu tiiviimpään ja kootumpaan muotoon. Muodon tiivistyessä ravi ei kuitenkaan saanut muuttua, vaan sen tuli säilyä siinä isossa ja letkeässä moodissa, jonka olimme juuri sulkutaivutuksilla saaneet aikaan. Elli joutuikin nyt toden teolla tekemän töitä, jotta sai ylläpidettyä tammallaan hienon ravin, jollaista hevonen itse ei automaattisesti tarjonnut.
“Pidä polvet ja reidet irti satulasta, ettet vain jalan puristuksella hidasta Possua”, ohjeistin. Ellin tuli istua tiiviisti molemmilla istuinluillaan satulaan ja pitää istunta tiiviinä keskivartalon lihaksilla, ei jaloilla. Se kuuluisa korsetti piti nyt saada kiristettyä niin, että keskivartalo pysyi tiukkana ja jalkojen piti vain ikään kuin valahtaa hevosen kylkien ympärille rentoina. Kun Ellin istunta ravissa oli kunnossa, pyysin siirtymään harjoituslaukkaan, jossa lähdimme edelleen korjaamaan ratsastajan istuntaa niin, että polvet saivat jopa osoittaa hieman ulospäin ja pohkeet olivat vain kevyesti kiinni hevosen kyljissä antamassa seinät, joiden välissä kulkea. Kun Possun laukka pyöri hyvin ja Elli istui selässä häiritsemättä ratsuaan, pyysin pikkuhiljaa pienentämään ympyrää ja samalla kokoamaan hevosta enemmän takajaloille. Kannuksen päillä sai ihan kutittaa hevosta kainaloista, jotta se ymmärsi kummasta päästä tuli nousta kymmenen senttiä ylöspäin. Sisäkädessä olevalla raipalla Elli antoi hevosensa sisätakajalalle käskyn astua vielä syvemmälle rungon alle, joka hevoselta onnistuikin helposti. Vaikka Possu vaikutti herkältä hevoselta, sitä piti silti uskaltaa ratsastaa ja vaatia asioita tarpeeksi jämäkästi. Pian Elli ratsastikin hevosellaan piruettilaukkaa pienellä voltilla, josta hän sai pikkuhilja lähteä suurentamaan ympyrää ja laukkaa samassa tahdissa niin, että takaisin suurelle ympyrälle palattua hevosen piti liikkua tasaisessa tahdissa lisättyä laukkaa. Ja voi mikä laukkavaihde Possusta löytyikään, kun Elli antoi pohkeillaan hevoselleen luvan lisätä! Tanner vain tömisi Possun laukatessa Elli selässään. Taas pyysin Elliä kokoamaan hevosta lisätystä laukasta kohti piruettilaukkaa niin, että he palasivat pian takaisin ympyrän keskelle piruetille. Piruettilaukassa keskityimme siihen, että Possu pysyi aktiivisena ja astui takajaloillaan, eikä lähtenyt ruuvaamaan niillä. Kun ratsukon piruettilaukka oli viimein just eikä melkeen hyvä, Elli taputti ratsuaan kaulalle ja antoi sen siirtyä harjoituslaukkaan isolle ympyrälle. Piruettilaukka oli hevoselle raskasta, joten päätimme lopettaa laukkatyöskentelyn ja palata vielä takaisin käyntityöskentelyyn, joka oli alussa jätetty vähemmälle. Elli sai nyt jatkaa käynnissä 180 asteen käännöksiä takaosan ympäri. Käynnissäkin Possun tuli astua takajaloilla eikä lähteä ruuvaamaan niitä maneesin hiekkaan, koska pidemmän päälle sillä hevonen vain onnistuisi hajottamaan takajalkojen nivelensä. Elli aloitti takaosan ympäri käännöksen tekemällä ensin muutaman askeleen avotaivutusta, jolla hevonen valmisteltiin liikkeeseen. Jaloilla Ellin piti aktivoida hevosensa takajalat astumaan askeleita, joka onnistuikin muutamien toistojen jälkeen niin hyvin, että päätimme lopettaa valmennuksen. Elli siirtyi kevyeen raviin ja antoi hevosensa venyttää turpaansa kohti maneesin hiekkaa. Ratsukko oli suorittanut tänään hienosti annetut tehtävät, mutta annoin Ellille kehujen lisäksi myös kotiläksyä. Hänen pitäisi nyt toden teolla harjoitella Possun kanssa sitä, että se pirueteissa ja takaosakäännöksissä käyttäisi aktiivisesti takaosaansa, eikä tekisi liikkeitä vähän sinne päin.
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM-GAME HORSE