Vappula Ultima |
MERIITIT
|
Mistä on pienen pienet Ultimat kasattu? No, rakkaudesta, vaaleanpunaisesta pumpulista, sokerista ja sateenkaarista. Matteo hymähti ja pyysi esittelemään hevostaan asiallisemmin. Hyvä on. Perusteet tässä hevosessa on tietenkin tehty oikein kunnolla. Sen emä on Matteon silmäterä, suomalainen puoliveritamma Kastanjan Uthopia, jonka kanssa mies kilpaili muun muassa Power Jumpissa asti. Isänä taas on Arezzo-linjainen ori, niin ikään Kastanjeholmin kasvattama Apollo Hills. Ultimassa on siis kaikki palikat kohdillaan, vai onko sittenkään?
|
Luonnekuvaus
Esteveri Ultiman suonissa on kyllä taattu, sitä ei käy kiistäminen. Sen verran on hienoja hevosia suvussa, mainittakoon nyt vaikka Matteon oma ori Arezzo sekä Kastanjeholmin upea kasvatti Universum Hills. Siinä mielessä on oikeastaan vähän turhaakin kertoa, että Ultima osaa hypätä ja se myös pitää siitä valtavasti.
Tarhan perällä seistessään Ultimasta ei kuitenkaan ihan heti tule mieleen GP-tason hyppääjä. Se ei ole mikään fiini prinsessahevonen, ehei. Se on villi luonnonlapsi, joka tykkää kuorruttaa itsensä mudalla ja kerätä harjaansa heinänkorsia ja männynkäpyjä. Ja mitä nakumpana luonnollisia tarpeitaan saa toteuttaa, sen parempi. Ultiman sujahtaa kuin silakka loimistaan ja talloo ne lähes tunnistamattomaksi mutaisimpaan mutalammikkoon, jonka se vain tarhastaan löytää. Siksi sen loimet eivät ole kalleinta mahdollista laatua, vaan ne ovat mielellään kierrätettyjä, jo vähän rispaantuneita, joita ei muilla enää kehtaa käyttää. Ultimalla ne kestävät sen minkä kestävät ja päätyvät sen jälkeen viimeiseen leposijaansa - jos niitä enää mutalammikoista löytää.
Harrastuksistaan johtuen Ultiman puunaustuokiot kestävät aina keskimääräistä kauemmin. Eikä ole kerta tai kaksi, kun Matteo on tammansa suhteen luovuttanut ja kiiruhtanut valmennukseen ruskeankirjavan kimonsa kanssa. Miksi ne onkin aina kimoja, jotka tykkäävät mutakuorrutuksista tai nukkuvat mieluiten pissalammikossaan? Tai ehkä se vain tuntuu siltä, kun kimossa moiset likatahrat näkyvät niin hyvin. Onneksi Ultima pitää kaikenlaisesta huomiosta, eikä sitä näin ollen haittaa yhtään, vaikka se saisikin vähän ylimääräisiä harjanvetoja tai kolmannen suihkun viikkoon. Ultima on utelias ja osallistuva hoidettava. Se tutkii ja touhuaa samalla itsekin. Se on kuin pieni lapsi, jonka pitää työntää nenänsä joka paikkaan ja kysellä, että mikä toi on, mikä tää on. Uteliaisuuden lisäksi Ultima on lempeä ja kiltti, eikä se takuulla tekisi pahaa kärpäsellekään.
Siksipä sen olemus kilpakentällä on valtava kontrasti koti-Ultimaan. Se kerää ehkä vähän turhan paljon stressiä ja kierroksia vieraista paikoista, minkä vuoksi se ei ole aina ihan helpoin tapaus hoidettavaksi kisareissuilla. Kiltti se on edelleen, eikä jyräile tai muutoin kiukustele turhia. Mutta levoton se on ja vielä normaaliakin osallistuvampi. Se tönii ja tuuppii, olisi mieluusti jo menossa kentälle. Se nuuhkii uusia hajuja, kuopii erilaista kuiviketta karsinassaan, tömistelee ovea ja seiniä. Toki Ultimalla on kilpailuissakin mukanaan käyntikorttina likaisuus, ei ole kerta tai kaksi, kun sillä on ollut puoli päätä keltaisena esteradalla.
Radalla iso tamma tuntuu kasvavan korkeutta vielä muutaman sentin. Se on ryhdikäs ja valpas. Korvat hörössä ja sieraimet leipälautasen kokosina Ultima tutkailee kenttää. Se pysyy hyvin lapasessa siinä mielessä, ettei tammalla ole tapana spurtata vapauteen. Mutta paikoillaan se kyllä steppaa ja tanssii salsaakin, se puhkuu intoa, eikä malttaisi millään odottaa. Hypyissä Ultima sortuu toisinaan hätäisyyteen, se ei malta ihan täysin aina olla kuulolla ja ennakoi hyppyjä liikaa. Mutta oh, kun näette tämän täysin keskittyneenä, tiedätte, mitä linjoja sen takaa löytyy. Se on uskomattoman potentiaalinen hyppääjä, jolla on valtava (joskin toisinaan hieman ylitsepursuava) palo ja imu esteille. Paitsi, että sillä on valtavasti intoa, on sillä myös uskomattoman hieno tekniikka, on ollut jo aivan pienestä pitäen. Ultima on parhaimmillaan todellakin GP-tason hyppääjä. Kunhan se vain malttaa hieman tasata kierroslukuaan ja intoaan.
Tarhan perällä seistessään Ultimasta ei kuitenkaan ihan heti tule mieleen GP-tason hyppääjä. Se ei ole mikään fiini prinsessahevonen, ehei. Se on villi luonnonlapsi, joka tykkää kuorruttaa itsensä mudalla ja kerätä harjaansa heinänkorsia ja männynkäpyjä. Ja mitä nakumpana luonnollisia tarpeitaan saa toteuttaa, sen parempi. Ultiman sujahtaa kuin silakka loimistaan ja talloo ne lähes tunnistamattomaksi mutaisimpaan mutalammikkoon, jonka se vain tarhastaan löytää. Siksi sen loimet eivät ole kalleinta mahdollista laatua, vaan ne ovat mielellään kierrätettyjä, jo vähän rispaantuneita, joita ei muilla enää kehtaa käyttää. Ultimalla ne kestävät sen minkä kestävät ja päätyvät sen jälkeen viimeiseen leposijaansa - jos niitä enää mutalammikoista löytää.
Harrastuksistaan johtuen Ultiman puunaustuokiot kestävät aina keskimääräistä kauemmin. Eikä ole kerta tai kaksi, kun Matteo on tammansa suhteen luovuttanut ja kiiruhtanut valmennukseen ruskeankirjavan kimonsa kanssa. Miksi ne onkin aina kimoja, jotka tykkäävät mutakuorrutuksista tai nukkuvat mieluiten pissalammikossaan? Tai ehkä se vain tuntuu siltä, kun kimossa moiset likatahrat näkyvät niin hyvin. Onneksi Ultima pitää kaikenlaisesta huomiosta, eikä sitä näin ollen haittaa yhtään, vaikka se saisikin vähän ylimääräisiä harjanvetoja tai kolmannen suihkun viikkoon. Ultima on utelias ja osallistuva hoidettava. Se tutkii ja touhuaa samalla itsekin. Se on kuin pieni lapsi, jonka pitää työntää nenänsä joka paikkaan ja kysellä, että mikä toi on, mikä tää on. Uteliaisuuden lisäksi Ultima on lempeä ja kiltti, eikä se takuulla tekisi pahaa kärpäsellekään.
Siksipä sen olemus kilpakentällä on valtava kontrasti koti-Ultimaan. Se kerää ehkä vähän turhan paljon stressiä ja kierroksia vieraista paikoista, minkä vuoksi se ei ole aina ihan helpoin tapaus hoidettavaksi kisareissuilla. Kiltti se on edelleen, eikä jyräile tai muutoin kiukustele turhia. Mutta levoton se on ja vielä normaaliakin osallistuvampi. Se tönii ja tuuppii, olisi mieluusti jo menossa kentälle. Se nuuhkii uusia hajuja, kuopii erilaista kuiviketta karsinassaan, tömistelee ovea ja seiniä. Toki Ultimalla on kilpailuissakin mukanaan käyntikorttina likaisuus, ei ole kerta tai kaksi, kun sillä on ollut puoli päätä keltaisena esteradalla.
Radalla iso tamma tuntuu kasvavan korkeutta vielä muutaman sentin. Se on ryhdikäs ja valpas. Korvat hörössä ja sieraimet leipälautasen kokosina Ultima tutkailee kenttää. Se pysyy hyvin lapasessa siinä mielessä, ettei tammalla ole tapana spurtata vapauteen. Mutta paikoillaan se kyllä steppaa ja tanssii salsaakin, se puhkuu intoa, eikä malttaisi millään odottaa. Hypyissä Ultima sortuu toisinaan hätäisyyteen, se ei malta ihan täysin aina olla kuulolla ja ennakoi hyppyjä liikaa. Mutta oh, kun näette tämän täysin keskittyneenä, tiedätte, mitä linjoja sen takaa löytyy. Se on uskomattoman potentiaalinen hyppääjä, jolla on valtava (joskin toisinaan hieman ylitsepursuava) palo ja imu esteille. Paitsi, että sillä on valtavasti intoa, on sillä myös uskomattoman hieno tekniikka, on ollut jo aivan pienestä pitäen. Ultima on parhaimmillaan todellakin GP-tason hyppääjä. Kunhan se vain malttaa hieman tasata kierroslukuaan ja intoaan.
Sukutaulu & jälkeläiset
JÄLKELÄINEN
|
ISÄ / EMÄ
|
SAAVUTUKSET
|
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM-GAME HORSE
kuvaaja ei halua nimeään mainittavan
kuvaaja ei halua nimeään mainittavan