Vappulan Iloisa |
SV-I
|
Iloisa on kasattu superkivoista ja minulle henkilökohtaisesti tärkeistä sukulinjoista.
|
Luonnekuvaus
Tiedättekö sellaisen pehmeän huolettoman ihmistyypin, jonka tyypillisin vastaus on "ei väliä, kaikki käy!" Sellainen olisi meidän Iloisa, jos se olisi ihminen. Tamma on pienestä asti ollut vähän sellainen väistävämpi luonne, jota muiden varsojen oli helppo kurmoottaa pitkin laidunta. Tai olisi ollut, ellei emä Ilotuli olisi välillä pistänyt kapuloita kiusanhenkien rattaisiin. Vaan eipä Iloisa siitäkään ollut moksiskaan, kaikki käy!
Edelleen tamma on hyvin väistävä, se antaa todellakin ihmisten ihan vapaasti pitää oman tilansa. Ei puhettakaan, että Iloisa jyräisi päälle missään tilanteessa. Se ei edes yritä hypätä syliin säikähtäessään, vaan loikkaa aina toiseen suuntaan. Been there, lensin mukana.
Iloisa on sellainen tamma, joka saa minussa aikaan.. hmm ei nyt lässyttäjää, mutta sellaisen hempeiden puhujan. Iloisalle on jotenkin luonnollista puhua vähän hiljaisemmalla ja korkeammalla äänellä, kuin puhuisi pienelle vauvalle, joka vasta heräilee yöuniltaan. Matteo katselee touhujani tämän tamman kanssa usein vähän huvittuneen, toisinaan tuo ihmettelee ääneen, että miksei hänelle puhuta noin nätisti.
Hoitaessa Iloisa on ihanan rauhallinen ja tyyni. Se seisoskelee paikoillaan tyytyväisen oloisena riippumatta siitä, mitä hoitaja ympärillä puuhailee. Sen harjaan voi esimerkiksi kokeilla jos jonkinlaisia lettejä, Iloisa kun ei rupea tympäänyneenä heiluttelemaan päätään, jos letityksissä kestää. Muutenkin tammaa voisi hoitaa vaikka lapsi, sen verran kiltti tamma Iloisa on. Tiettyyn aikaan tähtien asennosta se voi vähän luimistella mahan alta harjailulle ja satulavyölle, muttei se hienoista ärsyyntymistään vie sen pidemmälle.
Jos joku meidän hevosista on automaattiratsu niin se on kyllä tämä. Toki se on hyvin peruskoulutettu ja sille on opetettu jos jonkinlaisia kouluratojen kiemuroita ja se on ne näppäränä likkana nopeasti oppinutkin. Iloisalle kun antaa avut vähän sinne päin niin paikkaa se aika tehokkaasti ratsastajan virheet ja hoitaa homman kotiin lähes aina kuin itsestään. Eikä se hermostu muutenkaan, jos selässä vähän paino heilahtaa johonkin suuntaan tai ratsastaja epähuomiossa käyttää vähän tiukemmin pohjetta. Ehei, kaikki käy! Kuten Iloisa tuntuu vähän kaikkeen tuumaavan. Ei tokikaan pidä luulla, että alkeisratsastaja saa Iloisasta GP-tason piffit ja paffit esiin ihan vahingossa. Jonkun verran tietää pitää mistä naruista vetää mihinkin suuntaa, että Iloisa hiffaa, mitä siltä pyydetään.
Esteillä Iloisan vahvuus on sen säädeltävyys. Se on täysin ratsastajan ohjattavissa ja jos joku asia menee mönkään niin sieltä selästä voi vaan vilkaista maneesin peiliin. Iloisasta lähtee vauhtia niin pyydettäessä ja se himmailee jos niin halutaan. Se ei ihan järin tarkkaan tuijottele itse hyppypaikkoja vaan luottaa siihen, että ratsastaja hoitaa sen oikeaan kohtaan. Esteillä se ei siis ehkä ole ihan kokemattomampien kuskien ratsu, vaikka se käsissä pysyykin ja menee sinne, mihin pyydetään.
Edelleen tamma on hyvin väistävä, se antaa todellakin ihmisten ihan vapaasti pitää oman tilansa. Ei puhettakaan, että Iloisa jyräisi päälle missään tilanteessa. Se ei edes yritä hypätä syliin säikähtäessään, vaan loikkaa aina toiseen suuntaan. Been there, lensin mukana.
Iloisa on sellainen tamma, joka saa minussa aikaan.. hmm ei nyt lässyttäjää, mutta sellaisen hempeiden puhujan. Iloisalle on jotenkin luonnollista puhua vähän hiljaisemmalla ja korkeammalla äänellä, kuin puhuisi pienelle vauvalle, joka vasta heräilee yöuniltaan. Matteo katselee touhujani tämän tamman kanssa usein vähän huvittuneen, toisinaan tuo ihmettelee ääneen, että miksei hänelle puhuta noin nätisti.
Hoitaessa Iloisa on ihanan rauhallinen ja tyyni. Se seisoskelee paikoillaan tyytyväisen oloisena riippumatta siitä, mitä hoitaja ympärillä puuhailee. Sen harjaan voi esimerkiksi kokeilla jos jonkinlaisia lettejä, Iloisa kun ei rupea tympäänyneenä heiluttelemaan päätään, jos letityksissä kestää. Muutenkin tammaa voisi hoitaa vaikka lapsi, sen verran kiltti tamma Iloisa on. Tiettyyn aikaan tähtien asennosta se voi vähän luimistella mahan alta harjailulle ja satulavyölle, muttei se hienoista ärsyyntymistään vie sen pidemmälle.
Jos joku meidän hevosista on automaattiratsu niin se on kyllä tämä. Toki se on hyvin peruskoulutettu ja sille on opetettu jos jonkinlaisia kouluratojen kiemuroita ja se on ne näppäränä likkana nopeasti oppinutkin. Iloisalle kun antaa avut vähän sinne päin niin paikkaa se aika tehokkaasti ratsastajan virheet ja hoitaa homman kotiin lähes aina kuin itsestään. Eikä se hermostu muutenkaan, jos selässä vähän paino heilahtaa johonkin suuntaan tai ratsastaja epähuomiossa käyttää vähän tiukemmin pohjetta. Ehei, kaikki käy! Kuten Iloisa tuntuu vähän kaikkeen tuumaavan. Ei tokikaan pidä luulla, että alkeisratsastaja saa Iloisasta GP-tason piffit ja paffit esiin ihan vahingossa. Jonkun verran tietää pitää mistä naruista vetää mihinkin suuntaa, että Iloisa hiffaa, mitä siltä pyydetään.
Esteillä Iloisan vahvuus on sen säädeltävyys. Se on täysin ratsastajan ohjattavissa ja jos joku asia menee mönkään niin sieltä selästä voi vaan vilkaista maneesin peiliin. Iloisasta lähtee vauhtia niin pyydettäessä ja se himmailee jos niin halutaan. Se ei ihan järin tarkkaan tuijottele itse hyppypaikkoja vaan luottaa siihen, että ratsastaja hoitaa sen oikeaan kohtaan. Esteillä se ei siis ehkä ole ihan kokemattomampien kuskien ratsu, vaikka se käsissä pysyykin ja menee sinne, mihin pyydetään.
Sukutaulu & jälkeläiset
|
JÄLKELÄINEN
|
ISÄ / EMÄ
|
SAAVUTUKSET
|
|
ERJ - sijoituksia 1, joista voittoja 0
|
13.01.2023 - 110cm - Juksula - 3/47
|
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM-GAME HORSE
rakenne- ja pääkuva: VRL-00884
ratsastuskuvat: VRL-13320
rakenne- ja pääkuva: VRL-00884
ratsastuskuvat: VRL-13320
