Helmiahon Kaneli |
ERJ-I, SLA-I
|
|
Luonnekuvaus
Helmiahon Kaneli tunnetaan Vappulassa tammana, jolla on kiivaita mielipiteitä. Harvoin on päivää, jolloin ei kuuluisi Kanelin vaativia ja kiukkuisia kiljahduksia jostain puolelta tallialuetta. Milloin tarhaustoveri käveli turhan läheltä neidin takapäätä, milloin ruoka on sekunnin myöhässä tai ratsastajalla liian epäselvät ohjeet.
Hoitotilanteissa suositellaan vahvatsi Kanelin sitomista kiinni. Se ei varsinaisesti ole syömässä ketään, mutta sillä on inhottava tapa hyöriä ja pyöriä. Kaneli myös näyttää mielellään hapanta naamaa ja nostelee jalkojaan - vingahduksista nyt puhumattakaan. Etenkin, jos hoitaja on yhtään epävarma otteissaan, on Kaneli vielä vähän inhottavampi. Eihän se oikeasti puremaan tai potkimaan kuitenkaan käy, varoittelee vain. Itsevarmojen ja tuttujen hoitajien kanssa Kaneli on huomattavasti mukavampi kaveri. Ainoastaan satuloidessa Kanelin korvien asentoa on syytä pitää vähän silmällä ja tamma muutoinkin hyvin hallinnassa. On päiviä, jolloin neito on kaikesta hyvästä hoidosta huolimatta hieman jumissa selästään tai liekö kaikki tähtien asennosta johtuvaa, mutta satulaa Kaneli protestoi välillä vähän enemmänkin. Satuloidessa se oikeasti saattaa pyörähtää täydet 360 astetta ja silloin sitä voi hoitaja jäädä vahingossa pannukakuksi Kanelin ja seinän väliin. Äkkiä tamma kuitenkin väistää, ei se tarkoituksella ketään litistä.
Ratsuna Kaneli on toisinaan varsinainen pihisevä ruutitynnyri ja toisinaan reipas, mutta vakaa suorittaja. Hyvällä tuulella ollessaan Kaneli työskentelee motivoituneesti, eikä ota ratsastajan pikkuvirheitä niin itseensä. Tähtien ollessa kohdillaan se myös kestää huomattavasti paremmin toistoja. Kaneli kantaa itsensä pääsääntöisesti aina hyvin, eikä jää nojailemaan ratsastajan käsivarsille. Sillä on reipas käynti ja matkaavoittava ravi. Laukkaa tammalla saa välillä työstää ihan kunnolla, sillä se on suurta ja Kaneli usein leviää laukassa kuin jokisen eväät. Hyvällä ratsastuksella ja tiukoilla vatsalihaksilla Kanelin saa koottua myös laukassa.
Ei niin hyvinä päivinä tamma on tosissaan yksi sihisevä ja pihisevä ruutitynnyri. Se nostaa kierroksia herkästi ja ravailee vaikka paikoillaan, jos ei liikkeelle pääse. Silloin pienikin virhe ratsastajalta voi ylittää Kanelin sietokyvyn rajan, eikä ole mitenkään tavatonta, että tamma hieman keulisi tai perä lentäisi. Rauhallisella ja määrätietoisella ratsastuksella neidistä saa suurinta terävyyttä hieman hiottua pois, mutta on päiviä, jolloin mikään ei yksinkertaisesti vain onnistu.
Estekentillä Kaneli on tavallaan hieman helpompi, kun vauhti on nopeampi ja se joutuu itsekin eri tavalla keskittymään ympäristöönsä kuin koulukiemuroita vääntäessä. Toki ratsastaja ei silloinkaan voi heittää ihan vapaalle, sillä laukka vaatii myös esteillä tiukkaa kontrollia. Tamma saattaa myös kiihdytellä vauhtia liiaksi, mikäli ratsastaja ei ole ihan hereillä. Eikä ole ihan tavatonta, että perä lentäisi vingahtelujen saattelemana myös esteiden keskellä. Kanelilla on hyvä ja sopivan ilmava hyppytyyli ja se osaa hyvin katsoa itse hyppypaikan, kunhan ratsastaja saa pidettyä omalta taholtaan paketin kasassa.
Hoitotilanteissa suositellaan vahvatsi Kanelin sitomista kiinni. Se ei varsinaisesti ole syömässä ketään, mutta sillä on inhottava tapa hyöriä ja pyöriä. Kaneli myös näyttää mielellään hapanta naamaa ja nostelee jalkojaan - vingahduksista nyt puhumattakaan. Etenkin, jos hoitaja on yhtään epävarma otteissaan, on Kaneli vielä vähän inhottavampi. Eihän se oikeasti puremaan tai potkimaan kuitenkaan käy, varoittelee vain. Itsevarmojen ja tuttujen hoitajien kanssa Kaneli on huomattavasti mukavampi kaveri. Ainoastaan satuloidessa Kanelin korvien asentoa on syytä pitää vähän silmällä ja tamma muutoinkin hyvin hallinnassa. On päiviä, jolloin neito on kaikesta hyvästä hoidosta huolimatta hieman jumissa selästään tai liekö kaikki tähtien asennosta johtuvaa, mutta satulaa Kaneli protestoi välillä vähän enemmänkin. Satuloidessa se oikeasti saattaa pyörähtää täydet 360 astetta ja silloin sitä voi hoitaja jäädä vahingossa pannukakuksi Kanelin ja seinän väliin. Äkkiä tamma kuitenkin väistää, ei se tarkoituksella ketään litistä.
Ratsuna Kaneli on toisinaan varsinainen pihisevä ruutitynnyri ja toisinaan reipas, mutta vakaa suorittaja. Hyvällä tuulella ollessaan Kaneli työskentelee motivoituneesti, eikä ota ratsastajan pikkuvirheitä niin itseensä. Tähtien ollessa kohdillaan se myös kestää huomattavasti paremmin toistoja. Kaneli kantaa itsensä pääsääntöisesti aina hyvin, eikä jää nojailemaan ratsastajan käsivarsille. Sillä on reipas käynti ja matkaavoittava ravi. Laukkaa tammalla saa välillä työstää ihan kunnolla, sillä se on suurta ja Kaneli usein leviää laukassa kuin jokisen eväät. Hyvällä ratsastuksella ja tiukoilla vatsalihaksilla Kanelin saa koottua myös laukassa.
Ei niin hyvinä päivinä tamma on tosissaan yksi sihisevä ja pihisevä ruutitynnyri. Se nostaa kierroksia herkästi ja ravailee vaikka paikoillaan, jos ei liikkeelle pääse. Silloin pienikin virhe ratsastajalta voi ylittää Kanelin sietokyvyn rajan, eikä ole mitenkään tavatonta, että tamma hieman keulisi tai perä lentäisi. Rauhallisella ja määrätietoisella ratsastuksella neidistä saa suurinta terävyyttä hieman hiottua pois, mutta on päiviä, jolloin mikään ei yksinkertaisesti vain onnistu.
Estekentillä Kaneli on tavallaan hieman helpompi, kun vauhti on nopeampi ja se joutuu itsekin eri tavalla keskittymään ympäristöönsä kuin koulukiemuroita vääntäessä. Toki ratsastaja ei silloinkaan voi heittää ihan vapaalle, sillä laukka vaatii myös esteillä tiukkaa kontrollia. Tamma saattaa myös kiihdytellä vauhtia liiaksi, mikäli ratsastaja ei ole ihan hereillä. Eikä ole ihan tavatonta, että perä lentäisi vingahtelujen saattelemana myös esteiden keskellä. Kanelilla on hyvä ja sopivan ilmava hyppytyyli ja se osaa hyvin katsoa itse hyppypaikan, kunhan ratsastaja saa pidettyä omalta taholtaan paketin kasassa.
Sukutaulu & jälkeläiset
|
|
JÄLKELÄINEN
|
ISÄ / EMÄ
|
SAAVUTUKSET
|
t. Vappulan Vanilliini (s. 30.7.17 - rt 154cm)
|
Kuukarin Kermitti
|
KTK-II, SLA-II
|
o. Vappulan Muskotti (s. 1.4.19 - rt 157cm)
|
Hornanhovin Mustauni
|
VIR MVA, KTK-II, SLA-II
|
t. Vappulan Neilikka (s. 1.7.21 - prt 156cm)
|
Helmiahon Myrskyjuhannus
|
EV-II, SV-I
|
t. Vappulan Rosmariini (s. 6.11.21 - rt 156cm)
|
Syyn Apoteema
|
-
|
Virtuaalisten suomenratsujen kesäkuun 2021 laatuarvostelutilaisuus:
14 + 20 + 23 + 21 + 13 = 91p. SLA-I
Esteratsastusjaoksen kesäkuun 2021 laatuarvostelutilaisuus
7 + 40 + 22,75 + 20 + 15 = 104,75p. ERJ-I
14 + 20 + 23 + 21 + 13 = 91p. SLA-I
Esteratsastusjaoksen kesäkuun 2021 laatuarvostelutilaisuus
7 + 40 + 22,75 + 20 + 15 = 104,75p. ERJ-I
ei näyttelymenestystä.
ERJ - sijoituksia 43, joista voittoja 10
07.08.2017 - ERJ - 110cm - Turmeltaja - 4/30
08.08.2017 - ERJ - 110cm - Turmeltaja - 2/30 08.08.2017 - ERJ - 110cm - Turmeltaja - 2/30 12.08.2017 - ERJ - 110cm - Turmeltaja - 3/30 15.08.2017 - ERJ - 110cm - Turmeltaja - 4/30 16.08.2017 - ERJ - 110cm - Turmeltaja - 5/30 18.08.2017 - ERJ - 110cm - Turmeltaja - 5/30 22.08.2017 - ERJ - 110cm - Broadway - 4/23 24.08.2017 - ERJ - 110cm - Broadway - 4/23 25.08.2017 - ERJ - 110cm - Ros Cirein - 3/30 08.09.2017 - ERJ - 110cm - Erkinheimot - 4/30 13.09.2017 - ERJ - 110cm - Erkinheimot - 1/30 14.09.2017 - ERJ - 110cm - Erkinheimot - 1/30 15.09.2017 - ERJ - 110cm - Erkinheimot - 1/30 15.09.2017 - ERJ - 110cm - Erkinheimot - 1/30 15.09.2017 - ERJ - 110cm - Zurück - 2/30 16.09.2017 - ERJ - 110cm - Zurück - 4/30 17.09.2017 - ERJ - 110cm - Erkinheimot - 2/30 17.09.2017 - ERJ - 110cm - Zurück - 5/30 18.09.2017 - ERJ - 110cm - Zurück - 3/30 23.09.2017 - ERJ - 110cm - Erkinheimot - 1/30 |
23.09.2017 - ERJ - 110cm - Zurück - 4/30
25.09.2017 - ERJ - 110cm - Zurück - 5/30 26.09.2017 - ERJ - 110cm - Zurück - 3/30 30.09.2017 - ERJ - 110cm - Erkinheimot - 1/30 30.09.2017 - ERJ - 110cm - Erkinheimot - 5/30 13.12.2017 - ERJ - 110cm - Duán Stable - 4/30 16.12.2017 - ERJ - 110cm - Duán Stable - 5/30 17.12.2017 - ERJ - 110cm - Duán Stable - 5/30 20.12.2017 - ERJ - 110cm - Duán Stable - 4/30 22.12.2017 - ERJ - 110cm - Duán Stable - 3/30 25.12.2017 - ERJ - 110cm - Duán Stable - 3/30 26.12.2017 - ERJ - 110cm - Duán Stable - 1/30 08.01.2018 - ERJ - 110cm - Kievarinkuja - 1/56 10.01.2018 - ERJ - 110cm - Kievarinkuja - 3/56 13.01.2018 - ERJ - 100cm - Kievarinkuja - 4/60 23.01.2018 - ERJ - 100cm - Kievarinkuja - 1/60 24.01.2018 - ERJ - 110cm - Kievarinkuja - 7/56 25.01.2018 - ERJ - 110cm - Kievarinkuja - 6/56 20.09.2018 - ERJ - 110cm - Ristikallio - 1/40 20.09.2018 - ERJ - 110cm - Ristikallio - 2/40 21.09.2018 - ERJ - 110cm - Ristikallio - 2/40 28.09.2018 - ERJ - 110cm - Ristikallio - 2/40 |
3. tammikuuta 2018, estevalmennus
|
kirjoittanut Elli L.
|
Vuoden ensimmäiset päivät eivät olleet näyttäneet parhaimpia puoliaan, sillä ilma oli pelkkää harmautta ja vesisadetta. Tänään harvinaislaatuinen valoilmiö kuitenkin pilkisti pilvien raosta ja sai olon tuntumaan jopa hieman keväiseltä. Linnutkin visertelivät vettä tippuvien puiden oksilta, tunnelma oli suorastaan seesteinen. Kuin kaikki olisi pysähtynyt nauttiakseen vuoden ensimmäisistä auringonsäteistä.
"Eieieiei", kuului maneesista ja sitä seurasi kiljahdus ja tömpsähdys. Pian miehen nauruääni täytti ilman. "Oh, olisit nähnut ilmees! It was so hilarious!" Matteo pyyhki teatraalisesti kyyneliä silmistään. "Miksen ikina otta viideo on the right time", hän sanoi vielä ilkikurisesti kävellessään kohti maneesin toisessa päässä edestakaisin ravaavaa Kanelia. "Nyt pidät sen italialaisen leipäläpesi kiinni", Elli sanoi hampaitaan kiristellen ja pyyhki hiekkaa naamastaan. "Mikä on leipaläpi?" Matteo kysyi selvästi hämmentyneenä. Hän oli saanut Kanelin kiinni ja talutti sitä Ellin luo. Tamma kulki puoliksi ravaten Matteon vieressä. "Siinäs mietit!" Elli sanoi heilauttaen jalkansa jalustimeen, "Me jatketaan nyt siitä mihin jäätiin."
Elli ohjasi Kanelin ravissa suurelle ympyrälle. Kaneli oli asioista hieman toista mieltä ja se pyrki nostamaan laukalle. Pidätteet eivät tänään olleet yhtään se juttu ja tamma oli pukittaa Ellin uudestaan maistelemaan maan mutia. "Noh, yritäs nyt", nainen puheli hevosensa selästä ja teki vimmatusti töitä pitääkseen itsensä rentona, mutta kuitenkin tarpeeksi jämäkkänä. "Aaa! Se tarkoitta suuta!", Matteo riemuitsi puhelintaan selaillen. "Leipaläpi löyty varsinki henkilolta, jolla on ongelmaa pysy hiljaa.." Hän luki puhelimensa näytöltä äänen vaihtuessa riemastuneesta vähän vähemmän riemastuneeksi. Elli ei voinut olla hymyilemättä, kerrankin mies tosissaan oli hetkisen hiljaa! Hänen harmikseen sitäkään riemua ei kestänyt järin kauaa. "My italian leipaläpi kerto, et sun olis mieluummin syomas leipa ku taal maneesis."
"No niin, she looks much better. Yrita uudesta", Matteo katsoi tarkasti ratsukon menoa. Kaneli oli hieman antanut periksi ja se kulki kauniisti itsensä kantaen. Joskin sen silmissä kiilui vielä menetetyn vauhdin huuma. Elli nosti laukan ja ohjasi tamman esteelle. Yllättäen se kuitenkin puri kiinni kuolaimeen ja kiihdytti valtavalla laukalla kohti estettä ja viime tingassa sen ohi. "No jo on perkele!" Elli huudahti keikkuessaan tammansa selässä. "Just ni! Perkkele!" Matteo heilautti käsiään teatraalisesti. "Se sano sulle etta perkkele! Sano sä kovempa takasi!" Elli teki työtä käskettyä ja nousi henkisesti rutkasti ohi tamman kerrostalon kokoisen egon. Hän oli kerta kaikkiaan päättänyt tänään onnistua, eikä antanut Kanelin omapäisyyden pilata sitä.
Elli nosti uudestaan laukan ja ohjasi tammansa kohti estettä. "Nyt me mennään siitä yli!" hän suhahti hampaidensa välistä ja näki itsensä jo onnistuneesti esteen toisella puolella. Mielikuvaharjoittelu tuotti tulosta ja Kaneli hyppäsi kuin hyppäsikin esteen lennokkaasti ja varovaisesti. Hypyn jälkeen se vielä noin niin kuin viimeiseksi protestiksi nosti aavistuksen peräänsä ja potkaisi kiukkuisesti ilmaa. Pikkuhiljaa Kaneli kuitenkin nöyrtyi ja pääsi lopullisesti työmoodiin, josta oli hyvä onnistuneiden hyppyjen jälkeen antaa tamman ravailla pyöreällä ja rennolla otteella kohti loppuverryttelyä.
"Eieieiei", kuului maneesista ja sitä seurasi kiljahdus ja tömpsähdys. Pian miehen nauruääni täytti ilman. "Oh, olisit nähnut ilmees! It was so hilarious!" Matteo pyyhki teatraalisesti kyyneliä silmistään. "Miksen ikina otta viideo on the right time", hän sanoi vielä ilkikurisesti kävellessään kohti maneesin toisessa päässä edestakaisin ravaavaa Kanelia. "Nyt pidät sen italialaisen leipäläpesi kiinni", Elli sanoi hampaitaan kiristellen ja pyyhki hiekkaa naamastaan. "Mikä on leipaläpi?" Matteo kysyi selvästi hämmentyneenä. Hän oli saanut Kanelin kiinni ja talutti sitä Ellin luo. Tamma kulki puoliksi ravaten Matteon vieressä. "Siinäs mietit!" Elli sanoi heilauttaen jalkansa jalustimeen, "Me jatketaan nyt siitä mihin jäätiin."
Elli ohjasi Kanelin ravissa suurelle ympyrälle. Kaneli oli asioista hieman toista mieltä ja se pyrki nostamaan laukalle. Pidätteet eivät tänään olleet yhtään se juttu ja tamma oli pukittaa Ellin uudestaan maistelemaan maan mutia. "Noh, yritäs nyt", nainen puheli hevosensa selästä ja teki vimmatusti töitä pitääkseen itsensä rentona, mutta kuitenkin tarpeeksi jämäkkänä. "Aaa! Se tarkoitta suuta!", Matteo riemuitsi puhelintaan selaillen. "Leipaläpi löyty varsinki henkilolta, jolla on ongelmaa pysy hiljaa.." Hän luki puhelimensa näytöltä äänen vaihtuessa riemastuneesta vähän vähemmän riemastuneeksi. Elli ei voinut olla hymyilemättä, kerrankin mies tosissaan oli hetkisen hiljaa! Hänen harmikseen sitäkään riemua ei kestänyt järin kauaa. "My italian leipaläpi kerto, et sun olis mieluummin syomas leipa ku taal maneesis."
"No niin, she looks much better. Yrita uudesta", Matteo katsoi tarkasti ratsukon menoa. Kaneli oli hieman antanut periksi ja se kulki kauniisti itsensä kantaen. Joskin sen silmissä kiilui vielä menetetyn vauhdin huuma. Elli nosti laukan ja ohjasi tamman esteelle. Yllättäen se kuitenkin puri kiinni kuolaimeen ja kiihdytti valtavalla laukalla kohti estettä ja viime tingassa sen ohi. "No jo on perkele!" Elli huudahti keikkuessaan tammansa selässä. "Just ni! Perkkele!" Matteo heilautti käsiään teatraalisesti. "Se sano sulle etta perkkele! Sano sä kovempa takasi!" Elli teki työtä käskettyä ja nousi henkisesti rutkasti ohi tamman kerrostalon kokoisen egon. Hän oli kerta kaikkiaan päättänyt tänään onnistua, eikä antanut Kanelin omapäisyyden pilata sitä.
Elli nosti uudestaan laukan ja ohjasi tammansa kohti estettä. "Nyt me mennään siitä yli!" hän suhahti hampaidensa välistä ja näki itsensä jo onnistuneesti esteen toisella puolella. Mielikuvaharjoittelu tuotti tulosta ja Kaneli hyppäsi kuin hyppäsikin esteen lennokkaasti ja varovaisesti. Hypyn jälkeen se vielä noin niin kuin viimeiseksi protestiksi nosti aavistuksen peräänsä ja potkaisi kiukkuisesti ilmaa. Pikkuhiljaa Kaneli kuitenkin nöyrtyi ja pääsi lopullisesti työmoodiin, josta oli hyvä onnistuneiden hyppyjen jälkeen antaa tamman ravailla pyöreällä ja rennolla otteella kohti loppuverryttelyä.
26. huhtikuuta 2019, estevalmennus
|
kirjoittanut Humutin
|
Valokylässäkin oli päästy kevään makuun ja kenttäkausi korkattu jo edellisen valmennuksen aikoihin pääsiäisenä. Kakkoskentällä lämmitteli pari ratsukkoa jo omaa valmennusvuoroaan odotellen kavaleteilla, parilla ristikolla sekä jumppasarjalla, jonka sisään oli rakennettu kiva kahden, yhden askeleen tauotukset puomien väleille.
Itse rata sisälsi tänään kuusi estettä, joita säädeltäisiin yksilötasosta riippuen vakiona laitetusta metristä. Luvassa oli ensimmäisenä oikeavoittoinen aloitus pystylle, vasen kaarros ja viiden askeleen lähestyminen okserille. Okserilta nyt päädyssä kaartaen kolmoselle ja muurille, jonka asetettu korkeus oli kahdeksankympin tienoilla. Siitä suoraa vasenta puolta ykkösesteen ohi ja kaarto oikealle kolmen esteen sarjalle (kolme askelta, kaksi askelta väleissä). Tämän jälkeen suoraan eteenpäin ja hevosen rohkeutta koettelevaksi rakennettua kyhäelmää kohti - värikäs viltti pingotettuna puomin päälle, ja sivutolpista viistosti maahan kiinnitetyt, tuulessa lepattavat viirit tekivät kuusikulmion puolikkaan muotoisen ylityskohdan. Estekorkeus oli jälleen kahdeksankymmenen luokkaa. Viimeisenä kierrettiin takaisin ykkösesteelle ja pysty toimi tällä kertaa kutosesteenä päättäen radan. Kaikkiaan rata keskittyi lähinnä lyhyen ja pitkän välin vaihteluun esteiden välillä tarjoten samalla paljon suht tiukkoja kaarroksia sekä niitä seuraavia nopeita ponnistuksia.
Ensimmäisenä ratsukkona otin kentälle hyvän tuttavani Ellin ja tämän hieman happamanoloisen Kanelin, joka huiski häntäjouhiaan tyytymättömän oloisena. Vappulan tädin mukaan rautiaan päivä ei tänään lukeutunut niihin parhaimpiin, ja pienet kavaletit olivat jo aiheuttaneet kiukuttelua ison tamman taholta. Naureskelimme Kanelin ilmeillessä juuri sopivasti tuulen lepatellessa viirejä koetteluesteellä, ja päästin ratsukon tutustumaan nopeasti rataan ennen varsinaista suoritusta.
Ellin käytyä esteiden luona vilkaisemassa mitä tuleman piti ja missä järjestyksessä, aprikoi nainen kieltoa ainakin viiriesteellä Kanelin otettua pari sivuaskelta jo pelkässä käyntikierroksessa. Tuumasin itse, että se jääköön sen ajan murheeksi ja nähtäväksi Ellin ratsastaessa alkuun ja nostaessa hieman turhan leveän laukan, ja pyysin suosiolla ratsukon uudelleen uralle. Kaneli tepasteli kiukustuneena omiaan ja pyysin uraa pitkin laukkaa vielä uudelleen, josta ratsukko saisi lähteä suoraan radalle. Elli kokosi tällä kertaa rautiaansa paremmin ja lyhenteli uraa kiertäessä askelta, vaikka jästipäisesti Kaneli sinne pari pitkää mukaan tunkikin.
Pystyesteen kaksikko ylitti erittäin rutiininomaisesti metrisenä ja ilmavaraa jäi tuulen ulinalle reippaasti. Vai oliko se ulina sittenkin Kanelista peräisin? Aprikoidessani pyysin jälleen Elliä lyhentämään ja kokoamaan ratsuaan sen levitessä käsissä kuin tipahtava murokulho lattialla.
Kakkosesteestä ei jäänyt myöskään sanottavaa - Kaneli ylitti ne hillityn näköisesti toisen takapuomin ollessa jo pikkasen tamman omaa tasoa vastaava satakymppi. Muurilla tammasta alkoi kuoriutua taas se hapan kiukkupeppu sen viskoessa päätä lähestyessä, mutta Ellin tasainen ja vakava ote sai rautiaan vielä ylittämään muurin ongelmitta, vaikka takapää meinasi esteen jälkeen pikkasen maasta noustakin. Sarjan viimeinen pysty alkoi hipoa Kanelin takakavioita ja Elli päästi rautiaansa pidemmälle askeleelle, kunnes haki sen taas paremmin ohjalle ja lähti kohti sitä kauhuisaa viiriestettä. Kuten Elli odottikin, Kaneli otti hatkat viime sekunneilla ja itsepäisesti takapäätä heitellen siirtyi vasemman kautta ohi, ja huutelin ratsukon ravissa voltille ja takaisin sarjan jälkeen uudelleen laukkaan. Käskin ratsastajaa ajattelemaan vähän enemmän ratsustaan, sillä vauhti oli pikkasen hiipunut viirejä lähestyttäessä osittain myös Ellin odottaessa sitä kieltoa, johon Kaneli sitten pääsi reagoimaan. Vakavana ja päättäväisenä nainen lähti uudelleen kohti kammotusta ja Kaneli nosti kivan, hillityn mutta pikkasen kuohuvan laukan. Tällä kertaa Elli ilmaisi erittäin vahvasti hidastavalle ja sivulle pälyilevälle tammalleen, että yli ollaan menossa, joten Kanelille ei oikeastaan jäänyt arpomisen jälkeen vaihtoehtoa kuin ponnistaa, ja hirvitys ylitettiin semmoisella leiskauksella että oksat pois. Elli kiitteli heti vuolaasti rautiasta, ja päätti radan normipystyn kautta erittäin onnistuneesti. Kaikkiaan käsissä naisella oli oikein hyvän, vahvan hyppytyylin omaava, joskin selvästi vahvatahtoinen tamma, joka tarttui heti ratsastajansa epävarmuuteen kiinni ja reagoi ainakin tälle kiukkuspäälle sattuessaan herkästi mihin tahansa virheeseen. Vauhti ja ponnistus oli kuitenkin hyvä ja kotona olisi suotavaa jumppailla laukan parissa askelien pituuksia sekä koottua muotoa.
Itse rata sisälsi tänään kuusi estettä, joita säädeltäisiin yksilötasosta riippuen vakiona laitetusta metristä. Luvassa oli ensimmäisenä oikeavoittoinen aloitus pystylle, vasen kaarros ja viiden askeleen lähestyminen okserille. Okserilta nyt päädyssä kaartaen kolmoselle ja muurille, jonka asetettu korkeus oli kahdeksankympin tienoilla. Siitä suoraa vasenta puolta ykkösesteen ohi ja kaarto oikealle kolmen esteen sarjalle (kolme askelta, kaksi askelta väleissä). Tämän jälkeen suoraan eteenpäin ja hevosen rohkeutta koettelevaksi rakennettua kyhäelmää kohti - värikäs viltti pingotettuna puomin päälle, ja sivutolpista viistosti maahan kiinnitetyt, tuulessa lepattavat viirit tekivät kuusikulmion puolikkaan muotoisen ylityskohdan. Estekorkeus oli jälleen kahdeksankymmenen luokkaa. Viimeisenä kierrettiin takaisin ykkösesteelle ja pysty toimi tällä kertaa kutosesteenä päättäen radan. Kaikkiaan rata keskittyi lähinnä lyhyen ja pitkän välin vaihteluun esteiden välillä tarjoten samalla paljon suht tiukkoja kaarroksia sekä niitä seuraavia nopeita ponnistuksia.
Ensimmäisenä ratsukkona otin kentälle hyvän tuttavani Ellin ja tämän hieman happamanoloisen Kanelin, joka huiski häntäjouhiaan tyytymättömän oloisena. Vappulan tädin mukaan rautiaan päivä ei tänään lukeutunut niihin parhaimpiin, ja pienet kavaletit olivat jo aiheuttaneet kiukuttelua ison tamman taholta. Naureskelimme Kanelin ilmeillessä juuri sopivasti tuulen lepatellessa viirejä koetteluesteellä, ja päästin ratsukon tutustumaan nopeasti rataan ennen varsinaista suoritusta.
Ellin käytyä esteiden luona vilkaisemassa mitä tuleman piti ja missä järjestyksessä, aprikoi nainen kieltoa ainakin viiriesteellä Kanelin otettua pari sivuaskelta jo pelkässä käyntikierroksessa. Tuumasin itse, että se jääköön sen ajan murheeksi ja nähtäväksi Ellin ratsastaessa alkuun ja nostaessa hieman turhan leveän laukan, ja pyysin suosiolla ratsukon uudelleen uralle. Kaneli tepasteli kiukustuneena omiaan ja pyysin uraa pitkin laukkaa vielä uudelleen, josta ratsukko saisi lähteä suoraan radalle. Elli kokosi tällä kertaa rautiaansa paremmin ja lyhenteli uraa kiertäessä askelta, vaikka jästipäisesti Kaneli sinne pari pitkää mukaan tunkikin.
Pystyesteen kaksikko ylitti erittäin rutiininomaisesti metrisenä ja ilmavaraa jäi tuulen ulinalle reippaasti. Vai oliko se ulina sittenkin Kanelista peräisin? Aprikoidessani pyysin jälleen Elliä lyhentämään ja kokoamaan ratsuaan sen levitessä käsissä kuin tipahtava murokulho lattialla.
Kakkosesteestä ei jäänyt myöskään sanottavaa - Kaneli ylitti ne hillityn näköisesti toisen takapuomin ollessa jo pikkasen tamman omaa tasoa vastaava satakymppi. Muurilla tammasta alkoi kuoriutua taas se hapan kiukkupeppu sen viskoessa päätä lähestyessä, mutta Ellin tasainen ja vakava ote sai rautiaan vielä ylittämään muurin ongelmitta, vaikka takapää meinasi esteen jälkeen pikkasen maasta noustakin. Sarjan viimeinen pysty alkoi hipoa Kanelin takakavioita ja Elli päästi rautiaansa pidemmälle askeleelle, kunnes haki sen taas paremmin ohjalle ja lähti kohti sitä kauhuisaa viiriestettä. Kuten Elli odottikin, Kaneli otti hatkat viime sekunneilla ja itsepäisesti takapäätä heitellen siirtyi vasemman kautta ohi, ja huutelin ratsukon ravissa voltille ja takaisin sarjan jälkeen uudelleen laukkaan. Käskin ratsastajaa ajattelemaan vähän enemmän ratsustaan, sillä vauhti oli pikkasen hiipunut viirejä lähestyttäessä osittain myös Ellin odottaessa sitä kieltoa, johon Kaneli sitten pääsi reagoimaan. Vakavana ja päättäväisenä nainen lähti uudelleen kohti kammotusta ja Kaneli nosti kivan, hillityn mutta pikkasen kuohuvan laukan. Tällä kertaa Elli ilmaisi erittäin vahvasti hidastavalle ja sivulle pälyilevälle tammalleen, että yli ollaan menossa, joten Kanelille ei oikeastaan jäänyt arpomisen jälkeen vaihtoehtoa kuin ponnistaa, ja hirvitys ylitettiin semmoisella leiskauksella että oksat pois. Elli kiitteli heti vuolaasti rautiasta, ja päätti radan normipystyn kautta erittäin onnistuneesti. Kaikkiaan käsissä naisella oli oikein hyvän, vahvan hyppytyylin omaava, joskin selvästi vahvatahtoinen tamma, joka tarttui heti ratsastajansa epävarmuuteen kiinni ja reagoi ainakin tälle kiukkuspäälle sattuessaan herkästi mihin tahansa virheeseen. Vauhti ja ponnistus oli kuitenkin hyvä ja kotona olisi suotavaa jumppailla laukan parissa askelien pituuksia sekä koottua muotoa.