Vappulan Uninuttu |
SV-II
|
Tässä se nyt on. Kauan kaivattu Hornanhovin Mustanunen orijälkeläinen. Tumma kuin isänsä ja kovapäinen kuin.. isänsä ja emänsä. Mutta siinä se viimein on. Sen kanssa ei pääse helpolla, mutta oi mikä estehevonen meillä tässä on käsillä. Rohkea ja upea ja ..
Äh, ketä yritän huijata. On se kamalan ihana mutta enimmäkseen Uninuttu on kyllä ihanan kamala.
|
Luonnekuvaus
Nimenä Uninuttu kuulostaa sellaiselta vähän unisen höppänältä halinallelta. Sellaiselta lastenponilta, jota saa silitellä ja jonka selässä saa opetella ratsastuksen alkeita. Vaan tämä meidän Nuttu onkin oikea susi lampaan vaatteissa.
Tämä Uninuttu ei ole sellainen halittava versio. Tämä Nuttu on sellainen, että pois alta kivet ja männynkävyt, sillä tämä Nuttu ei väistä ketään. Sanon ihan suoraan, että Nuttu olisi jo nuorena päätynyt leikkauspöydälle, jos minulla järki kulkisi päässä. Vaan ei se aina kulje ihan suorinta reittiä. Tälläkin kertaa perustelin itselleni Nutun pitämisen orina muun muassa sen upealla suvulla, hyvällä rakenteella, mainioilla liikkeillä, erinomaisella suorituskyvyllä..
Onhan se kaikkea sitä. Mutta kyllä sen kovapäisyys ja uhmakkuus ajaa usein ohi. Onneksi Matteolla on kokemusta moisista luupäistä, vaikka tällainen kylmäverisempi luupää meinaa ottaa jopa itse Matteota enemmän hermoon kuin ne puoliveriset velikullat yhteensä. Matteo on jaksanut Nutun kanssa kerrata moneen otteeseen käytöstapoja. Vaikka olen minä itsekin sen kanssa lyönyt päätä seinään, mutta sanotaanko näin, että ilman Matteon taustatukea en olisi jaksanut näinkään kauaa Nutun kanssa painia.
Nuttu ei ole tallitavoiltaan yllättäen se helpoin yksilö. Se ei katso hyvällä karsinansa ohi kulkevia oreja ja siksi sen karsina löytyy perimmäisestä nurkasta. Ori myös jokseenkin stressaa muiden machojen jatkuvasta läsnäolosta ja silloin sen keskittymiskyky ihan mihin tahansa on heikompi kuin oravalla itsellään. Nutun ympärillä asustaakin vain rauhallisia ja vähän testosteronia sisältäviä oreja.
Periaatteessa hoitotoimenpiteet sujuvat ihan hyvin Nutun kanssa, tai ainakaan sillä ei ole mitään mitään toimenpidettä vastaan. Se ei siis sillä tavalla turhaan pöljäile ja pullistele satulavyölle tai liimaa kavioitaan maahan. Kunhan nyt hoitaja koko ajan muistaa, minkä hevosen kanssa touhuilee, eikä anna orin kävellä omaan tilaansa niin kaikki sujuu.
Ratsuna Nuttu on.. No hyvin samankaltainen kuin muutenkin. Se ottaa sileällä melko helposti kierroksia ulkoisista ärsykkeistä, ja sen keskittyminen saattaa herpaantua kesken tehtävänkin. Nuttu ei ryöstä tai muuten sekoile ratsuna, mutta se kyllä huutelee ja steppailee. Saattaa tehdä piruetin, koska hemaiseva tamma kulki ohi. Tai napsauttaa hampaitaan ilmassa mokomalle machoilijaorille, joka kehtasi kävellä liian läheltä. Nuttu liikkuu hyvin joustavin liikkein ja oikein päin kulkiessaan se on hyvin ryhdikäs ja näyttävä hevonen. Useita toistoja Nuttu ei kestä, joten sen kanssa tehtävät on pidettävä lyhyinä ja vaihtelevina.
Suurin syy sille, miksi Nuttu on saanut killuttimensa pitää, on sen veressä virtaava estehevosen veri. Nuttu on esteillä aavistuksen kuuma, mutta toisaalta siinä on riittävästi säpäkkyyttä ja kovaa päätä yltääkseen huimalle 120cm tasolle rataesteillä. Yksittäisenä Nuttu hyppää korkeampiakin, mutta siinä kohtaa aletaan todella olemaan sen venymisen ja potentiaalin äärirajoilla. Pääsääntöisesti mitä korkeampi rata, sitä paremmin Nuttu keskittyy. Matalilla radoilla sen ei oikeastaan tarvitse niin paljoa uhrata ajatuksia päästäkseen esteiden yli, joten sille jää aikaa keskittyä ulkomaailmaan.
Kisapaikoilla Nutun häntää koristaa upea punainen rusetti, jotta siihen ymmärretään pitää riittävää välimatkaa. Toki Nutun ratsastajat tietävät itsekin pysyä kaukana muista oman mielenrauhansa takia. Vieraissa paikoissa Nuttu ei ehkä ole ihan niin valtava showmies kuin kotona, joten sen suorittaa vähän isommalla prosenttiosuudella kuin kotikentällä.
Tämä Uninuttu ei ole sellainen halittava versio. Tämä Nuttu on sellainen, että pois alta kivet ja männynkävyt, sillä tämä Nuttu ei väistä ketään. Sanon ihan suoraan, että Nuttu olisi jo nuorena päätynyt leikkauspöydälle, jos minulla järki kulkisi päässä. Vaan ei se aina kulje ihan suorinta reittiä. Tälläkin kertaa perustelin itselleni Nutun pitämisen orina muun muassa sen upealla suvulla, hyvällä rakenteella, mainioilla liikkeillä, erinomaisella suorituskyvyllä..
Onhan se kaikkea sitä. Mutta kyllä sen kovapäisyys ja uhmakkuus ajaa usein ohi. Onneksi Matteolla on kokemusta moisista luupäistä, vaikka tällainen kylmäverisempi luupää meinaa ottaa jopa itse Matteota enemmän hermoon kuin ne puoliveriset velikullat yhteensä. Matteo on jaksanut Nutun kanssa kerrata moneen otteeseen käytöstapoja. Vaikka olen minä itsekin sen kanssa lyönyt päätä seinään, mutta sanotaanko näin, että ilman Matteon taustatukea en olisi jaksanut näinkään kauaa Nutun kanssa painia.
Nuttu ei ole tallitavoiltaan yllättäen se helpoin yksilö. Se ei katso hyvällä karsinansa ohi kulkevia oreja ja siksi sen karsina löytyy perimmäisestä nurkasta. Ori myös jokseenkin stressaa muiden machojen jatkuvasta läsnäolosta ja silloin sen keskittymiskyky ihan mihin tahansa on heikompi kuin oravalla itsellään. Nutun ympärillä asustaakin vain rauhallisia ja vähän testosteronia sisältäviä oreja.
Periaatteessa hoitotoimenpiteet sujuvat ihan hyvin Nutun kanssa, tai ainakaan sillä ei ole mitään mitään toimenpidettä vastaan. Se ei siis sillä tavalla turhaan pöljäile ja pullistele satulavyölle tai liimaa kavioitaan maahan. Kunhan nyt hoitaja koko ajan muistaa, minkä hevosen kanssa touhuilee, eikä anna orin kävellä omaan tilaansa niin kaikki sujuu.
Ratsuna Nuttu on.. No hyvin samankaltainen kuin muutenkin. Se ottaa sileällä melko helposti kierroksia ulkoisista ärsykkeistä, ja sen keskittyminen saattaa herpaantua kesken tehtävänkin. Nuttu ei ryöstä tai muuten sekoile ratsuna, mutta se kyllä huutelee ja steppailee. Saattaa tehdä piruetin, koska hemaiseva tamma kulki ohi. Tai napsauttaa hampaitaan ilmassa mokomalle machoilijaorille, joka kehtasi kävellä liian läheltä. Nuttu liikkuu hyvin joustavin liikkein ja oikein päin kulkiessaan se on hyvin ryhdikäs ja näyttävä hevonen. Useita toistoja Nuttu ei kestä, joten sen kanssa tehtävät on pidettävä lyhyinä ja vaihtelevina.
Suurin syy sille, miksi Nuttu on saanut killuttimensa pitää, on sen veressä virtaava estehevosen veri. Nuttu on esteillä aavistuksen kuuma, mutta toisaalta siinä on riittävästi säpäkkyyttä ja kovaa päätä yltääkseen huimalle 120cm tasolle rataesteillä. Yksittäisenä Nuttu hyppää korkeampiakin, mutta siinä kohtaa aletaan todella olemaan sen venymisen ja potentiaalin äärirajoilla. Pääsääntöisesti mitä korkeampi rata, sitä paremmin Nuttu keskittyy. Matalilla radoilla sen ei oikeastaan tarvitse niin paljoa uhrata ajatuksia päästäkseen esteiden yli, joten sille jää aikaa keskittyä ulkomaailmaan.
Kisapaikoilla Nutun häntää koristaa upea punainen rusetti, jotta siihen ymmärretään pitää riittävää välimatkaa. Toki Nutun ratsastajat tietävät itsekin pysyä kaukana muista oman mielenrauhansa takia. Vieraissa paikoissa Nuttu ei ehkä ole ihan niin valtava showmies kuin kotona, joten sen suorittaa vähän isommalla prosenttiosuudella kuin kotikentällä.
Sukutaulu & jälkeläiset
|
JÄLKELÄINEN
|
ISÄ / EMÄ
|
SAAVUTUKSET
|
Suomenhevosvarsojen syyskuun 2022 laatuarvostelutilaisuus:
7,2 + 6 + 10 + 7,75 + 7,3 + 0 = 38,25p. SV-II
7,2 + 6 + 10 + 7,75 + 7,3 + 0 = 38,25p. SV-II
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM-GAME HORSE
kuvat: W (VRL-00121
kuvat: W (VRL-00121
