Vappulan Neilikka |
EV-II, SV-I
|
Kun Helmiahon Kaneli alkoi nuorena likkana osoittaa valtavan hyvää esteosaamista, oli minulle päivänselvää, että siitä jätetään yksi varsa meille kotiin Vappulaan. Yllätyksekseni se ei osoittautunutkaan järin helpoksi tehtäväksi. Ei siksi, etteikö Kaneli olisi tiinehtynyt, onhan siitä todisteena jo kaksi maailmalle lähtenyttä jälkeläistä. Vaan siksi, ettei kerrassaan mikään ori ollut mielestäni kyllin sopiva Kanelille. Meidän oma Mustauni oli, mutta siitä yhdistelmästä syntyi orivarsa ja halusin nimenomaan tamman. Hieno orivarsa muuten syntyikin.
Kun Kaneli oli käynyt läpi jo laatiksiakin, ajattelin, että nyt se varsa on tehtävä tai ei koskaan. Tammalla alkoi kuitenkin olla jo ikää. Laitoin seuranhakuilmoituksen hevosfoorumille, mutta ei. Taaskaan ei mikään tahtonut kelvata minun nirsolle mielelleni, vaikka toinen toistaan hienompia oreja minulle esiteltiinkin. Kutsuin Matteonkin apuun, se kun tajuaa estehevosten päälle enemmän kuin minä. Aikansa se ehdokkaita katseli, kun se sitten linkkasi Whatsapissa mielestään vaihtoehdoista parhaimman. Orin, jota Kanelin kasvattaja oli jo aikoja sitten tarjonnut Kanelille, mutta jonka silloin hylkäsin. Katselin tuota rautiasta, jossa ei ollut kerrassaan mitään vikaa. Ja niin minä hattu kourassa laitoin oriin omistajalle viestiä, että josko sittenkin.
|
Luonnekuvaus
Tavallaan en nyt ole ihan varma teinkö elämäni virheen vai parhaimman päätöksen yhdistäessäni nämä kaksi hevosta. Iloisen höseltäjäveikon ja kiukuttelevan ruutitynnyrin. Tuloksena kun olisi voinut olla mitä tahansa kiukuttelevan höseltäjän ja iloisen ruutitynnyrin väliltä. Jollain onnenkantamoisella päästiin tietynlaiselle kultaiselle keskitielle - tämä lapsi kun on sosiaalisempi kuin emänsä mutta totisempi kuin isänsä.
Siitä ainakin olen valtavan iloinen, että Likka toivottaa vieraat kotiinsa korvat hörössä ja iloisen uteliaana eikä niinkään erilaisia testausjuonia päässään punoen niin kuin emänsä. Se tykkää valtavasti kaikenlaisesta huomiosta, eikä sen mielestä koskaan voi saada liikaa rapsutuksia. Siksipä sitä onkin varsin mukava hoitaa, kun ei tarvitse miettiä, tuleeko hammasta taikka kaviota jos selkäsi käännät. Eikä sen kanssa toisaalta tarvitse pelätä sitäkään, että Likka kirmaisi ovesta pihalle tilaisuuden tullen. Se on varsin hyvätapainen hoidettava, joka väistää pyydettäessä ja nostaa kinttunsakin mukisematta. Satulavyölle ja masun alta hipsuttelulle pitää toki vähän irvistää tiettyyn aikaan vuodesta.
Taluttaessa Likka kiirehtii. Joskus vähän liikaakin, eikä hidas ihmispolo tahdo pysyä mukana. Kyllä se toisinaan malttaa kuunnella ja hidastaa pyydettäessä, mutta joskus tuntuu, että höyryveturiin jäi vaihde päälle. Pikkulasten taluteltava Likka ei siis ole, eikä sille esimerkiksi oteta kisahoitajaksikaan ihan ketä tahansa. Sen kanssa kun pitää osata olla jämpti, vaikkei se mikään täystuho olekaan.
Uskoisin, että helmiaholaisia huvittaisi käydä Likan selässä sileällä. Se kun kopioi isänsä mielenoikkuja hyvinkin täydellisesti. Sileällä puurtaminen on Likan mielestä tylsintä tylsää, eikä koko touhussa ole sen mielestä mitään pointtia. Siksi se huvittaa itseänsä väistelemällä lätäköitä viime tipassa täydestä vauhdista, puhisemalla puiden varjoille - tai omalleen - ja keksimällä omia teitä ja kiemuroita. Allekirjoittaneella ei riitä hermot ja kärsivällisyys Likan kanssa painimiseen perusjumppaa enempää. Eikä onneksi tarvitsekaan, sillä Likasta ei koskaan kaavailtu mitään parkettien partaveistä.
Rataesteet ovatkin Likan leipälaji. Eikä pelkästään sen takia, että koulukentillä on sen mielestä tyhmää. Likalla kulkee estesuokin verta suonissaan ja se onkin luonnostaan varsin lahjakas hyppääjä. Sillä on tehokas ja kompakti hyppytyyli, ja se selviytyy uskomattoman tiukoista käännöksistä. Likka onkin niitä hevosia, joiden voisi sanoa kääntyvän vaikka pennin päällä. Vauhtia tässä mopossa on joskus liikaakin, mutta kun sen saa pysymään aisoissa, antaa Likka takuulla kaikkensa hypätessään.
Siitä ainakin olen valtavan iloinen, että Likka toivottaa vieraat kotiinsa korvat hörössä ja iloisen uteliaana eikä niinkään erilaisia testausjuonia päässään punoen niin kuin emänsä. Se tykkää valtavasti kaikenlaisesta huomiosta, eikä sen mielestä koskaan voi saada liikaa rapsutuksia. Siksipä sitä onkin varsin mukava hoitaa, kun ei tarvitse miettiä, tuleeko hammasta taikka kaviota jos selkäsi käännät. Eikä sen kanssa toisaalta tarvitse pelätä sitäkään, että Likka kirmaisi ovesta pihalle tilaisuuden tullen. Se on varsin hyvätapainen hoidettava, joka väistää pyydettäessä ja nostaa kinttunsakin mukisematta. Satulavyölle ja masun alta hipsuttelulle pitää toki vähän irvistää tiettyyn aikaan vuodesta.
Taluttaessa Likka kiirehtii. Joskus vähän liikaakin, eikä hidas ihmispolo tahdo pysyä mukana. Kyllä se toisinaan malttaa kuunnella ja hidastaa pyydettäessä, mutta joskus tuntuu, että höyryveturiin jäi vaihde päälle. Pikkulasten taluteltava Likka ei siis ole, eikä sille esimerkiksi oteta kisahoitajaksikaan ihan ketä tahansa. Sen kanssa kun pitää osata olla jämpti, vaikkei se mikään täystuho olekaan.
Uskoisin, että helmiaholaisia huvittaisi käydä Likan selässä sileällä. Se kun kopioi isänsä mielenoikkuja hyvinkin täydellisesti. Sileällä puurtaminen on Likan mielestä tylsintä tylsää, eikä koko touhussa ole sen mielestä mitään pointtia. Siksi se huvittaa itseänsä väistelemällä lätäköitä viime tipassa täydestä vauhdista, puhisemalla puiden varjoille - tai omalleen - ja keksimällä omia teitä ja kiemuroita. Allekirjoittaneella ei riitä hermot ja kärsivällisyys Likan kanssa painimiseen perusjumppaa enempää. Eikä onneksi tarvitsekaan, sillä Likasta ei koskaan kaavailtu mitään parkettien partaveistä.
Rataesteet ovatkin Likan leipälaji. Eikä pelkästään sen takia, että koulukentillä on sen mielestä tyhmää. Likalla kulkee estesuokin verta suonissaan ja se onkin luonnostaan varsin lahjakas hyppääjä. Sillä on tehokas ja kompakti hyppytyyli, ja se selviytyy uskomattoman tiukoista käännöksistä. Likka onkin niitä hevosia, joiden voisi sanoa kääntyvän vaikka pennin päällä. Vauhtia tässä mopossa on joskus liikaakin, mutta kun sen saa pysymään aisoissa, antaa Likka takuulla kaikkensa hypätessään.
Sukutaulu & jälkeläiset
|
|
JÄLKELÄINEN
|
ISÄ / EMÄ
|
SAAVUTUKSET
|
Suomenhevosvarsojen joulukuun 2021 arviointitilaisuus (2v):
7.4 + 10 + 9 + 7 = 33.4p SV-I Paras 2-vuotias!
Estevarsojen joulukuun 2021 laatuarvostelutilaisuus:
7 + 10 + 1 + 4+ 4 + 5 = 31p. EV-II Paras 2-vuotias!
7.4 + 10 + 9 + 7 = 33.4p SV-I Paras 2-vuotias!
Estevarsojen joulukuun 2021 laatuarvostelutilaisuus:
7 + 10 + 1 + 4+ 4 + 5 = 31p. EV-II Paras 2-vuotias!
ERJ - sijoituksia 1, joista voittoja 0
15.01.2023 - 110cm - Juksula - 4/47
|
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM-GAME HORSE
kuvat: VRL-13320
kuvat: VRL-13320