M.B. Kuningasrubiini |
MERIITIT
|
Tällä kaverilla on sen verran mahtipontinen (kirjoitin ensin "mahtiponinen", mikä sekin toki olisi osuva ja varsin lupaavan kuuloinen sana) nimi, että sen on pakko luvata hyvää. Näin minä ajattelin lueskellessani suurella mielenkiinnolla Mandelbacken ilmoitusta nuoresta myynnissä olevasta suomenpienhevosorista. Kiinnostustani lisäsi oriin isä, jota olin aiemmin jo salaa sillä silmällä vilkuillut. Eikä emäkään hassumpi ollut, olihan se nuorena jo palkittu menestyksestä näyttelykehissä. Järkeilin myös, että nyt olisi sopiva aika pitää lomaa ja suunnata retkelle Ahvenanmaalle. Ja kaiken kukkuraksi meillä on jo varsin hyviä kokemuksia "mantsulaisista" suomenhevosista. Löin jo mielessäni kaupat lukkoon, tuo ori muuttaisi aivan pian Vappulaan.
|
Luonnekuvaus
Roope Roopelainen tuo Ahvenanmaan lahja Vappulalle. Sikäli mikäli voidaan lahjasta oikeastaan edes puhua, kun raha kuitenkin vaihtoi omistajaa. Mutta aina näissä Mandelbacken mailta saapuvissa suomenhevosissa on hieman lahjan tuntua - niihin kun on panostettu ihan valtavan paljon. Samalla rahalla voisi esimerkiksi saada paljon huonomminkin tapakoulutetun yksilön.
Kertoman mukaan Roopen emä on varsinainen halinalle, joka haluaa aina vain enemmän rapsutuksia ja silityksiä. Tämä ominaisuus on siirtynyt emältä pojalle perin tehokkaasti, sillä Roopekin on ihan tungettelevan sosiaalinen ja aina vailla rapsutuksi. Se on aina ensimmäisenä vaatimassa helpotusta päivän rapsutusvajeeseen - ja tämä akku muuten hupenee varsin nopeaan tahtiin. Mutta kukapa tätä oria ei haluaisi rapsutella aivan mielin määrin? Kun se on niin kamalan söpö.
Vaikka Roope on hieman tungetteleva, osaa se myös olla kohteliaskin ja katsella etäämpää, jos sitä siltä vaaditaan. Mutta täytyy myöntää, ettei minulla ole sydäntä komentaa oria pitämään välimatkaa. Se kun sitten tuijottelee hämmentynein ilmein ja pienillä hörähdyksillä yrittää päästä taas ihokosketukseen ihmisen kanssa.
Roope on kiltti hoitaa ja varustaa. Se on utelias ja se tutkiskelee mieluusti ensin, mitä sen selkään ollaan laittamassa tai jalkoihin pukemassa. Oikeastaan kaikki hoitotoimenpiteet aina eläinlääkärin tutkimuksista kengityksiin on Roopelle ihan ok, kunhan se saa hamuta turvallaan vähintään ympärillään pyörivän ihmisen lähes läpikotaisin. Kun Roope on tutkimuksissaan valmis, siirtää se turpansa kauemmas ja antaa tilaa. Kunnes sen korvantaukset sitten taas kaipaavat vähän rapsutuksia.
Meille ei oikeastaan ole tullut tämän hevosen kanssa eteen minkäänmoisia ongelmia. Roope on toki ori ja se on hyvä muistaa, muttei se orimaisuuksissaankaan ole mikään mahdoton kukkoilija. Se on käytökseltään varsin arvokas ja ihmistä hyvin suuresti kunnioittava ja ihmiseen todella paljon luottava. Roopea harvoin esimerkiksi jännittää, sillä se luottaa siihen, ettei sen ihmiset kuljeta sitä pedon suuhun. Ja vaikka joku oksanrasahdus saattaisikin vähän aiheuttaa sydämentykytyksiä, ei Roope ryntää karkuun, vaan haarahypyn myötä jää odottelemaan, kuinka sen ihmiset asian hoitavat.
Näiden ominaisuuksien myötä Roopen kanssa on leppoisaa kulkea erilaisissa kilpailuissa ja muissa tapahtumissa. Ne kun eivät vaikuta tekevän Roopelle stressiä tai heilauttavan sen mielenrauhaa suuntaan tai toiseen. Ja Roope onkin esimerkiksi kilpailuissa varsin mielissään. Se pääsee paitsi harrastamaan rakastamaansa lajia - eli pääsääntöisesti esteitä - ja lisäksi se saa ihmisten lähes katkeamattoman huomion. Voiko mikään olla pienestä ponipojasta sen parempaa?
Ratsuna Roope on tuttuun tapaan hyvätapainen. Se työskentelee hienolla motivaatiolla ja haluaa toimia oikein. Joskus Roope vähän häseltää, mutta sekin taitaa enemmän johtua selästä kuuluvista epäselvistä ohjeista. Vaikka tämän orin selkään voisi periaatteessa laittaa pienen lapsenkin, ei se pyytämättä näytä parhaimpia liikkeitään ja kauneinta peräänantoaan. Jotain siellä selässä täytyy siis osata, jos haluaa saada Roopesta parhaimmat puolet esiin. Roopella on kauniit askellajit, mutta etenkin ravi vaatii usein tehokasta ratsastusta. Laukka pyörii kivasti ja se on hyvin tahdikasta ja reipasta.
Esteillä Roopen silmät syttyvät loistamaan entistä enemmän. Sillä on aavistuksen hätäinen hyppytyyli, joka menee ihan suoraan innostuneisuuden piikkiin. Kun Roope malttaa asetella jalkansa sopivaan kohtaan ratsastajan avustuksella ja ajatella hieman ennen päätöntä ryntäilyä esteille, ei se oikeastaan ole hassumpi tyyliltäänkään. Taloudellisempi se toki voisi olla.
Kertoman mukaan Roopen emä on varsinainen halinalle, joka haluaa aina vain enemmän rapsutuksia ja silityksiä. Tämä ominaisuus on siirtynyt emältä pojalle perin tehokkaasti, sillä Roopekin on ihan tungettelevan sosiaalinen ja aina vailla rapsutuksi. Se on aina ensimmäisenä vaatimassa helpotusta päivän rapsutusvajeeseen - ja tämä akku muuten hupenee varsin nopeaan tahtiin. Mutta kukapa tätä oria ei haluaisi rapsutella aivan mielin määrin? Kun se on niin kamalan söpö.
Vaikka Roope on hieman tungetteleva, osaa se myös olla kohteliaskin ja katsella etäämpää, jos sitä siltä vaaditaan. Mutta täytyy myöntää, ettei minulla ole sydäntä komentaa oria pitämään välimatkaa. Se kun sitten tuijottelee hämmentynein ilmein ja pienillä hörähdyksillä yrittää päästä taas ihokosketukseen ihmisen kanssa.
Roope on kiltti hoitaa ja varustaa. Se on utelias ja se tutkiskelee mieluusti ensin, mitä sen selkään ollaan laittamassa tai jalkoihin pukemassa. Oikeastaan kaikki hoitotoimenpiteet aina eläinlääkärin tutkimuksista kengityksiin on Roopelle ihan ok, kunhan se saa hamuta turvallaan vähintään ympärillään pyörivän ihmisen lähes läpikotaisin. Kun Roope on tutkimuksissaan valmis, siirtää se turpansa kauemmas ja antaa tilaa. Kunnes sen korvantaukset sitten taas kaipaavat vähän rapsutuksia.
Meille ei oikeastaan ole tullut tämän hevosen kanssa eteen minkäänmoisia ongelmia. Roope on toki ori ja se on hyvä muistaa, muttei se orimaisuuksissaankaan ole mikään mahdoton kukkoilija. Se on käytökseltään varsin arvokas ja ihmistä hyvin suuresti kunnioittava ja ihmiseen todella paljon luottava. Roopea harvoin esimerkiksi jännittää, sillä se luottaa siihen, ettei sen ihmiset kuljeta sitä pedon suuhun. Ja vaikka joku oksanrasahdus saattaisikin vähän aiheuttaa sydämentykytyksiä, ei Roope ryntää karkuun, vaan haarahypyn myötä jää odottelemaan, kuinka sen ihmiset asian hoitavat.
Näiden ominaisuuksien myötä Roopen kanssa on leppoisaa kulkea erilaisissa kilpailuissa ja muissa tapahtumissa. Ne kun eivät vaikuta tekevän Roopelle stressiä tai heilauttavan sen mielenrauhaa suuntaan tai toiseen. Ja Roope onkin esimerkiksi kilpailuissa varsin mielissään. Se pääsee paitsi harrastamaan rakastamaansa lajia - eli pääsääntöisesti esteitä - ja lisäksi se saa ihmisten lähes katkeamattoman huomion. Voiko mikään olla pienestä ponipojasta sen parempaa?
Ratsuna Roope on tuttuun tapaan hyvätapainen. Se työskentelee hienolla motivaatiolla ja haluaa toimia oikein. Joskus Roope vähän häseltää, mutta sekin taitaa enemmän johtua selästä kuuluvista epäselvistä ohjeista. Vaikka tämän orin selkään voisi periaatteessa laittaa pienen lapsenkin, ei se pyytämättä näytä parhaimpia liikkeitään ja kauneinta peräänantoaan. Jotain siellä selässä täytyy siis osata, jos haluaa saada Roopesta parhaimmat puolet esiin. Roopella on kauniit askellajit, mutta etenkin ravi vaatii usein tehokasta ratsastusta. Laukka pyörii kivasti ja se on hyvin tahdikasta ja reipasta.
Esteillä Roopen silmät syttyvät loistamaan entistä enemmän. Sillä on aavistuksen hätäinen hyppytyyli, joka menee ihan suoraan innostuneisuuden piikkiin. Kun Roope malttaa asetella jalkansa sopivaan kohtaan ratsastajan avustuksella ja ajatella hieman ennen päätöntä ryntäilyä esteille, ei se oikeastaan ole hassumpi tyyliltäänkään. Taloudellisempi se toki voisi olla.
Sukutaulu & jälkeläiset
|
|
JÄLKELÄINEN
|
ISÄ / EMÄ
|
SAAVUTUKSET
|
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM-GAME HORSE
kuvat: Mandelbacke, kiitos!
kuvat: Mandelbacke, kiitos!