Vappula Amor Amor |
KTK-II, EV-II
|
Matteo oli varsin onnellinen. Hollanninvahvistus Pombe varsoi komean pitkäjalkaisen orivarsan aikaisin maaliskuisena lauantaiaamuna. Lunta tuiskutti enemmän kuin koko talvena yhteensä, kun kiiruhdin talliin Matteon ilmoitettua perheenlisäyksestään. Jos niin voi sanoa. Orivarsa oli toivottu siksi, että se jatkaisi Arezzo-papan kovapäistä isälinjaa ja sillä oli näin ollen suuri merkitys Matteolle. Arezzo kun on miehen ykköshevonen kautta aikain. Mikään heiveröinen pikkuvarsa sieltä ei tulla tupsahtanutkaan karsinan pahnoille, vaan jo alusta asti oli hyvinkin selkeää, että oriista kasvaisi paitsi kovaluontoinen, myös huomattavan suurikokoinen.
|
Luonnekuvaus
Tämän hevosen sukutaulun nähdessään voi jo itse hevosta näkemättä arvioida, millaisen luonteenlaadun se oikein omaakaan. Vaikka emä on sukulinjoiltaan melko tuntematon, on päivän selvää, että tämä kovapäisyydessään A-luokkaan kuuluva isälinja on näkynyt ja kuulunut kauas. Amor ei ole siinä mikään sääntöä vahvistava poikkeus.
Vaikka Amoriin on päässyt livahtamaan hitusen verran emän herkkyyttä, voi sitä ihan hyvällä omallatunnolla kutsua luupääksi. Matteon mielestä se on erinomainen ominaisuus, ehkä siksi, että miehellä on itselläänkin taipumusta kovakalloisuuteen. Tallitavoissa Amorista ei ole sanottavana juurikaan pahoja sanoja, sillä se on tallissa erinomaisen hyväkäytöksinen ja rauhallinenkin. Sillä ei ole tapana napsia karsinan ohi kulkevia hevosia, eikä se ryntää puupää edellä ulos karsinasta, kun ovi avataan. Se ei ole millään muotoa varsinaisesti aggressiivinen hevonen.
Mutta kun tietää, mistä aineksista Amor on kasattu, tietää myös, ettei kyseessä ole aloittelevan harrastajan hevonen. Hyvät tallitavatkin juontavat juurensa ammattimaiseen käsittelyyn pikkuvarsasta lähtien. Osaamattomissa käsissä Amor toki voisi olla melkoinen pommi. Vaikka pelisäännöt on tehty selväksi noin miljoona ja puolisataa tuhatta kertaa, kokeilee Amor takuulla, josko tällä kertaa vaikkapa rynniminen olisikin ok. Taluttaessa ori pöhisee ja puhisee, kulkee kaula kaarella ja ravaa paikoillana vieressä vieressä. Eikä ole kerta taikka kaksi, kun Amor meinaa taluttajan jyrätä. Ei ilkeyttään, vaan ennemminkin pöljyyttään.
Ratsuna Amor on isona hevosena kaikin puolin iso. Sillä on isot liikkeet, eikä sen kääntymissäde ole kovinkaan pieni. Se hyppää isolla ja melko kuluttavalla tyylillä, jota Matteo ahkerasti treenaa taloudellisemmaksi. Amor on sitä mieltä, että kun esteen pääsee ylittämään metrin ilmavaralla niin se toki on tehtävä. Omalla huipputasollaan hypätessään Amor ei toki ota valtavasti ilmaa esteen ja itsensä väliin, mutta jumppasarjoilla nähdään välillä ihan järjettömiä lentoja.
Emän Pomben tuoma herkkyys näkyy Amorissa ennen kaikkea ratsuhommissa. Ruuna osaa lukea ratsastajaa mielettömän hyvin, ja sitä pystyy ratsastamaan isälinjaansa nähden uskomattoman pienillä avuilla. Edellä mainitun lisäksi tempon ja askeleenpituuksien hienosäätö on tämän hevosen kohdalla toisinaan tyystin omaa luokkaansa. Noin niin kuin positiivisessa mielessä. Mutta älkääpä nyt tuudittautuko siihen, että Amor olisi jotenkin helppo ratsastaa. Ei se ole. Se, että Amor osaa lukea ratsastajaa, ei tarkoita sitä, ettäkö se lukisi aina. Ja tulee muistaa, että Amoria voi tosiaan ratsastaa isälinjaan nähden eleettömästi. Ei yleismaailmallisesti eleettömästi. Vieraalle ratsastajalle ruuna ei taatusti näytä parhaimpia puoliaan, sillä Amorin erinomaisen hyvin tunteva Matteokin on tuiskahtanut vaakatasoon maneesin pohjaan useammin kuin kerran Amorin kanssa touhutessaan (tätähän en sitten ääneen sanonut!) Mutta potentiaalia herkäksi ratsuksi Amorista yllättävää kyllä löytyy. Epäilenpä tosin, että se potentiaali ei taida koskaan tulla ihan täydellä volyymilla käyttöön.
Vaikka Amoriin on päässyt livahtamaan hitusen verran emän herkkyyttä, voi sitä ihan hyvällä omallatunnolla kutsua luupääksi. Matteon mielestä se on erinomainen ominaisuus, ehkä siksi, että miehellä on itselläänkin taipumusta kovakalloisuuteen. Tallitavoissa Amorista ei ole sanottavana juurikaan pahoja sanoja, sillä se on tallissa erinomaisen hyväkäytöksinen ja rauhallinenkin. Sillä ei ole tapana napsia karsinan ohi kulkevia hevosia, eikä se ryntää puupää edellä ulos karsinasta, kun ovi avataan. Se ei ole millään muotoa varsinaisesti aggressiivinen hevonen.
Mutta kun tietää, mistä aineksista Amor on kasattu, tietää myös, ettei kyseessä ole aloittelevan harrastajan hevonen. Hyvät tallitavatkin juontavat juurensa ammattimaiseen käsittelyyn pikkuvarsasta lähtien. Osaamattomissa käsissä Amor toki voisi olla melkoinen pommi. Vaikka pelisäännöt on tehty selväksi noin miljoona ja puolisataa tuhatta kertaa, kokeilee Amor takuulla, josko tällä kertaa vaikkapa rynniminen olisikin ok. Taluttaessa ori pöhisee ja puhisee, kulkee kaula kaarella ja ravaa paikoillana vieressä vieressä. Eikä ole kerta taikka kaksi, kun Amor meinaa taluttajan jyrätä. Ei ilkeyttään, vaan ennemminkin pöljyyttään.
Ratsuna Amor on isona hevosena kaikin puolin iso. Sillä on isot liikkeet, eikä sen kääntymissäde ole kovinkaan pieni. Se hyppää isolla ja melko kuluttavalla tyylillä, jota Matteo ahkerasti treenaa taloudellisemmaksi. Amor on sitä mieltä, että kun esteen pääsee ylittämään metrin ilmavaralla niin se toki on tehtävä. Omalla huipputasollaan hypätessään Amor ei toki ota valtavasti ilmaa esteen ja itsensä väliin, mutta jumppasarjoilla nähdään välillä ihan järjettömiä lentoja.
Emän Pomben tuoma herkkyys näkyy Amorissa ennen kaikkea ratsuhommissa. Ruuna osaa lukea ratsastajaa mielettömän hyvin, ja sitä pystyy ratsastamaan isälinjaansa nähden uskomattoman pienillä avuilla. Edellä mainitun lisäksi tempon ja askeleenpituuksien hienosäätö on tämän hevosen kohdalla toisinaan tyystin omaa luokkaansa. Noin niin kuin positiivisessa mielessä. Mutta älkääpä nyt tuudittautuko siihen, että Amor olisi jotenkin helppo ratsastaa. Ei se ole. Se, että Amor osaa lukea ratsastajaa, ei tarkoita sitä, ettäkö se lukisi aina. Ja tulee muistaa, että Amoria voi tosiaan ratsastaa isälinjaan nähden eleettömästi. Ei yleismaailmallisesti eleettömästi. Vieraalle ratsastajalle ruuna ei taatusti näytä parhaimpia puoliaan, sillä Amorin erinomaisen hyvin tunteva Matteokin on tuiskahtanut vaakatasoon maneesin pohjaan useammin kuin kerran Amorin kanssa touhutessaan (tätähän en sitten ääneen sanonut!) Mutta potentiaalia herkäksi ratsuksi Amorista yllättävää kyllä löytyy. Epäilenpä tosin, että se potentiaali ei taida koskaan tulla ihan täydellä volyymilla käyttöön.
Sukutaulu & jälkeläiset
|
JÄLKELÄINEN
|
ISÄ / EMÄ
|
SAAVUTUKSET
|
|
FWB o. Airisto Hills (s. 24.06.21 - tprn 173cm)
|
Kastanjan Cava Noche
|
KTK-II, EV-I
|
|
FWB t. Vappula Anais Anais (s. 07.07.21 - rnkm 170cm)
|
Kastanjan Uthopia
|
-
|
|
FWB t. Vappula Miami Glow (s. 12.09.21 - trn 160cm)
|
Kastanjan Marbella
|
KTK-III, EV-I
|
|
Estevarsojen huhtikuun 2020 laatuarvostelutilaisuus:
7 + 9 + 5 + 2 + 2 + 7 = 32p EV-II Hannaby Young Stars 2020 (arvionti: Lynn) Pisteet: 8 / 10 / 8.5 / 7.5 / 7 :: ka 8.2 (sij. 2/12) Testiratsastaja: Marina Zetterlund Testiratsastajan palaute: Keveälinjainen ja ryhdikäs hevonen mielekkäästä isälinjasta. Se käyttäytyi tänään oikein hyvin ja tuntui hyvin tehtäviinsä valmistellulta, tavoitteellisesti työstetyltä ratsuhevoselta. Aika hyvin säädeltävä laukka, tänään parempi vasemmalle, ja potentiaalia tehdä myöhemmin nopeita ratkaisuja uusinnoissa. Hypyissään ajoittain liioitteleva, kuluttaa itseään, mutta skoupikas jos kestää käyttöä isoille radoille saakka ilman ongelmia. Lupaavat ainekset, onnea jatkoon. |
|
ei näyttelymenestystä
Sommersolverv 2020: luokka 130cm - 5/12
European Sim-game Equestrian Tour 2021 - Tromssa: Nuorten Cup 135cm - 35/45 (8vp.)
European Sim-game Equestrian Tour 2021 - Edinburgh: Nuorten Cup 135cm - 31/45
Paris SIM Jumping Week 2021: International Welcome 145cm - 4/46 (0-0vp.)
Power Jump 2021: Prix de ERJ 120-160cm (tekstituotokset): 24/24 (12vp)
Power Jump 2021: PJ 2021 arvoluokka 120-160cm - 46/75 (8vp)
Kultasaari Cup 2022 I: Prix de Equestrian PRO (150cm) - 20/24 (12vp, 65.500s)
Hannaby Hanami Week 2022: 3* Grand Prix 160cm - 33/50 (8vp, 71,160s)
Power Jump 2022: Grand Prix 160cm - 3/46 (0-0vp 61.232/50.268 s)
European Sim-game Equestrian Tour 2021 - Tromssa: Nuorten Cup 135cm - 35/45 (8vp.)
European Sim-game Equestrian Tour 2021 - Edinburgh: Nuorten Cup 135cm - 31/45
Paris SIM Jumping Week 2021: International Welcome 145cm - 4/46 (0-0vp.)
Power Jump 2021: Prix de ERJ 120-160cm (tekstituotokset): 24/24 (12vp)
Power Jump 2021: PJ 2021 arvoluokka 120-160cm - 46/75 (8vp)
Kultasaari Cup 2022 I: Prix de Equestrian PRO (150cm) - 20/24 (12vp, 65.500s)
Hannaby Hanami Week 2022: 3* Grand Prix 160cm - 33/50 (8vp, 71,160s)
Power Jump 2022: Grand Prix 160cm - 3/46 (0-0vp 61.232/50.268 s)
|
|
SAIEC:n alaiset kilpailut
10.1.2022: SUI, Lausanne: Sim World Cup 2022: SWC5*-W 150cm (karsinta) - 12/24
10.1.2022: SUI, Lausanne: Sim World Cup 2022: SWC5*-W 160cm (uusinta) - 4/12 (50 000v€)
18.1.2022: FI, Kultasaaren Kartano: SWC3* 150cm - 13/22
10.1.2022: SUI, Lausanne: Sim World Cup 2022: SWC5*-W 150cm (karsinta) - 12/24
10.1.2022: SUI, Lausanne: Sim World Cup 2022: SWC5*-W 160cm (uusinta) - 4/12 (50 000v€)
18.1.2022: FI, Kultasaaren Kartano: SWC3* 150cm - 13/22
ERJ - sijoituksia 20, joista voittoja 1
|
04.10.2020 - 160cm - Dare Stable - 2/23
09.10.2020 - 160cm - Dare Stable - 4/24 19.10.2020 - 150cm - Dare Stable - 5/30 20.10.2020 - 150cm - Dare Stable - 5/30 21.05.2021 - 150cm - Yemene - 4/40 21.05.2021 - 150cm - Yemene - 5/40 22.05.2021 - 150cm - Yemene - 3/40 24.05.2021 - 150cm - Yemene - 6/40 24.05.2021 - 150cm - Yemene - 4/40 25.05.2021 - 150cm - Yemene - 6/40 27.05.2021 - 150cm - Yemene - 5/40 04.06.2022 - 160cm - Valmarya - 1/23 07.06.2022 - 160cm - Valmarya - 3/23 08.06.2022 - 160cm - Valmarya - 4/23 09.06.2022 - 160cm - Valmarya - 2/23 10.06.2022 - 160cm - Valmarya - 3/23 11.06.2022 - 160cm - Valmarya - 2/23 12.06.2022 - 160cm - Valmarya - 2/23 18.06.2022 - 160cm - Valmarya - 4/23 19.01.2022 - 160cm - Tönnilän tila - 3/37 |
|
1. huhtikuuta 2020, päiväkirjamerkintä
|
kirjoittaja VRL-14207
|
Keskenkasvuinen hongankolistaja ravasi aidanviertä edestakaisin. Se yritti tartuttaa ulkoilunaapuriinsa nuoren miehen keväistä intoa, muttei viereisessä tarhassa heiniään mutustellut Arezzo jaksanut kiinnostua pojanklopin kukkoilusta. Arezzoa korkeintaan ärsytti pojanpoikansa turhanpäiväinen häslääminen. Vaikka tokkopa hevonen sukulaisuussuhteistaan ymmärsi. Papan kääntäessä ikäisekseen kovinkin lihaksikkaan, joskin loimen peittämän takamuksensa kohti lapsenlastaan, Amoria, nosti jälkimmäinen kierroksiaan entisestään. Se veti korvansa luimuun ja ravasi entistä ponnekkaammin tarhan toiseen päähän.
Ennen tiukkaa U-käännöstä Amorin aivot tilttasivat ja se kaikessa kuohupäisyydessään nosti rivakan laukan. Harmillisesti nuoren miehen kokemusvuodet eivät riittäneet ymmärtämään, ettei moinen spurttailu loskavellissä ole millään muotoa järkevää. Etenkään, kun tasapainoa ja lihasvoimaa ei vielä löydy ihan niin kuin toivoa soisi. Ketteryyskin on pikkuvarsa-ajoista laskenut kuin lehmän häntä koipien kasvettua pituutta aivan liikaa. Kirahvilta näytti koko hevonen epäsopusuhtaisuudessaan. Niin, räjähdysmäinen laukannosto ja sitä seurannut tiukka kurvi johti komeaan kylkiliirtoon. Kauniin vaaleansininen loimi muuttui puoliksi ruskeaksi ja vettä tippuvaksi. Paitsi että loimi ja jalat olivat saaneet kuraisen kuorrutuksen ylleen, oli mutavelliä myös hännässä, kaulassa, korvissa, päässä ja loimen alla lautasilla. Amor kampesi itsensä maasta ylös ja yhtäkkiä sen kevätvireestä ei ollut tietoakaan. Ori ei vilkaisuutkaan Arezzoa kohti, vaan tallusti loimi toisella kankulla roikkuen portille odottamaan noutajaa. Jos Arezzo olisi ihminen, olisi se takuulla nauranut partaansa nähdessään klopin menevän mukkelismakkelis. Nyt se vain nautti äkkiä alkaneesta rauhallisuudesta ja jatkoi heiniensä mutustelua.
Ennen tiukkaa U-käännöstä Amorin aivot tilttasivat ja se kaikessa kuohupäisyydessään nosti rivakan laukan. Harmillisesti nuoren miehen kokemusvuodet eivät riittäneet ymmärtämään, ettei moinen spurttailu loskavellissä ole millään muotoa järkevää. Etenkään, kun tasapainoa ja lihasvoimaa ei vielä löydy ihan niin kuin toivoa soisi. Ketteryyskin on pikkuvarsa-ajoista laskenut kuin lehmän häntä koipien kasvettua pituutta aivan liikaa. Kirahvilta näytti koko hevonen epäsopusuhtaisuudessaan. Niin, räjähdysmäinen laukannosto ja sitä seurannut tiukka kurvi johti komeaan kylkiliirtoon. Kauniin vaaleansininen loimi muuttui puoliksi ruskeaksi ja vettä tippuvaksi. Paitsi että loimi ja jalat olivat saaneet kuraisen kuorrutuksen ylleen, oli mutavelliä myös hännässä, kaulassa, korvissa, päässä ja loimen alla lautasilla. Amor kampesi itsensä maasta ylös ja yhtäkkiä sen kevätvireestä ei ollut tietoakaan. Ori ei vilkaisuutkaan Arezzoa kohti, vaan tallusti loimi toisella kankulla roikkuen portille odottamaan noutajaa. Jos Arezzo olisi ihminen, olisi se takuulla nauranut partaansa nähdessään klopin menevän mukkelismakkelis. Nyt se vain nautti äkkiä alkaneesta rauhallisuudesta ja jatkoi heiniensä mutustelua.
|
Power Jump 2021, kilpailutuotos
|
kirjoittaja VRL-14207
|
Jos Matteo jotain olisi halunnut kokea Arezzon kanssa niin Power Jumpin. Estemaailman eliitin yhteen kokoava tapahtuma olisi kuin tehty tuolle isojen estradien holsteininhevoselle. Joka vuosi tapahtuma aiheutti Matteossa haikeutta. Haikeutta siksi, ettei hän päässyt kokemaan tätä kaikkea yhdessä elämänsä hevosen kanssa.
Noustessaan ison ruunikkonsa selkään Auburnin hiekkakentän kupeessa Matteo tajuaa yhtäkkiä haikeuden olevan tipotiessään. Hetken verran hänestä tuntuu siltä kuin satulan alla terävänä kisapaikkaa katseleva hevonen olisikin Arezzo, vanha tuttu Arezzo. Tavallaanhan se onkin. Paitsi että Arezzon nimi komeilee Amorin sukutaulussa, ei sen suvusta voinut luonteenkaan puolesta erehtyä. Luupäisempää otusta ei takuulla löydy kuin Amorin takaa isälinjasta, se on varma se.
Kylmät väreet kulkevat pitkin selkäpiitä. Kohta startattavassa radassa Amorin kanssa on jotain vielä hienompaa kuin Arezzon kanssa. Ensimmäistä kertaa mies toi kilpailuihin itse kasvattamansa hevosen. Eikä Amor tosiaan ole mikä tahansa hevonen. Se ei ole mikään tylsä tavallinen hevonen, vaan se on ihan oikea kansainvälisestikin menestynyt kilpahevonen. Jos Matteolta olisi kymmenen vuotta sitten kysytty, näkisikö hän itsensä ensinnäkään Power Jumpin kaltaisessa kilpailussa, hän olisi varmasti naurahtanut sanoen: "In my dreams, maybe".
Mutta siinä sitä oltiin lämmittely tukevasti takanapäin ja kavioiden alla derbykentän sentilleen leikattu nurmi. Eikä Matteo vaihtaisi hetkeäkään pois.
Tuomariston kommentit: Erilainen näkökulma, kun kisaamaan ei päässytkään juuri sillä hevosella jolla eniten tahtoisi. Lukijan sympatiat ovat heti ratsastajan puolella ensihetkestä lähtien. Yhtä nopeasti tunnelma muuttuu, ja lukija pääsee kannustamaan juurikin tätä ratsukkoa. Hyviä sanavalintoja!
Toimiva ja tiivis tuotos, jossa sekä hevosen että ratsastajan lähtökodat Power Jumpeihin avataan niin, että ulkopuolinenkin saa tilanteesta hyvän käsityksen. Sujuvaa kirjoittamista!
Muistuttikohan Amor Matteota aikaisemmasta hevosestaan muutoinkin kuin luupäisyydellään? Luulisi että ihan varmasti, sillä Matteohan oli kilpaillut aikoinaan vähintäänkin yhtä paljon Arezzolla kuin Amorilla nykyään. Ei siis yhtään ihme jos Power Jumpin kaltaiset arvokilpailut toi myös menneisyyden haikeat muistot miehen mieleen. Mutta ehkä se oli se mitä tarvittiin jos juuri tämä hetki sai Matteon päästämään viimein irti oriista ja mahdollisuuden panostaa myös uuteen vereen.
Tuotos on omassa lyhykäisyydessään ihan passeli, vahvalla lopetuksella, ja vastasi tehtävänantoa kohtuu hyvin. Pienellä panostuksella tekstin pituuteen ja itse ratsukkoon olisi neljäskin tähti ollut saavutettavissa.
Noustessaan ison ruunikkonsa selkään Auburnin hiekkakentän kupeessa Matteo tajuaa yhtäkkiä haikeuden olevan tipotiessään. Hetken verran hänestä tuntuu siltä kuin satulan alla terävänä kisapaikkaa katseleva hevonen olisikin Arezzo, vanha tuttu Arezzo. Tavallaanhan se onkin. Paitsi että Arezzon nimi komeilee Amorin sukutaulussa, ei sen suvusta voinut luonteenkaan puolesta erehtyä. Luupäisempää otusta ei takuulla löydy kuin Amorin takaa isälinjasta, se on varma se.
Kylmät väreet kulkevat pitkin selkäpiitä. Kohta startattavassa radassa Amorin kanssa on jotain vielä hienompaa kuin Arezzon kanssa. Ensimmäistä kertaa mies toi kilpailuihin itse kasvattamansa hevosen. Eikä Amor tosiaan ole mikä tahansa hevonen. Se ei ole mikään tylsä tavallinen hevonen, vaan se on ihan oikea kansainvälisestikin menestynyt kilpahevonen. Jos Matteolta olisi kymmenen vuotta sitten kysytty, näkisikö hän itsensä ensinnäkään Power Jumpin kaltaisessa kilpailussa, hän olisi varmasti naurahtanut sanoen: "In my dreams, maybe".
Mutta siinä sitä oltiin lämmittely tukevasti takanapäin ja kavioiden alla derbykentän sentilleen leikattu nurmi. Eikä Matteo vaihtaisi hetkeäkään pois.
Tuomariston kommentit: Erilainen näkökulma, kun kisaamaan ei päässytkään juuri sillä hevosella jolla eniten tahtoisi. Lukijan sympatiat ovat heti ratsastajan puolella ensihetkestä lähtien. Yhtä nopeasti tunnelma muuttuu, ja lukija pääsee kannustamaan juurikin tätä ratsukkoa. Hyviä sanavalintoja!
Toimiva ja tiivis tuotos, jossa sekä hevosen että ratsastajan lähtökodat Power Jumpeihin avataan niin, että ulkopuolinenkin saa tilanteesta hyvän käsityksen. Sujuvaa kirjoittamista!
Muistuttikohan Amor Matteota aikaisemmasta hevosestaan muutoinkin kuin luupäisyydellään? Luulisi että ihan varmasti, sillä Matteohan oli kilpaillut aikoinaan vähintäänkin yhtä paljon Arezzolla kuin Amorilla nykyään. Ei siis yhtään ihme jos Power Jumpin kaltaiset arvokilpailut toi myös menneisyyden haikeat muistot miehen mieleen. Mutta ehkä se oli se mitä tarvittiin jos juuri tämä hetki sai Matteon päästämään viimein irti oriista ja mahdollisuuden panostaa myös uuteen vereen.
Tuotos on omassa lyhykäisyydessään ihan passeli, vahvalla lopetuksella, ja vastasi tehtävänantoa kohtuu hyvin. Pienellä panostuksella tekstin pituuteen ja itse ratsukkoon olisi neljäskin tähti ollut saavutettavissa.
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM-GAME HORSE
kuvat: scirlin
kuvat: scirlin
