Hiidelmän Haiku |
KTK-II, SV-I
|
Kun Hiidelmä myi Vappulan Pikkupusun esikoisvarsaa, ihastuin siihen oitis. Pikkupusu kun on varsin ihastuttava pikkutamma itsekin, eikä varsan isäkään ollut pöllömpi ilmestys. Otin ensisijassa yhteyttä Hiidelmän omistajaan, Uppeen, mutta varsin harmillisesti varsasta oli jo kaupat lyöty lukkoon. Viekkaana Uppe tarjosi Pikkupusun seuraavaa varsaa meille tänne Vappulaan. En oikeastaan empinyt hetkeäkään, vaan annoin Upen alkaa suunnitella meille tilausvarsaa.
Muutama vuosi siinä meni, mutta vihdoin Vappulaan asteli parivuotias pienen pieni ori Hiidelmän Haiku. Näppäränä ja varsin komeana orivarsana Haiku kävi kasvattajansa kanssa Suomenhevosvarsojen laatuarvostelussa pokaamassa ensimmäisen palkinnon. Sen verran puuhakas tapaus Haiku kuitenkin on, ettei kasvattajalle jäänyt orin kolttosia ikävä.
|
Luonnekuvaus
Eloisa Haiku on totta tosiaan. Paristot eivät tästä ponista ehdy kerta kaikkiaan koskaan, eikä sitä tarvitse ikinä vetää käyntiin. Se on aina valmis toimintaan, ja jos sille ei toimintaa keksitä, keksii se sitä takuuvarmasti itse. Hevosistani Haiku on ehdottomasti se, jonka vakuutus on maksanut itsensä takaisin. Sen verran on höselön kanssa tullut käytyä klinikalla paikattavana ja ties missä tutkimuksissa. Kerran kekseliäs Haiku jopa tuli ulos karsinan oven yli ja reväytti siinä rytäkässä takareitensä. Meinasi mennä allekirjoittaneella aamukahvit henkeen, kun aamutallintekijä soitti käytävällä odottaneen takajalkaansa ontuvan Haikun. Eikä se mitään rauhassa odotellut, maisteli siellä mennessään kavereiden loimia ja riimuja.
Haikuhan ei ole mikään mallioppilas mitä kuntoutukseen tulee. Ehei, se kun ei kauaa tunne itseään toipilaaksi, vaan olisi mieluusti menossa jo seuraavana päivänä. Ihme ja kumma se on kuitenkin aina saatu täysin ehjäksi. Haikun treeneissä on tapaturmista johtuen ollut jonkin verran taukoja ja sen kanssa on siksi edetty rauhassa.
Uskomattomalla tuurilla Haikusta saatiin kuin saatiinkin leivottua ihan kelporatsu. Se on varsin reaktiivinen ratsastaa, eikä se ehdi miettiä montaakaan sekuntia ennen kuin reagoi. Moneen ulkoiseen häiriötekijään se reagoikin. Esimerkiksi ensipakkaset tai kentän aidalle ilmestynyt takki taikka sitten ihan vaan kouluradan kirjainten viereen sijoitetut pelargoniaruukut saavat osakseen vähintäänkin puhinaa, mutta useimmiten myös varmuuden vuoksi muutamat sivuloikat.
Sileällä Haiku ottaa enemmän koppia ympäristötekijöistä kuin esteponina. Kouluratsuna se on kuitenkin tosi kivan näyttävä pyöreine runkoineen ja täpäköine askelineen. Askeleenpidennykset on Haikun kanssa varmasti ikuisesti treenin alla, se kun mieluusti tikittäisi mahdollisimman nopeasti paikasta toiseen. Esteponina Haiku keskittyy paremmin tekeillä olevaan asiaan, mutta se täpäkkänä kaverilla tuppaa ottamaan puoliväkisin vähän liikaakin päätäntävaltaa etenkin vauhdin suhteen. Yrittää se kovasti valita itse hyppypaikatkin, muttei sillä valitettavasti ole siinä mielessä järin hyvää luontaista estesilmää. Lähestymisistä kun tuppaa Haikun päätäntävallan alla tulemaan lähinnä kaoottisia kaukaa hyppyjä jalat harallaan joka suuntaan taikka sitten poni ajaa itsensä niin lähelle estettä, että ylipääseminen on suoranainen ihme. Onneksi se ei ihan hirveän kamalasti suostuttelua vaadi taipuakseen ratsastajan valitsemiin ponnistuspaikkoihin. Esteiden yli Haiku kyllä menee valtavalla ilolla ja tunteella. Ja useimmiten ilmavalla ja varovaisella hyppytyylillä.
Haikuhan ei ole mikään mallioppilas mitä kuntoutukseen tulee. Ehei, se kun ei kauaa tunne itseään toipilaaksi, vaan olisi mieluusti menossa jo seuraavana päivänä. Ihme ja kumma se on kuitenkin aina saatu täysin ehjäksi. Haikun treeneissä on tapaturmista johtuen ollut jonkin verran taukoja ja sen kanssa on siksi edetty rauhassa.
Uskomattomalla tuurilla Haikusta saatiin kuin saatiinkin leivottua ihan kelporatsu. Se on varsin reaktiivinen ratsastaa, eikä se ehdi miettiä montaakaan sekuntia ennen kuin reagoi. Moneen ulkoiseen häiriötekijään se reagoikin. Esimerkiksi ensipakkaset tai kentän aidalle ilmestynyt takki taikka sitten ihan vaan kouluradan kirjainten viereen sijoitetut pelargoniaruukut saavat osakseen vähintäänkin puhinaa, mutta useimmiten myös varmuuden vuoksi muutamat sivuloikat.
Sileällä Haiku ottaa enemmän koppia ympäristötekijöistä kuin esteponina. Kouluratsuna se on kuitenkin tosi kivan näyttävä pyöreine runkoineen ja täpäköine askelineen. Askeleenpidennykset on Haikun kanssa varmasti ikuisesti treenin alla, se kun mieluusti tikittäisi mahdollisimman nopeasti paikasta toiseen. Esteponina Haiku keskittyy paremmin tekeillä olevaan asiaan, mutta se täpäkkänä kaverilla tuppaa ottamaan puoliväkisin vähän liikaakin päätäntävaltaa etenkin vauhdin suhteen. Yrittää se kovasti valita itse hyppypaikatkin, muttei sillä valitettavasti ole siinä mielessä järin hyvää luontaista estesilmää. Lähestymisistä kun tuppaa Haikun päätäntävallan alla tulemaan lähinnä kaoottisia kaukaa hyppyjä jalat harallaan joka suuntaan taikka sitten poni ajaa itsensä niin lähelle estettä, että ylipääseminen on suoranainen ihme. Onneksi se ei ihan hirveän kamalasti suostuttelua vaadi taipuakseen ratsastajan valitsemiin ponnistuspaikkoihin. Esteiden yli Haiku kyllä menee valtavalla ilolla ja tunteella. Ja useimmiten ilmavalla ja varovaisella hyppytyylillä.
Sukutaulu & jälkeläiset
|
|
JÄLKELÄINEN
|
ISÄ / EMÄ
|
SAAVUTUKSET
|
Suomenhevosvarsojen joulukuun 2019 laatuarvostelutilaisuus:
Haiku 2v: rakenne 7,8 - suku 9 - käytös rakennearvostelussa 9, muuten 6 = 31,8p SV-I
Suomenhevoskantakirjan toukokuun 2021 kantakirjaustilaisuus:
18 + 18 + 17 + 17 = 70p. KTK-II
Haiku 2v: rakenne 7,8 - suku 9 - käytös rakennearvostelussa 9, muuten 6 = 31,8p SV-I
Suomenhevoskantakirjan toukokuun 2021 kantakirjaustilaisuus:
18 + 18 + 17 + 17 = 70p. KTK-II
01.06.2020 NJ: Vaalama - irtoSERT (päätuomari: Dimma)
21.06.2020 NJ: Haltiasalo - irtoSERT (päätuomari: Vibaja) |
ERJ - sijoituksia 16, joista voittoja 3
16.10.2020 - 80cm - Kuuran Suomenratsut - 4/38
03.06.2021 - 90cm - Brynhild - 3/38 06.06.2021 - 90cm - Brynhild - 1/38 21.01.2022 - 80cm - Mangovia - 6/60 30.01.2022 - 80cm - Mangovia - 7/60 01.02.2022 - 70cm - Breawa - 1/50 02.02.2022 - 70cm - Breawa - 5/50 05.02.2022 - 70cm - Breawa - 5/50 02.06.2022 - 80cm - Hiivurin suomenhevoset - 3/60 06.06.2022 - 80cm - Hiivurin suomenhevoset - 7/60 07.06.2022 - 80cm - Hiivurin suomenhevoset - 3/60 14.01.2023 - 90cm - Kulmala - 2/35 21.01.2023 - 90cm - Hiivurin suomenhevoset - 2/29 23.01.2023 - 90cm - Hiivurin suomenhevoset - 1/29 28.01.2023 - 90cm - Hiivurin suomenhevoset - 4/29 28.01.2023 - 90cm - Hiivurin suomenhevoset - 5/29 |
joulukuu 2019, kasvattajan mietteitä
|
pk-merkintä, Uppe VRL-11253
|
Haiku sai alkunsa ajatusten tasolla heti samana syksynä, kun Hiidelmä avasi ovensa ja toi julki ensimmäiset myyntivarsat. Niiden joukossa oli Pusun ja Ukonvaajan pienhevospoika Ukkosti, johon Pusun kasvattaja ihastui palavasti. Valitettavasti poni oli kuitenkin juuri myyty uuteen kotiin toisaalle, mutta neuvokkaana ryhdyin virittelemään ilmoille mahdollisuutta saada tilausvarsa Pususta. Tamman kasvattajalla oli toive hopeaa geeneissään kantavasta orista, mikä rajasi isäehdokkaita jonkin verran. Muutaman tovin kinkkisen pähkäilyn ja siitä seuranneen oriehdotelman jälkeen eteen osui Villahaassa asuva rautiaankimo Viisikon Haavetti, jolla oli mukavanpiskuiset pienhevosen mitat, harvinaisempi sukutaulu, reippaasti koulu- ja estesijoituksia alla ja vain yksi jälkeläinen ennestään. Tilaajan ja orin omistajan hyväksyttyä yhdistelmä, oli aika tarttua tuumasta toimeen. Toiveena oli saattaa maailmaan vielä tämän vuoden puolella varsa ja mieluiten ori. Kas siinä vasta puuhaa ja jännitystä kerrakseen!
Pusulla taisi olla vielä himpun verran liian tuoreessa muistissa esikoisvarsansa kolttoset, sillä jo kantoaikana Pusu muuttui mahdottoman kipakaksi, eikä sitä todellakaan ollut miellyttävää lenkittää ja käsitellä. Varsominen sujui onneksi esimerkillisesti, mutta eipä päästänyt tämäkään hartaasti toivottu pojankloppi emärukkaansa helpolla. Haikuksi nimitetty läsipää muun muassa toukaroi itsensä parsimiskuntoon karsinassa heti kolmantena elinpäivänään raapaistessaan jostain syystä poskensa auki karsinanpieleen. Haikulla oli myös kokoajan nälkä. Se söi, riekkui menemään pää kolmantena jalkana ja kulutettuaan kaiken energiansa, söi taas. Tilaajalle lähetetyt viestit, kuvat ja videot antoivat Haikusta mielenkiintoisen kuvan. "Nukkuuko se ikinä?" Pusun kasvattaja eräänkin kerran kysyi lähettäessäni videopätkää Haikusta, joka tutustui uteliaana emänsä loimeen hampaita hienosti apuna käyttäen. Vakuuttelin nukkuvan, vaikka todellisuudessa Haikulla tuntui olevan aina joku projekti karsinassa menossa, kun menin emän ja varsan vointia tarkistamaan.
Haikun vanhemmilla on luonteissaan topakkuutta, joten mitäpä muuta sitä voisi jälkikasvulta odottaa. Eikä Haikukaan mikään mälsä poni tunnu olevan, vaan oikeinkin suorituskykyinen ja erittäin nopea oppimaan. Haiku elää tunteella ja palolla, eikä siltä tarvitse kahta kertaa pyytää sellaisia asioita, joista se aidosti nauttii. Täytyy kuitenkin myöntää, ettei Haikua tule ikävä. Rakastuin poniin jo suunnitteluvaiheessa ja ponin määrätietoinen kasvattaminen ja hellä opastaminen maailman tuuliin oli kyllä omalla tavallaan antoisaa, mutta aikaansa kutakin. Meillä ei vain loppujen lopuksi synkannut Haikun kanssa niin hyvin kuin ehkä olisin toivonut. Liekö asiaan vaikuttanut lopulta myös se, että Hiidelmän pieni kasvattikatras koostui toistaiseksi vain oreista. Kirjoitin Haikun tilaajan kanssa kauppakirjat hymyssä suin joulutorttujen ja glögimukien äärellä ja jäin odottelemaan toivotun, kotiin jäävän tammavarsan tupsahtamista tallillemme toiveikkaana. Hyvää matkaa Haiku, toivottavasti sinusta kuullaan vielä!
Pusulla taisi olla vielä himpun verran liian tuoreessa muistissa esikoisvarsansa kolttoset, sillä jo kantoaikana Pusu muuttui mahdottoman kipakaksi, eikä sitä todellakaan ollut miellyttävää lenkittää ja käsitellä. Varsominen sujui onneksi esimerkillisesti, mutta eipä päästänyt tämäkään hartaasti toivottu pojankloppi emärukkaansa helpolla. Haikuksi nimitetty läsipää muun muassa toukaroi itsensä parsimiskuntoon karsinassa heti kolmantena elinpäivänään raapaistessaan jostain syystä poskensa auki karsinanpieleen. Haikulla oli myös kokoajan nälkä. Se söi, riekkui menemään pää kolmantena jalkana ja kulutettuaan kaiken energiansa, söi taas. Tilaajalle lähetetyt viestit, kuvat ja videot antoivat Haikusta mielenkiintoisen kuvan. "Nukkuuko se ikinä?" Pusun kasvattaja eräänkin kerran kysyi lähettäessäni videopätkää Haikusta, joka tutustui uteliaana emänsä loimeen hampaita hienosti apuna käyttäen. Vakuuttelin nukkuvan, vaikka todellisuudessa Haikulla tuntui olevan aina joku projekti karsinassa menossa, kun menin emän ja varsan vointia tarkistamaan.
Haikun vanhemmilla on luonteissaan topakkuutta, joten mitäpä muuta sitä voisi jälkikasvulta odottaa. Eikä Haikukaan mikään mälsä poni tunnu olevan, vaan oikeinkin suorituskykyinen ja erittäin nopea oppimaan. Haiku elää tunteella ja palolla, eikä siltä tarvitse kahta kertaa pyytää sellaisia asioita, joista se aidosti nauttii. Täytyy kuitenkin myöntää, ettei Haikua tule ikävä. Rakastuin poniin jo suunnitteluvaiheessa ja ponin määrätietoinen kasvattaminen ja hellä opastaminen maailman tuuliin oli kyllä omalla tavallaan antoisaa, mutta aikaansa kutakin. Meillä ei vain loppujen lopuksi synkannut Haikun kanssa niin hyvin kuin ehkä olisin toivonut. Liekö asiaan vaikuttanut lopulta myös se, että Hiidelmän pieni kasvattikatras koostui toistaiseksi vain oreista. Kirjoitin Haikun tilaajan kanssa kauppakirjat hymyssä suin joulutorttujen ja glögimukien äärellä ja jäin odottelemaan toivotun, kotiin jäävän tammavarsan tupsahtamista tallillemme toiveikkaana. Hyvää matkaa Haiku, toivottavasti sinusta kuullaan vielä!
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM-GAME HORSE
rakennekuva, ravikuva taluttaen ja näyttelyvälilehden pääkuva: W (VRL-00121)
kolme viimeistä ratsastuskuvaa: Vapaasti by AK
muut ratsastuskuvat: ransu.kuvat.fi
rakennekuva, ravikuva taluttaen ja näyttelyvälilehden pääkuva: W (VRL-00121)
kolme viimeistä ratsastuskuvaa: Vapaasti by AK
muut ratsastuskuvat: ransu.kuvat.fi