Perinkonu |
KTK-II, ERJ-I, SLA-I, YLA2
|
Perinkonu on lopetettu 19.4.2021
|
Luonnekuvaus
Konu ei ole luonteeltaan yhtään niin konu kuin nimen perusteella voisi olettaa. Se on oikeastaan melko perinteinen äijä kaikkine ällöttävine äijämäisine tapoineen. Sitä ei ihan tuosta noin vaan kiedota pikkurillin ympärille, mutta Konun luottamuksen saaminen on kyllä kaiken vaivannäön arvoista.
Hoitotilanteissa Konun äijämäisyys tulee ilmi melko nopeasti. Karsinasta kurkkii rokkitukkainen ukko, joka hörähtelee huulet lepattaen ja kuola valuen ohi tai vähän kauempaakin kulkeville hevosneidoille. Konu rymyää ryntäitään karsinan oveen ja jos se vain osaisi niin se vislailisi ja iskisi silmää neitokaisten perään. Konua hoitaessa saa olla kuitenkin valppaana, ettei vahingossa tule tallotuksi tai puristuksiin oriin ja seinien väliin. Ei se sitä tahallaan tee, mutta höseltäessään Konu ei aina hoksaa, että joku jää alle. Ennen kuin se hoitajapoloinen sitten naama punaisena kiljaisee: "POIS MUN VARPAIDEN PÄÄLTÄ." Nopeasti Konu onneksi väistää sivuun niin pyydettäessä. Ja kyllä se pikkuhiljaa alkaa muistamaan, kenen varpaille ei tosiaankaan kannata talloa.
Perushoitotoimenpiteet eivät hetkauta oriin mielenrauhaa tai -levottomuutta suuntaan tai toiseen. Sille saa vaivatta suitset päähän ja satulan selkään, Konu tuskin edes huomaa mitään. Suojien tai etenkin pinteleiden virittäminen tuottaa toisinaan ongelmia, kun Konu ei malta tai muista seistä paikoillaan. Se kyllä palaa hetkeksi taas maanpinnalle, kun hoitaja siitä huomauttaa. Mutta vain hetkeksi. Enkä tiedä, onko kyseessä vain minun tuurini, mutta toistaiseksi joka kerta, kun puhdistan takakavioita tai kiinnitän takajalkoihin suojia, on ori päästänyt ilmoille sen luokan myrkkypilvet, että heikompaa hirvittäisi. Että sellainen hurmaava äijänkäppänä tosiaan..
Ratsuna ori on melkoinen höseltäjä, kauniit neitokaiset tuskin poistuvat sen mielestä laisinkaan. Se kyllä toisaalta tekee, mitä pyydetään, mutta mieli on jossain ihan muualla kuin työnteossa. Ja sen näkee kyllä ulospäinkn, Konu vilkuilee jatkuvasti kentän ulkopuolisia tapahtumia ja kipittää selkäänsä käyttämättä vähän sinne päin, muttei kuitenkaan ihan sinne minne pyydetään. Ratsastajalta vaaditaankin melkoista arsenaalia erilaisia pikkutehtäviä, joilla herätellä oria tähän hetkeen ja vieläpä pysymään siinä. Kun Konu alkaa tuntua kaikin puolin pehmeämmältä ja se pienesti mutustelee kuolaintaan, alkaa se olla jo hyvin kuulolla. Oikein päin liikkuessaan Konu onkin ihan komea ilmestys pyöreine runkoineen ja liikkeineen. Se myös yrittää aina parhaansa, eikä loukkaannu ratsastajan pikkuvirheistä.
Esteillä Konu muistaa kyllä huudella hameväelle, mutta on selkeästi helpommin touhussa mukana. Kai sen on pakko, ettei se tuiskahtaisi turvalleen esteiden läpi. Ennen hyppäämistä Konu on kuitenkin tärkeää saada hyvin kuulolle, sillä sen jarrut uhkaavat kadota radalle päästyä melko herkästi. Konu ei niinkään välitä erikoisista esteistä tai yleisön hälinästä, mutta se kuumuu esteillä välillä aika mahottomasti ja oriin kierrokset olisi hyvä saada laskuu jo ennen kuin ne ehtivät nousta. Hyppytyyli Konulla on vähän.. no konu ja omalaatuinen, mutta kuitenkin ihan toimiva.
Maastossa ori on parhaimmillaan, sillä se ei säpsy tai pelkää kerta kaikkiaan mitään. Luonnon helmassa Konun pienet aivot saavat myös vähän lepuutusta tammojen jatkuvasta häiriköinnistä, joten se pystyy ihan kokonaan keskittymään tallustamiseen ja koivunoksien mutusteluun. Laukkapätkillä Konu toisinaan kuumuu vähän turhan paljon, mutta hyvällä ennakoinnilla sen kanssa pärjää oikein hyvin.
Hoitotilanteissa Konun äijämäisyys tulee ilmi melko nopeasti. Karsinasta kurkkii rokkitukkainen ukko, joka hörähtelee huulet lepattaen ja kuola valuen ohi tai vähän kauempaakin kulkeville hevosneidoille. Konu rymyää ryntäitään karsinan oveen ja jos se vain osaisi niin se vislailisi ja iskisi silmää neitokaisten perään. Konua hoitaessa saa olla kuitenkin valppaana, ettei vahingossa tule tallotuksi tai puristuksiin oriin ja seinien väliin. Ei se sitä tahallaan tee, mutta höseltäessään Konu ei aina hoksaa, että joku jää alle. Ennen kuin se hoitajapoloinen sitten naama punaisena kiljaisee: "POIS MUN VARPAIDEN PÄÄLTÄ." Nopeasti Konu onneksi väistää sivuun niin pyydettäessä. Ja kyllä se pikkuhiljaa alkaa muistamaan, kenen varpaille ei tosiaankaan kannata talloa.
Perushoitotoimenpiteet eivät hetkauta oriin mielenrauhaa tai -levottomuutta suuntaan tai toiseen. Sille saa vaivatta suitset päähän ja satulan selkään, Konu tuskin edes huomaa mitään. Suojien tai etenkin pinteleiden virittäminen tuottaa toisinaan ongelmia, kun Konu ei malta tai muista seistä paikoillaan. Se kyllä palaa hetkeksi taas maanpinnalle, kun hoitaja siitä huomauttaa. Mutta vain hetkeksi. Enkä tiedä, onko kyseessä vain minun tuurini, mutta toistaiseksi joka kerta, kun puhdistan takakavioita tai kiinnitän takajalkoihin suojia, on ori päästänyt ilmoille sen luokan myrkkypilvet, että heikompaa hirvittäisi. Että sellainen hurmaava äijänkäppänä tosiaan..
Ratsuna ori on melkoinen höseltäjä, kauniit neitokaiset tuskin poistuvat sen mielestä laisinkaan. Se kyllä toisaalta tekee, mitä pyydetään, mutta mieli on jossain ihan muualla kuin työnteossa. Ja sen näkee kyllä ulospäinkn, Konu vilkuilee jatkuvasti kentän ulkopuolisia tapahtumia ja kipittää selkäänsä käyttämättä vähän sinne päin, muttei kuitenkaan ihan sinne minne pyydetään. Ratsastajalta vaaditaankin melkoista arsenaalia erilaisia pikkutehtäviä, joilla herätellä oria tähän hetkeen ja vieläpä pysymään siinä. Kun Konu alkaa tuntua kaikin puolin pehmeämmältä ja se pienesti mutustelee kuolaintaan, alkaa se olla jo hyvin kuulolla. Oikein päin liikkuessaan Konu onkin ihan komea ilmestys pyöreine runkoineen ja liikkeineen. Se myös yrittää aina parhaansa, eikä loukkaannu ratsastajan pikkuvirheistä.
Esteillä Konu muistaa kyllä huudella hameväelle, mutta on selkeästi helpommin touhussa mukana. Kai sen on pakko, ettei se tuiskahtaisi turvalleen esteiden läpi. Ennen hyppäämistä Konu on kuitenkin tärkeää saada hyvin kuulolle, sillä sen jarrut uhkaavat kadota radalle päästyä melko herkästi. Konu ei niinkään välitä erikoisista esteistä tai yleisön hälinästä, mutta se kuumuu esteillä välillä aika mahottomasti ja oriin kierrokset olisi hyvä saada laskuu jo ennen kuin ne ehtivät nousta. Hyppytyyli Konulla on vähän.. no konu ja omalaatuinen, mutta kuitenkin ihan toimiva.
Maastossa ori on parhaimmillaan, sillä se ei säpsy tai pelkää kerta kaikkiaan mitään. Luonnon helmassa Konun pienet aivot saavat myös vähän lepuutusta tammojen jatkuvasta häiriköinnistä, joten se pystyy ihan kokonaan keskittymään tallustamiseen ja koivunoksien mutusteluun. Laukkapätkillä Konu toisinaan kuumuu vähän turhan paljon, mutta hyvällä ennakoinnilla sen kanssa pärjää oikein hyvin.
Sukutaulu & jälkeläiset
|
ISÄ Perintö
punarautias 153cm evm |
|
|
EMÄ Empun Elviira
punarautias 155cm evm |
|
Sukuselvitys
ISÄ PERINTÖ oli kuin vanhoista suomileffoista pellolla rennosti odotteleva työhevonen. Kovin raskas se ei ollut rakenteeltaan ja toimitti myös mainiosti kouluratsun virkaa kilpaillen Helppo A -tasolla omistajansa Annamaija Virtaniemen kanssa. Mutta pääpaino oriin uralla oli ehdottomasti työhevoshommissa. Punarautias Perintö oli ykköshevonen metsätöissä lumisten hankien poikki puutukkeja vetäen. Sanottiinkin, että metsähommat loppuvat siihen paikkaan, kun Perinnöstä aika jättää. Ori nähtiin myös usein erilaisissa tapahtumissa rekeä taikka kärryjä vetämässä, se oli rauhallinen ja varma luonteeltaan. Perintö kantakirjattiin sekä ratsu- että työhevoslinjalle ja se jätti jälkeensä kaikenkaikkiaan 15 jälkeläistä. Orin jälkeläisistä vähemmistö jatkoi työhevoslinjalla, sillä suurimmasta osasta tuli selväpäisiä ja oivallisia ratsuhevosia.
II PERKALE oli ehtaa työhevoslinjaa, sillä myös sen molemmat vanhemmat oli aikanaan kantakirjattu työhevoslinjalle. Kuten ori itsekin. Perkale oli tummanpunarautias ori, jolla oli tummaa karvaa vasten hohtavan vaalea liinaharja ja selväpiirteinen koko turvanlevyinen läsi. Lisäksi oriilla oli kauniit, korkeat sukat takajaloissaan. Parasta Perkaleessa oli sen luonne. Se oli periksiantamaton ja sisukas, mutta hyvin varmajalkainen ja kiltti. Kovin paljoa ratsun hommia Perkale ei eläessään tehnyt, mutta naapuritalon lapset kävivät sillä ratastamassa pitkin pellonlaitoja. Ori olikin aivan upea lasten kanssa, sillä se antoi vääntää itsensä vaikka solmuun. Hyvästä luonteestaan ja säntillisestä rakenteestaan johtuen Perkaletta käytettiin melko paljon jalostukseen, vaikka työhevosten aikakausi olikin jo pikkuhiljaa takanapäin. Perkale jätti 42 jälkeläistä, joista kantakirjattuja oreja oli yhteensä 7.
IE LOISTELIAS LOTTE on suvultaan ravihevonen, muttei se ole kertaakaan startannut kärryjen edessä. Lotten kasvatti harrastelijaratsastaja Mina Westerbacka-Virtanen, joka omisti tamman emän sen kehnohkon raviuran jälkeen. Lottesta ajateltiin ensin ravihevosta, mutta rouva Westerbacka-Virtasen kiinnostus ratsupiirejä kohtaan veikin mennessään. Tammalla kilpailtiin seuratasolla niin este- kuin koululuokissakin ja se saikin haalittua aika kivan pienen ruusukekokoelman kasaan ensin Minan kanssa ja sittemmin tämän tyttären ratsuna. Luonteeltaan Lotte oli kiltti, mutta menohaluinen, ja sitä saikin etenkin vapaapäivien jälkeen toppuutella ihan todella. Kymmenvuotissyntymäpäivänsä jälkeen Lotte astutettiin naapuripitäjässä nähdyllä hyväpäisellä Perkaleella, ja se varsoi ryhdikkään ja pontevan orivarsan, Perinnön. Toistamiseen tamma ei syystä taikka toisesta koskaan tiinehtynyt, joten Perintö jäi sen ainoaksi varsaksi.
EMÄ EMPUN ELVIIRA vaihtoi elämänsä aikana kotia useampaan kertaan. Alkujaan se lähti kasvattajaltaan nelivuotiaana ratsukoulutettuna erääseen perheeseen teinitytön ensimmäiseksi hevoseksi. Tyttö otti hevoshommat tosissaan ja kävi useasti viikossa tunneilla Elviiran kanssa. Kaksikko starttasi muutamissa tallikisoissa ihan hyvällä menestyksellä. 7-vuotiaana Elviira vaihtoi kotia, jossa se oli kaiken kaikkiaan vuoden, kun perheen lapsia ei hevosjutut kiinnostaneetkaan. Siitä Elviiran tie jatkui ratsastuskouluun, jossa sen todettiin olevan turhan laadukas kehää kiertämään. Elviira vaihtoi 10-vuotiaana kotia neljännen kerran, kun sen osti ratsastuskoulussa tunneilla käynyt Brita-Leena Juuristo. Brita-Leena huomasi kuinka paljon lahjoja tammalla oli esteille, ja ratsukko starttasi seuratasolla useammassa metrin luokassa. Elviira kantakirjattiin II-palkinnolla ratsulinjalle ja se sai kolme ratsuna menestynyttä jälkeläistä.
EI KOTIKOLON EEMELIN kuparinpunainen karva loisti auringossa lähes häikäisevästi, ja musta tuuhea harja kätki eloisat silmät alleen. Eemelistä tuli aikansa estelegenda ja pienten heppatyttöjen idolihevonen. Ori asui varsasta asti esteratsastaja ja suomenhevoskasvattaja Tomos Virtasella, joka kilpaili oriilla 110cm luokissa aina kansallisella tasolla asti. Eemelin tuuhea harja oli kisapäivinä aina letitetty paksulle palmikolle, minkä vuoksi se sai humoristisen lempinimen Tähkäpää. Eemeli oli rakenteeltaan kompakti ja ryhdikäs sekä sukupuolileimaltaan hyvin selkeä ori. Se kantakirjattiin 9-vuotiaana II-palkinnolla, mutta kisamenestyksen johdosta palkintoluokkaa nostettiin I-palkintoon. Eemeliä käytettiin ahkerasti jalostukseen ja se saikin kolmisenkymmentä jälkeläistä elämänsä aikana. Eemeli periytti paitsi kuparinpunaista väriään, niin myös paloa esteille.
EE KATTILAN VEERUSKA oli tarkoin harkitun ratsujalostuksen tulos ja sitä käytettiin nuorena flikkana jos jonkinlaisissa kissanristiäisissä ja varsa-arvosteluissa. Se saikin hyvää palautetta rakenteestaan jopa keskenkasvuisena, sillä se oli aina hyvin sopusuhtainen ja ryhdikäs. Veeruskalla oli kaunis vaaleanpunarautias karva ja silkkiset vaaleat jouhet. Se oli täysin merkitön kuonopilkkua lukuunottamatta. Kissanristiäistaustastaan johtuen Veeruska oli tasainen matkustaja, joka ei hermoillut erikoisemmistakaan ympäristöistä. Varsottuaan kasvattajallaan kerran, myytiin Veeruska kasvattajansa Ulrika Kattilamäen parhaalle ystävälle, Sofia Wiitaselle kilparatsuksi. Sofialla ollessaan Veeruska kävi pyörähätämässä useammissa koulu- ja estekilpailuissa hienolla menestyksellä. Tamma kantakirjattiin hyvin arvosanoin II-palkinnolla.
II PERKALE oli ehtaa työhevoslinjaa, sillä myös sen molemmat vanhemmat oli aikanaan kantakirjattu työhevoslinjalle. Kuten ori itsekin. Perkale oli tummanpunarautias ori, jolla oli tummaa karvaa vasten hohtavan vaalea liinaharja ja selväpiirteinen koko turvanlevyinen läsi. Lisäksi oriilla oli kauniit, korkeat sukat takajaloissaan. Parasta Perkaleessa oli sen luonne. Se oli periksiantamaton ja sisukas, mutta hyvin varmajalkainen ja kiltti. Kovin paljoa ratsun hommia Perkale ei eläessään tehnyt, mutta naapuritalon lapset kävivät sillä ratastamassa pitkin pellonlaitoja. Ori olikin aivan upea lasten kanssa, sillä se antoi vääntää itsensä vaikka solmuun. Hyvästä luonteestaan ja säntillisestä rakenteestaan johtuen Perkaletta käytettiin melko paljon jalostukseen, vaikka työhevosten aikakausi olikin jo pikkuhiljaa takanapäin. Perkale jätti 42 jälkeläistä, joista kantakirjattuja oreja oli yhteensä 7.
IE LOISTELIAS LOTTE on suvultaan ravihevonen, muttei se ole kertaakaan startannut kärryjen edessä. Lotten kasvatti harrastelijaratsastaja Mina Westerbacka-Virtanen, joka omisti tamman emän sen kehnohkon raviuran jälkeen. Lottesta ajateltiin ensin ravihevosta, mutta rouva Westerbacka-Virtasen kiinnostus ratsupiirejä kohtaan veikin mennessään. Tammalla kilpailtiin seuratasolla niin este- kuin koululuokissakin ja se saikin haalittua aika kivan pienen ruusukekokoelman kasaan ensin Minan kanssa ja sittemmin tämän tyttären ratsuna. Luonteeltaan Lotte oli kiltti, mutta menohaluinen, ja sitä saikin etenkin vapaapäivien jälkeen toppuutella ihan todella. Kymmenvuotissyntymäpäivänsä jälkeen Lotte astutettiin naapuripitäjässä nähdyllä hyväpäisellä Perkaleella, ja se varsoi ryhdikkään ja pontevan orivarsan, Perinnön. Toistamiseen tamma ei syystä taikka toisesta koskaan tiinehtynyt, joten Perintö jäi sen ainoaksi varsaksi.
EMÄ EMPUN ELVIIRA vaihtoi elämänsä aikana kotia useampaan kertaan. Alkujaan se lähti kasvattajaltaan nelivuotiaana ratsukoulutettuna erääseen perheeseen teinitytön ensimmäiseksi hevoseksi. Tyttö otti hevoshommat tosissaan ja kävi useasti viikossa tunneilla Elviiran kanssa. Kaksikko starttasi muutamissa tallikisoissa ihan hyvällä menestyksellä. 7-vuotiaana Elviira vaihtoi kotia, jossa se oli kaiken kaikkiaan vuoden, kun perheen lapsia ei hevosjutut kiinnostaneetkaan. Siitä Elviiran tie jatkui ratsastuskouluun, jossa sen todettiin olevan turhan laadukas kehää kiertämään. Elviira vaihtoi 10-vuotiaana kotia neljännen kerran, kun sen osti ratsastuskoulussa tunneilla käynyt Brita-Leena Juuristo. Brita-Leena huomasi kuinka paljon lahjoja tammalla oli esteille, ja ratsukko starttasi seuratasolla useammassa metrin luokassa. Elviira kantakirjattiin II-palkinnolla ratsulinjalle ja se sai kolme ratsuna menestynyttä jälkeläistä.
EI KOTIKOLON EEMELIN kuparinpunainen karva loisti auringossa lähes häikäisevästi, ja musta tuuhea harja kätki eloisat silmät alleen. Eemelistä tuli aikansa estelegenda ja pienten heppatyttöjen idolihevonen. Ori asui varsasta asti esteratsastaja ja suomenhevoskasvattaja Tomos Virtasella, joka kilpaili oriilla 110cm luokissa aina kansallisella tasolla asti. Eemelin tuuhea harja oli kisapäivinä aina letitetty paksulle palmikolle, minkä vuoksi se sai humoristisen lempinimen Tähkäpää. Eemeli oli rakenteeltaan kompakti ja ryhdikäs sekä sukupuolileimaltaan hyvin selkeä ori. Se kantakirjattiin 9-vuotiaana II-palkinnolla, mutta kisamenestyksen johdosta palkintoluokkaa nostettiin I-palkintoon. Eemeliä käytettiin ahkerasti jalostukseen ja se saikin kolmisenkymmentä jälkeläistä elämänsä aikana. Eemeli periytti paitsi kuparinpunaista väriään, niin myös paloa esteille.
EE KATTILAN VEERUSKA oli tarkoin harkitun ratsujalostuksen tulos ja sitä käytettiin nuorena flikkana jos jonkinlaisissa kissanristiäisissä ja varsa-arvosteluissa. Se saikin hyvää palautetta rakenteestaan jopa keskenkasvuisena, sillä se oli aina hyvin sopusuhtainen ja ryhdikäs. Veeruskalla oli kaunis vaaleanpunarautias karva ja silkkiset vaaleat jouhet. Se oli täysin merkitön kuonopilkkua lukuunottamatta. Kissanristiäistaustastaan johtuen Veeruska oli tasainen matkustaja, joka ei hermoillut erikoisemmistakaan ympäristöistä. Varsottuaan kasvattajallaan kerran, myytiin Veeruska kasvattajansa Ulrika Kattilamäen parhaalle ystävälle, Sofia Wiitaselle kilparatsuksi. Sofialla ollessaan Veeruska kävi pyörähätämässä useammissa koulu- ja estekilpailuissa hienolla menestyksellä. Tamma kantakirjattiin hyvin arvosanoin II-palkinnolla.
|
JÄLKELÄINEN
|
ISÄ / EMÄ
|
SAAVUTUKSET
|
|
o. Vappulan Perinkoree (s. 13.07.17 - prt 144cm)
|
Hilu-Hilleri
|
KTK-II
|
|
o. Seppäjärven Perikato (s. 20.07.17 - rt 155cm)
|
Pohjantähti '12
|
KTK-II, SV-III
|
|
t. Vuornan Kreta (s. 01.12.17 - vprt 153cm)
|
Kermakaneli
|
KTK-II
|
|
t. Vappulan Korvenkuiske (s. 01.07.18 - prn 148cm)
|
Varjolilja
|
KTK-II, SV-I, ERJ-I
|
|
Osallistunut 15.1.2017 VSR:n suomenhevosten ikäryhmäkilpailun osakilpailuun sijoituksella 22/31
Askellajikokeessa 9/16 70%, estekokeessa 5/16, rakennearvostelussa III-palkinto Suomenhevoskantakirjan maaliskuun 2019 kantakirjaustilaisuus: R-suunta, 18 + 18 + 17 + 17 = 70p. KTK-II Esteratsastusjaoksen toukokuun 2019 laatuarvostelutilaisuus: 9 + 40 + 20 + 20 + 15 = 104,6p. ERJ-I Yleislaatuarvostelun toukokuun 2019 laatuarvostelutilaisuus: 26 (18+8) + 26 (14+12) + 18,5 + 19 + 4 = 93,5p. YLA2 Virtuaalisten Suomenratsujen helmikuun 2021 laatuarvostelutilaisuus: 11 + 22 + 21 + 21 + 20 = 95p. SLA-I |
|
30.11.2018 - VSR: Suomenhevosten rotunäyttely - I-palkinto
30.4.2019 - VSR: suomenhevosten rotunäyttely - II-palkinto
20.1.2019 - NJ: Decnen virtuaaliset - irtoSERT (päätuomari: birdie)
30.4.2019 - VSR: suomenhevosten rotunäyttely - II-palkinto
20.1.2019 - NJ: Decnen virtuaaliset - irtoSERT (päätuomari: birdie)
VSR-Cup-sijoitukset
30.04.2019 - VSR:n esteratsastuscup - 90cm - 6/65
30.04.2019 - VSR:n esteratsastuscup - 90cm - 6/65
KRJ - sijoituksia 36, joista voittoja 6
|
11.06.2017 - KRJ - Helppo A - Hiprakka - 1/36
16.06.2017 - KRJ - Helppo A - Hiprakka - 4/36 05.08.2017 - KRJ - Helppo A - Kärmeniemi - 4/50 11.08.2017 - KRJ - Helppo A - Ketola - 1/40 12.08.2017 - KRJ - Helppo A - Ketola - 2/40 23.09.2017 - KRJ - Helppo A, tarina - Hukkapuro - 1/4 03.11.2017 - KRJ - Helppo A - Ruskavaara - 2/30 04.11.2017 - KRJ - Helppo A - Ruskavaara - 2/30 06.11.2017 - KRJ - Helppo A - Ruskavaara - 3/30 08.11.2017 - KRJ - Helppo A - Ruskavaara - 1/30 10.11.2017 - KRJ - Helppo A - Kaihovaara - 3/30 18.11.2017 - KRJ - Helppo A - Duán Stable - 3/30 20.11.2017 - KRJ - Helppo A - Duán Stable - 5/30 23.11.2017 - KRJ - Helppo A - Duán Stable - 1/30 13.12.2017 - KRJ - Helppo A - Duán Stable - 3/30 16.12.2017 - KRJ - Helppo A - Duán Stable - 1/30 17.12.2017 - KRJ - Helppo A - Duán Stable - 5/30 20.12.2017 - KRJ - Helppo A - Duán Stable - 5/30 04.05.2018 - KRJ - Helppo A - Loitsulähde - 2/50 12.05.2018 - KRJ - Helppo A - Loitsulähde - 3/50 |
15.05.2018 - KRJ - Helppo A - Kastanjapolku - 4/50
16.05.2018 - KRJ - Helppo A - Kastanjapolku - 5/50 16.05.2018 - KRJ - Helppo A - Loitsulähde - 4/50 19.05.2018 - KRJ - Helppo A - Loitsulähde - 6/50 20.05.2018 - KRJ - Helppo A - Loitsulähde - 4/50 22.05.2018 - KRJ - Helppo A - Loitsulähde - 6/50 29.05.2018 - KRJ - Helppo A - Cefnmoor - 1/50 30.05.2018 - KRJ - Helppo A - Kastanjapolku - 2/50 13.09.2018 - KRJ - Helppo A - Duán Stable - 5/40 25.09.2018 - KRJ - Helppo A - Duán Stable - 5/40 27.09.2018 - KRJ - Helppo A - Duán Stable - 2/40 29.09.2018 - KRJ - Helppo A - Ristikallio - 4/40 30.09.2018 - KRJ - Helppo A - Ristikallio - 2/40 26.12.2019 - KRJ - Helppo A - Team J&K - 2/40 05.04.2020 - KRJ - Helppo A - Koistila - 3/30 07.03.2021 - Helppo A - Storywoods - 4/19 |
ERJ - sijoituksia 42, joista voittoja 8
|
05.08.2017 - ERJ - 100cm - Turmeltaja - 4/30
09.08.2017 - ERJ - 100cm - Turmeltaja - 3/30 10.08.2017 - ERJ - 100cm - Turmeltaja - 2/30 11.08.2017 - ERJ - 100cm - Mörkövaara - 4/30 12.08.2017 - ERJ - 100cm - Turmeltaja - 4/30 13.08.2017 - ERJ - 100cm - Mörkövaara - 4/30 14.08.2017 - ERJ - 100cm - Turmeltaja - 5/30 15.08.2017 - ERJ - 100cm - Kärmeniemi - 4/30 16.08.2017 - ERJ - 100cm - Kärmeniemi - 3/30 17.08.2017 - ERJ - 100cm - Turmeltaja - 1/30 18.08.2017 - ERJ - 100cm - Kärmeniemi - 1/30 18.08.2017 - ERJ - 100cm - Turmeltaja - 1/30 19.08.2017 - ERJ - 100cm - Kärmeniemi - 4/30 19.08.2017 - ERJ - 100cm - Mörkövaara - 1/30 27.08.2017 - ERJ - 100cm - Mörkövaara - 1/30 03.09.2017 - ERJ - 100cm - Erkinheimot - 1/30 10.09.2017 - ERJ - 100cm - Erkinheimot - 1/30 11.09.2017 - ERJ - 100cm - Zurück - 5/30 16.09.2017 - ERJ - 100cm - Zurück - 2/30 18.09.2017 - ERJ - 100cm - Erkinheimot - 3/30 20.09.2017 - ERJ - 100cm - Zurück - 1/30 20.09.2017 - ERJ - 100cm - Erkinheimot - 3/30 |
21.09.2017 - ERJ - 100cm - Erkinheimot - 1/30
22.09.2017 - ERJ - 100cm - Erkinheimot - 3/30 28.09.2017 - ERJ - 100cm - Erkinheimot - 4/30 28.09.17 - ERJ - 100cm - Maanan suomenhevoset - 6/50 29.09.17 - ERJ - 100cm - Maanan suomenhevoset - 4/50 01.10.2017 - ERJ - 100cm - Mörkövaara - 3/30 01.10.2017 - ERJ - 100cm - Mörkövaara - 2/30 02.10.2017 - ERJ - 100cm - Mörkövaara - 3/30 15.10.2017 - ERJ - 100cm - Mörkövaara - 2/30 20.10.2017 - ERJ - 100cm - Mörkövaara - 4/30 24.10.2017 - ERJ - 100cm - Moana part breds - 6/37 22.11.2017 - ERJ - 100cm - Duán Stable - 3/30 24.11.2017 - ERJ - 100cm - Duán Stable - 5/30 14.12.2017 - ERJ - 100cm - Duán Stable - 3/30 17.12.2017 - ERJ - 100cm - Duán Stable - 3/30 19.12.2017 - ERJ - 100cm - Duán Stable - 5/30 22.12.2017 - ERJ - 100cm - Duán Stable - 5/30 25.12.2017 - ERJ - 100cm - Duán Stable - 5/30 09.01.2018 - ERJ - 100cm - Kievarinkuja - 7/60 16.01.2018 - ERJ - 100cm - Kievarinkuja - 7/60 22.01.2018 - ERJ - 100cm - Kievarinkuja - 3/60 27.01.2018 - ERJ - 100cm - Kievarinkuja - 5/60 |
|
8. tammikuuta 2017, harjoituskoulukilpailut @ Stall Sjöholma
|
kirjoittaja: Disa
|
FEI Kouluratsastusohjelma 4-vuotiaille hevosille 2015, sijoitus 14/16. Tuomarin kommentti: "Alkuradan aikana Konu huuteli muille hevosille ja oli vähän jännittyneen oloinen. Kaksikaarisella kiemurauralla ori meni hieman häseltäen, eikä se olisi malttanut kuunnella loppuun asti, minne piti mennä. Elli istui satulassa hyvin rauhallisena, joten suorituksen edetessä alkoi Konukin rauhoittua. Orilla oli kivan energinen ravi, jossa se liikkui hyvässä, luonnostaan melko reippaassa, tahdissa."
|
15. tammikuuta 2017, päiväkirjamerkintä
|
kirjoittaja: omistaja
|
Konu suomenhevosten ikäryhmäkilpailun ensimmäinen osakilpailu. Konu osallistui 4-vuotiaiden ikäryhmään, joka sisälsi rakennearvostelun, askellajikokeen ja estekokeen (50cm) ratsain. Suuren osallistujamäärän vuoksi luokka jaettiin kahteen ryhmään ja Konu oli ryhmässä 2. Askellajikokeessa oriin sijoitus oli 9/16 tasan 70 prosentilla. Estekokeessa Konun sijoitus oli viides - ehkäpä oriin kanssa suunnataankin tulevaisuudessa estekentille? Rakennearvostelussa Konu palkittiin III-palkinnolla. Kokonaistuloksissa oriin sijoitus oli jaettu 22/31.
|
23. syyskuuta 2017, tarinakoulukilpailut @ Hukkapuro, sij. 1/4
|
kirjoittaja: omistaja
|
Aamupala on kiireisenä kisapäivänä unohtunut ja alkutervehdyksen aikana kovaääninen vatsasi murina kaikuu muuten hiljaisella kilparadalla. Vaikka yrität keskittyä suoritukseesi, ajatuksesi hiipivät jatkuvasti kilpailupaikan buffetin moniin herkkuihin. Kirjoita suorituksestasi lyhyt tarina ja yritä ujuttaa kertomukseesi mahdollisimman paljon erilaisia ruokaan liittyviä sanoja.
"Pulla, pullava, pulla pullava" raikui iloisesti autoradiosta kiiruhtaessamme traileri perässä keikkuen kohti Hukkapuroa. Osallistuin Konun kanssa koulukilpailuihin ja nukuin autuaan onnellisena pommiin, minkä seurauksena aamupuuro ja -kahvi jäi nauttimatta. Kilpailupaikan buffetista tuli huumaava itseleivotun kinkkupiirakan tuoksu, kun ravasin Konun kanssa verryttelyalueelle. Konu oli kankea kuin näkkileipä, kun se yleensä lämmittelyssä on käsissäni kuin sulaa voita. "Seuraavana vuorossa ovat Elli L. ja Pyttipannu!" kajahti kuulutus kentän suunnalta. Pytt.. Mitä? Mietin kuumeisesti, mutta käänsin oriini verryttelyalueen porttia kohti. "Elli L. ja Perinkonu seuraavana", verryttelyvahti toisti. Taisin kuulla ensimmäisen kerran väärin..
Alkutervehdyksessä, täydessä hiljaisuudessa vatsastani kuului elämää suurempi murina, jota seurasi valtava kurina. Kasasin kuitenkin itseni kerätessäni ohjia käteen ja lähdin suorittamaan rataa. "Ensin nelikaarinen kiemuraura.. Mmm.. Aurajuusto..", mietin siirtäessäni Konun raviin. "Sitten E:stä H-kirjaimeen keskilämmöllä paistettua paistia..", vesi herahti kielelleni ja hätistelin kiireenvilkkaa aurajuustot ja paistit mielestäni. Vatsani kurisi kuin viimeistä päivää. Kuulin katsomossa rapisevat karkkipaperit kuin ääni olisi kuulunut korvanjuuresta. Nieleskellen sain kuin sainkin suoritettua radan loppuun. Kiitosten jälkeen poistuimme vähin äänin radalta odottelemaan lopputulemaa. "Kiitos Elli L. ja Perinkonu! Seuraavana radalle astelevat Sirkku Porkkana hevosellaan Karamelli-Nelli!" Kuulinkohan taas väärin..
"Pulla, pullava, pulla pullava" raikui iloisesti autoradiosta kiiruhtaessamme traileri perässä keikkuen kohti Hukkapuroa. Osallistuin Konun kanssa koulukilpailuihin ja nukuin autuaan onnellisena pommiin, minkä seurauksena aamupuuro ja -kahvi jäi nauttimatta. Kilpailupaikan buffetista tuli huumaava itseleivotun kinkkupiirakan tuoksu, kun ravasin Konun kanssa verryttelyalueelle. Konu oli kankea kuin näkkileipä, kun se yleensä lämmittelyssä on käsissäni kuin sulaa voita. "Seuraavana vuorossa ovat Elli L. ja Pyttipannu!" kajahti kuulutus kentän suunnalta. Pytt.. Mitä? Mietin kuumeisesti, mutta käänsin oriini verryttelyalueen porttia kohti. "Elli L. ja Perinkonu seuraavana", verryttelyvahti toisti. Taisin kuulla ensimmäisen kerran väärin..
Alkutervehdyksessä, täydessä hiljaisuudessa vatsastani kuului elämää suurempi murina, jota seurasi valtava kurina. Kasasin kuitenkin itseni kerätessäni ohjia käteen ja lähdin suorittamaan rataa. "Ensin nelikaarinen kiemuraura.. Mmm.. Aurajuusto..", mietin siirtäessäni Konun raviin. "Sitten E:stä H-kirjaimeen keskilämmöllä paistettua paistia..", vesi herahti kielelleni ja hätistelin kiireenvilkkaa aurajuustot ja paistit mielestäni. Vatsani kurisi kuin viimeistä päivää. Kuulin katsomossa rapisevat karkkipaperit kuin ääni olisi kuulunut korvanjuuresta. Nieleskellen sain kuin sainkin suoritettua radan loppuun. Kiitosten jälkeen poistuimme vähin äänin radalta odottelemaan lopputulemaa. "Kiitos Elli L. ja Perinkonu! Seuraavana radalle astelevat Sirkku Porkkana hevosellaan Karamelli-Nelli!" Kuulinkohan taas väärin..
|
14. syyskuuta 2018, estevalmennus
|
kirjoittaja: Jens VRL-14744
|
Olin tullut valmentamaan esteillä kuulemma oikein kunnon äijäsuokkia, Perinkonua. Olimme jutelleet Ellin kanssa puhelimessa ja vielä ennen valmennusta ja olin juttujen perusteelta laatinut sitten päivälle sopivan sotasuunnitelman. Naisten ihanuutta ja viallisia jarruja lukuun ottamatta ratsukon peruspaketti oli kunnossa, joten aiheena oli lähes hallitun radan ratsastus melkein kuuliaisella hevosella.
Vaikka Elli oli jo asiasta maininnutkin, en voinut kuin nauraa Konun koko ajan seuratessa muun maailman elämää. Orilta tuntui menevän pasmat täysin sekaisin, kun joku muu hirnui näköpiirin ulkopuolelta. Ellillä tuntui olevan kädet täynnä työtä kuuliaisuuden saavuttamisessa ja siinä, että Konu alkaisi kulkemaan rehellisesti takaa eteen, että matalalla roikkuva selkä saataisiin peliin mukaan. Rataa rakentaessani huutelin vähän väliä Ellille jonkun tehtävän, että Konun aivokapasiteetti saataisiin työkäyttöön. Pikkutehtävät tuntuivat sisältävän kaiken peruutuksista loiviin kiemuroihin ja siksakväistöihin. Peruutukset tekivät varsin hyvää Konulle, sillä niissä sen oli pakko ottaa vatsalihakset töihin mukaan. Laukassakin Elli sai vähän väliä olla tekemässä voltteja, taivutuksia ja temponmuutoksia vain järjen säilyttämiseksi koko touhussa.
Olin suunnitellut ratsukolle melko tavallisen esteradan, jota voisi hyvin mennessä hypätä heidän kilpailutasollaan. Rata alkoi poikkiradan olevalla pystyllä, josta käännettiin oikealla ja ratsastettiin pitkällä sivulla oleva suora suhteutettu, jolta ratsastettiin päätyuran kautta lävistäjälle olevalle esteelle, joka liitettiin kaarevana suhteutettuna aiemman suhteutetun ensimmäiseen esteeseen. Sieltä vielä kaarrettiin toisen sivun sarjalle, jonka väliin oli tarkoitus ottaa kaksi askelta. Suoran suhteutetun väli oli mitoitettu taas neljälle laukka-askeleelle. Esteet varsinaisesti älyttyään Konukin innostui ja alkoi muun säätämisensä lomassa kiinnittämään huomiota myös työntekoon. Aluksi laitoin Ellin tulemaan ravissa poikkaradalla olevaa pystyä suuntaa vaihdellen. Konun hypyt olivat melko mielenkiintoisia enkä voinut kuin kehua kuinka hyvin Elli piti oman istuntansa kasassa. Parin onnistuneen hypyn jälkeen siirsin ratsukon tulemaan suoraa suhteutettua ja äijäori alkoi pikkuhiljaa innostua oikein olan takaa. Jarrut hukkuivat matkanvarrella ja jo verryttelykorkeuksilla ori porhalsi neljän askeleen sijaan kolmella laukalla…
Hyvin mielenkiintoisten hyppyjen ja parin rauhoittelusiirtymisten jälkeen selitin ratsastettavan radan Ellille. Kaikki radan osat oli tultu testattua jo verryttelyissä, joten heitin surutta esteisiin lisää korkeutta parilla kannattimenreiällä. Konu porhalsi radalle kuin pirun riivaama ja melkein kauhuissani huutelin Ellille selkeistä pidätteistä tuesta loppuun asti. Ori liikkui muuten hyvin pyöreänä ja rehellisesti ja tätä suoraa suhteutettua lukuun ottamatta rata alun kiitämisen jälkeen alkoi sujua oikein mallikkaasti. Koska Konulla tuntui virta riittävän, sai ratsukko hypätä radan vielä kertaalleen ennen kuin nostin korkeuden metriin. Estekorkeuden noustessa hevosen keskittymiskyky parani ja kovasta vauhdista huolimatta olin viimeisen radan jälkeen äimänkäkenä, sillä Ellikin kehui kuinka hienosti Konu kuunteli. Tai sitten orilla oli vain hyvä päivä. Joka tapauksessa ratsukko oli kuitenkin hyvin vaikuttava silloin, kun jarrut pysyi kunnossa ja piuhat käsissä.
Vaikka Elli oli jo asiasta maininnutkin, en voinut kuin nauraa Konun koko ajan seuratessa muun maailman elämää. Orilta tuntui menevän pasmat täysin sekaisin, kun joku muu hirnui näköpiirin ulkopuolelta. Ellillä tuntui olevan kädet täynnä työtä kuuliaisuuden saavuttamisessa ja siinä, että Konu alkaisi kulkemaan rehellisesti takaa eteen, että matalalla roikkuva selkä saataisiin peliin mukaan. Rataa rakentaessani huutelin vähän väliä Ellille jonkun tehtävän, että Konun aivokapasiteetti saataisiin työkäyttöön. Pikkutehtävät tuntuivat sisältävän kaiken peruutuksista loiviin kiemuroihin ja siksakväistöihin. Peruutukset tekivät varsin hyvää Konulle, sillä niissä sen oli pakko ottaa vatsalihakset töihin mukaan. Laukassakin Elli sai vähän väliä olla tekemässä voltteja, taivutuksia ja temponmuutoksia vain järjen säilyttämiseksi koko touhussa.
Olin suunnitellut ratsukolle melko tavallisen esteradan, jota voisi hyvin mennessä hypätä heidän kilpailutasollaan. Rata alkoi poikkiradan olevalla pystyllä, josta käännettiin oikealla ja ratsastettiin pitkällä sivulla oleva suora suhteutettu, jolta ratsastettiin päätyuran kautta lävistäjälle olevalle esteelle, joka liitettiin kaarevana suhteutettuna aiemman suhteutetun ensimmäiseen esteeseen. Sieltä vielä kaarrettiin toisen sivun sarjalle, jonka väliin oli tarkoitus ottaa kaksi askelta. Suoran suhteutetun väli oli mitoitettu taas neljälle laukka-askeleelle. Esteet varsinaisesti älyttyään Konukin innostui ja alkoi muun säätämisensä lomassa kiinnittämään huomiota myös työntekoon. Aluksi laitoin Ellin tulemaan ravissa poikkaradalla olevaa pystyä suuntaa vaihdellen. Konun hypyt olivat melko mielenkiintoisia enkä voinut kuin kehua kuinka hyvin Elli piti oman istuntansa kasassa. Parin onnistuneen hypyn jälkeen siirsin ratsukon tulemaan suoraa suhteutettua ja äijäori alkoi pikkuhiljaa innostua oikein olan takaa. Jarrut hukkuivat matkanvarrella ja jo verryttelykorkeuksilla ori porhalsi neljän askeleen sijaan kolmella laukalla…
Hyvin mielenkiintoisten hyppyjen ja parin rauhoittelusiirtymisten jälkeen selitin ratsastettavan radan Ellille. Kaikki radan osat oli tultu testattua jo verryttelyissä, joten heitin surutta esteisiin lisää korkeutta parilla kannattimenreiällä. Konu porhalsi radalle kuin pirun riivaama ja melkein kauhuissani huutelin Ellille selkeistä pidätteistä tuesta loppuun asti. Ori liikkui muuten hyvin pyöreänä ja rehellisesti ja tätä suoraa suhteutettua lukuun ottamatta rata alun kiitämisen jälkeen alkoi sujua oikein mallikkaasti. Koska Konulla tuntui virta riittävän, sai ratsukko hypätä radan vielä kertaalleen ennen kuin nostin korkeuden metriin. Estekorkeuden noustessa hevosen keskittymiskyky parani ja kovasta vauhdista huolimatta olin viimeisen radan jälkeen äimänkäkenä, sillä Ellikin kehui kuinka hienosti Konu kuunteli. Tai sitten orilla oli vain hyvä päivä. Joka tapauksessa ratsukko oli kuitenkin hyvin vaikuttava silloin, kun jarrut pysyi kunnossa ja piuhat käsissä.
|
18. syyskuuta 2018, estevalmennus @ Ristikallio
|
kirjoittaja: reibili
|
Kolme ratsukkoa verrytteli maneesissa jonne valmennus oli siirretty, koska syksyinen ilma tarjoili meille jälleen koleaa tuulta ja kylmää vettä niskaan. "Nyt alkuverryttelyjen aikaan tehkää pitkillä sivuilla käynti-ravi siirtymisiä, asettakaa hevonen huolella kulmissa ja lyhyen sivun keskellä seis, ja kolme askelta peruutusta. Hevoset pitää saada hereille ennen kuin aletaan työskennellä" huutelin maneesin keskeltä katsellessani kolmea ympärilläni pyörivää ratsukkoa. Crimiksellä ei näyttänyt ainakaan olevan kylmä, hänen yrittäessään saada Kieloon liikettä. Irethin Kiero kyttäsi kentälle väsättyjä esteitä ja alkoi jo vähän kuumua kun ei päässyt hyppäämään aivan vielä ja Irethillä oli täysi työ pitää ori käsissään. Konu liikkui Ellin alla todella jännittyneenä, mutta alkoi pikkuhiljaa rentoutua kuitenkin. "Hyvä, hepat liikkuu jo tosi kivasti. Jääkää muut tänne toiseen päähän maneesia odottamaan omaa vuoroanne, otan teidät yksi kerrallaan nyt, mutta teette kaikki samaa tehtävää. Pitäkää hevoset liikkeessä" huikkasin samalla kun viittilöin ensimmäiselle ratsukolle, että tulisi perässäni toiseen päähän.
Seuraavana vuorossa oli päivän estevalmennuksen viimeinen ratsukko, Elli ja Konu. Viittilöin ratsukon luokseni maneesin toiseen päähän ja korotin esteitä viidellä sentillä, nyt ne olivat yhdeksänkymmenenviiden sentin korkeudella. Konu näytti keräävän kierroksia, joten ohjeistin Elliä ravailemaan ympäriinsä sillä aikaa, kun itse huutelin ratsastajalle ohjeita tämän päivän tehtävän suhteen. "Tässä siis on kuusi estettä, sä varmaan jo ehditkin tarkkailla muita ennen omaa vuoroasi. Näistä neljä on lävistäjällä ja kaksi pituushalkaisijalla. Rata alkaa tästä, minkä vieressä mä seison, eli ensin hypätään lävistäjällä olevat neljä estettä, molemmissa päissä tulee käännökset, ja etenkin neljännen esteen jälkeen ennen pituushalkaisijalla olevaa estettä tulee tiukka käännös, ja sillä on oltava huolellinen. Hyppää nyt ensin nämä kaksi pituushalkaisijalla olevaa, jotta Konu saa vähän purkaa energiaansa." Elli nyökkäsi ja teki työtä käskettyä. Ensimmäinen este ylittyi puhtaasti, mutta ennen seuraavaa estettä oli ohjeistettava pidättämään oria hieman enemmän, nyt vauhti meinasi kasvaa liian suureksi, kun Konun tekemisessä oli enemmän vauhtia kuin järkeä. Tämän jälkeen annoin ratsukolle luvan alkaa suorittaa rataa. Ensimmäiset kaksi estettä ylittyivät hienosti, mutta kolmannelle ori kielsi huonon lähestymisen vuoksi. Ohjeistin Elliä aloittamaan alusta ja pitämään tällä kertaa huolen siitä, että tekisi vähän loivemman kaarroksen niin, että ori ehtii suoristua kunnolla ennen estettä. Toisella yrittämällä kolmannenkin esteen ylitys sujui hienosti, tiukemman käännöksen toisessa päässä olin ohjeistanut ottamaan varman päälle tekemällä sinnekkin hieman loivemman kaarroksen seuraavalle esteelle. Pituushalkaisijalla olevien esteiden välissä vauhti meinasi jällen kasvaa liian suureksi, mutta Elli korjasi tilanteen hienosti jo ennen kuin ehdin puuttua asiaan. "Hyvin meni. Konulla tuntuu olevan tosi paljon intoa hypätä, mutta hallitset sen hienosti" kehuin Elliä. "Sä voit tehdä loppuverryttelyt itsenäisesti joko täällä tai maastossa" sanoin ja aloin kerätä estekalustoa pois.
Seuraavana vuorossa oli päivän estevalmennuksen viimeinen ratsukko, Elli ja Konu. Viittilöin ratsukon luokseni maneesin toiseen päähän ja korotin esteitä viidellä sentillä, nyt ne olivat yhdeksänkymmenenviiden sentin korkeudella. Konu näytti keräävän kierroksia, joten ohjeistin Elliä ravailemaan ympäriinsä sillä aikaa, kun itse huutelin ratsastajalle ohjeita tämän päivän tehtävän suhteen. "Tässä siis on kuusi estettä, sä varmaan jo ehditkin tarkkailla muita ennen omaa vuoroasi. Näistä neljä on lävistäjällä ja kaksi pituushalkaisijalla. Rata alkaa tästä, minkä vieressä mä seison, eli ensin hypätään lävistäjällä olevat neljä estettä, molemmissa päissä tulee käännökset, ja etenkin neljännen esteen jälkeen ennen pituushalkaisijalla olevaa estettä tulee tiukka käännös, ja sillä on oltava huolellinen. Hyppää nyt ensin nämä kaksi pituushalkaisijalla olevaa, jotta Konu saa vähän purkaa energiaansa." Elli nyökkäsi ja teki työtä käskettyä. Ensimmäinen este ylittyi puhtaasti, mutta ennen seuraavaa estettä oli ohjeistettava pidättämään oria hieman enemmän, nyt vauhti meinasi kasvaa liian suureksi, kun Konun tekemisessä oli enemmän vauhtia kuin järkeä. Tämän jälkeen annoin ratsukolle luvan alkaa suorittaa rataa. Ensimmäiset kaksi estettä ylittyivät hienosti, mutta kolmannelle ori kielsi huonon lähestymisen vuoksi. Ohjeistin Elliä aloittamaan alusta ja pitämään tällä kertaa huolen siitä, että tekisi vähän loivemman kaarroksen niin, että ori ehtii suoristua kunnolla ennen estettä. Toisella yrittämällä kolmannenkin esteen ylitys sujui hienosti, tiukemman käännöksen toisessa päässä olin ohjeistanut ottamaan varman päälle tekemällä sinnekkin hieman loivemman kaarroksen seuraavalle esteelle. Pituushalkaisijalla olevien esteiden välissä vauhti meinasi jällen kasvaa liian suureksi, mutta Elli korjasi tilanteen hienosti jo ennen kuin ehdin puuttua asiaan. "Hyvin meni. Konulla tuntuu olevan tosi paljon intoa hypätä, mutta hallitset sen hienosti" kehuin Elliä. "Sä voit tehdä loppuverryttelyt itsenäisesti joko täällä tai maastossa" sanoin ja aloin kerätä estekalustoa pois.
|
5. toukokuuta 2019, orikarnevaali @ Vappulan Kartano (pk-merkintä)
|
kirjoittaja: omistaja
|
"Tiesittekö, että perinkonu tarkoittaa jollakin itäuusimaalaisella murteella tosi kummallista? En minäkään, ennen kuin tutustuin Elliin, joka minulle ystävällisesti asian kertoi. Perinkonu ei kuitenkaan ole tosi kummallinen, vaan se on perusMies isolla M-kirjaimella. Ori on kantakirjattu II-palkinnolle ja sillä on lukuisia sijoituksia esteiltä ja koulusta. Ratsuna Perinkonu vaatii paljon, mutta palkitsee ratsastajansa moninkertaisesti."
Konun lämmittely ei mennyt ihan nappiin. Niin moni uusi hevosnaama omalla kotikentällä teki Konusta hieman levottoman, eikä se oikein malttanut keskittyä verryttelyyn. Maneesissa ei luojan lykky sentään ollut onneksi ylimääräisiä virikkeitä, joten Konu pääsi keskittymään itse asiaan. Askellus muuttui oitis rytmikkäämmäksi, selkä pyöreämmäksi ja koko hevonen kerrassaan miellyttävämmäksi ratsastaa. Nykeröille väkerretystä harjasta karkasi hapsuja sinne tänne, mutta se vain sopi Konun imagoon paremmin kuin sliipattu ja siisti kampaus.
Askellajit Konu esitti sopivalla tahdikkuudella. Se kulki rennosti välittämättä yleisön mielenkiintoisista katseista tai kaiuttimista kuuluvasta musiikista. Se olikin Konun parhaita puolia, nimittäin järkkymätön mielenrauha taikka -levottomuus. Konu ei säpsyile tai säiky turhia. Varmasti ja nappiin ajoitetusti Konu väisti keskihalkaisijalta uralle molempiin suuntiin ja siirtyi sitten kuolaintaan natustellen käyntiin.
Konun lämmittely ei mennyt ihan nappiin. Niin moni uusi hevosnaama omalla kotikentällä teki Konusta hieman levottoman, eikä se oikein malttanut keskittyä verryttelyyn. Maneesissa ei luojan lykky sentään ollut onneksi ylimääräisiä virikkeitä, joten Konu pääsi keskittymään itse asiaan. Askellus muuttui oitis rytmikkäämmäksi, selkä pyöreämmäksi ja koko hevonen kerrassaan miellyttävämmäksi ratsastaa. Nykeröille väkerretystä harjasta karkasi hapsuja sinne tänne, mutta se vain sopi Konun imagoon paremmin kuin sliipattu ja siisti kampaus.
Askellajit Konu esitti sopivalla tahdikkuudella. Se kulki rennosti välittämättä yleisön mielenkiintoisista katseista tai kaiuttimista kuuluvasta musiikista. Se olikin Konun parhaita puolia, nimittäin järkkymätön mielenrauha taikka -levottomuus. Konu ei säpsyile tai säiky turhia. Varmasti ja nappiin ajoitetusti Konu väisti keskihalkaisijalta uralle molempiin suuntiin ja siirtyi sitten kuolaintaan natustellen käyntiin.
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM-GAME HORSE
Rakennekuva © Eilwen
Saavutuksissa oleva pääkuva © Narien vapaat
Ensimmäinen pääkuva + ratsastuskuvat © Vapaasti by AK
Rakennekuva © Eilwen
Saavutuksissa oleva pääkuva © Narien vapaat
Ensimmäinen pääkuva + ratsastuskuvat © Vapaasti by AK
