Bonne Nuit Ark |
EV-II
|
"Mitä, ostitko sä silakan?" kysyin, kun Matteon espanjantuliainen lastautui trailerista Vappulan pihalle. Samantien tajusin kuinka ilkeä kommenttini oli. Olin vain jostain syystä odottanut isoa, raamikasta, tummaa tammaa ja nyt trailerista asteli ulos pieni, kapea rautias. "Mika on silakka?" Matteo kysyi. "It's.. erhm.. It's a fish." "So, you're saying, my new horse is a fish?" "No, ehm.. se vain on niin kapea! Small and .. thin!" "Oh.. Well se kasva kylla!" Matteo sanoi lannistumatta sanoistani. "Yes of course she will. And she is so beautiful, too!" yritin vielä paikata ja sain vastaukseksi vain virnistyksen ennen kuin mies katosi silak.. siis hevosensa kanssa tallin uumeniin.
|
Luonnekuvaus
Minusta Matteo ja Bonnie ovat kerrassaan ihastuttavan huvittava parivaljakko. Matteo on fyysisesti iso ja tumma, luonteeltaan hyvin varma tekemisistään. Toisinaan etelämaalainen tulisuus paistaa tyynen pinnan alta, mutta aika harvoin. Bonnie sen sijaan on ulkomuodoltaan kapea, mallia silakka, vaikken ääneen sitä Matteon kuullen toiste ole sanonutkaan. Ei ole tamma ikää myöten muuttunut yhtään sen rotevammaksi, se ei oikestaan juurikaan muistuta vanhempiaan ulkonäöltään. Väri vain on isältä peritty. Luonteeltaan Bonnie on tuulen mukana lentävä, vähän hermostunut ja ympäristöstään paljon vaikutteita ottava. Nämä kaksi ovat kuin yö ja päivä.
Jollain ihmeen kaupalla hevosen ja miehen yhteistyö näyttää kuitenkin toimivan mainiosti. Matteon varman turvallinen olemus varmasti teki jo heti kättelyssä Bonnieen vaikutuksen, sillä tamma kaipaakin rinnalleen kalliota. Ei se nyt ihan sulaa vahaa kenenkään käsissä ole, mutta sanoisinko, että Matteo saa siitä jokseenkin rennohkon. Bonniella on ikuinen yliviritystila päällänsä, eikä se siksi tule monenkaan ihmisen kanssa juttuun. Se tuntuu jopa ärsyttävän joitakin lajitovereitaan ainaisella säpsymisellä ja hermoilulla.
Ja nyt päästäänkin siihen, että miksi - oi miksi - kukaan kilparatsastaja ostaisi itselleen hevosen, jonka hermorakenne ei suoraan sanottuna näytä kovin vakuuttavalta. Se oli suvultaan mielenkiintoinen ja harvinaisempi, Matteo vain kohautteli olkiaan sitä kysyessäni. Onhan se, mutta.. Onko tällaisella hevosella edes tulevaisuutta kilparatsuna. "Aika nayttaa, don't be so sceptic", puolusteli Matteo hevostaan.
Aika tosiaan näytti. Vaikkei Bonniesta ikinä tule tasaisen rauhallista, on se aikuistuessaan edes jonkin verran tasoittunut. Muihin ihmisiin se tulee tuskin koskaan luottamaan, mutta Matteon kanssa se on hitusen itsevarmempi ja reippaampi kuin alkuun olisi voinut odottaa. Allekirjoittanut on kaiken sympatiansa tammalle antanut ja sitä hiljaa rapsutellut ja herkkuja syöttänyt, mutta ei, meistä ei tule samalla tavalla ystäviä tämän kanssa. Ehkä tamma osaa syväluodata ihmisen perimmäiseen olemukseen asti ja näkee, että me olemme sen kanssa liiaksi samanlaisia, eikä minuun siksi voi luottaa.
Helppo ratsu silakka ei ole Matteollekaan. Joskus olen jopa nähnyt vähän miehen leukaperien kiristyvän Bonnien selässä, kun tamma kymmenennen kerran säpsähtää jotain viidentoista minuutin sisään. Sitten Matteo muistaa, ettei se Bonnien kanssa aiheuta kuin katastrofin ja rentouttaa itsensä. Bonnie on sekä edestä, että takaa hyvin kevyt. Se kulkee loppuviimein pelkän ajatuksen voimalla, kunhan se vain kykenee kaikelta muulta keskittymään suoritukseen. Mitään GP-tason Power Jump -hyppääjää Bonniesta ei tule, mutta Matteo pääsee sen kanssa varmasti pienemmissä kilpailuissa vielä palkintosijoille. Hyppy kun Bonniella on kuitenkin äärimmäisen varovainen ja se kaikesta huolimatta pitää hyppäämisestä. Kun tamma on tarpeeksi sijoja itselleen kerännyt, saa se keskittyä jalostustammana oleiluun - sillä ehdolla, että sille valitaan puolisoiksi maailman tasaisimmat herrasmiehet.
Jollain ihmeen kaupalla hevosen ja miehen yhteistyö näyttää kuitenkin toimivan mainiosti. Matteon varman turvallinen olemus varmasti teki jo heti kättelyssä Bonnieen vaikutuksen, sillä tamma kaipaakin rinnalleen kalliota. Ei se nyt ihan sulaa vahaa kenenkään käsissä ole, mutta sanoisinko, että Matteo saa siitä jokseenkin rennohkon. Bonniella on ikuinen yliviritystila päällänsä, eikä se siksi tule monenkaan ihmisen kanssa juttuun. Se tuntuu jopa ärsyttävän joitakin lajitovereitaan ainaisella säpsymisellä ja hermoilulla.
Ja nyt päästäänkin siihen, että miksi - oi miksi - kukaan kilparatsastaja ostaisi itselleen hevosen, jonka hermorakenne ei suoraan sanottuna näytä kovin vakuuttavalta. Se oli suvultaan mielenkiintoinen ja harvinaisempi, Matteo vain kohautteli olkiaan sitä kysyessäni. Onhan se, mutta.. Onko tällaisella hevosella edes tulevaisuutta kilparatsuna. "Aika nayttaa, don't be so sceptic", puolusteli Matteo hevostaan.
Aika tosiaan näytti. Vaikkei Bonniesta ikinä tule tasaisen rauhallista, on se aikuistuessaan edes jonkin verran tasoittunut. Muihin ihmisiin se tulee tuskin koskaan luottamaan, mutta Matteon kanssa se on hitusen itsevarmempi ja reippaampi kuin alkuun olisi voinut odottaa. Allekirjoittanut on kaiken sympatiansa tammalle antanut ja sitä hiljaa rapsutellut ja herkkuja syöttänyt, mutta ei, meistä ei tule samalla tavalla ystäviä tämän kanssa. Ehkä tamma osaa syväluodata ihmisen perimmäiseen olemukseen asti ja näkee, että me olemme sen kanssa liiaksi samanlaisia, eikä minuun siksi voi luottaa.
Helppo ratsu silakka ei ole Matteollekaan. Joskus olen jopa nähnyt vähän miehen leukaperien kiristyvän Bonnien selässä, kun tamma kymmenennen kerran säpsähtää jotain viidentoista minuutin sisään. Sitten Matteo muistaa, ettei se Bonnien kanssa aiheuta kuin katastrofin ja rentouttaa itsensä. Bonnie on sekä edestä, että takaa hyvin kevyt. Se kulkee loppuviimein pelkän ajatuksen voimalla, kunhan se vain kykenee kaikelta muulta keskittymään suoritukseen. Mitään GP-tason Power Jump -hyppääjää Bonniesta ei tule, mutta Matteo pääsee sen kanssa varmasti pienemmissä kilpailuissa vielä palkintosijoille. Hyppy kun Bonniella on kuitenkin äärimmäisen varovainen ja se kaikesta huolimatta pitää hyppäämisestä. Kun tamma on tarpeeksi sijoja itselleen kerännyt, saa se keskittyä jalostustammana oleiluun - sillä ehdolla, että sille valitaan puolisoiksi maailman tasaisimmat herrasmiehet.
Sukutaulu & jälkeläiset
|
JÄLKELÄINEN
|
ISÄ / EMÄ
|
SAAVUTUKSET
|
|
Z o. Vappula Napoli Z (s. 20.09.21 - prt 167cm)
|
Il Classico Z
|
EV-II
|
|
Valkia Masters Spring 2021: Cup-luokka 110/115cm - 1/19 (0/0vp) Valkia Spring Champion 2021!
Valkia Masters Summer 2021: Cup -luokka 110/120cm - 26/29 (8vp)
International Winter Jumping Show 2021: Young Horse 125cm - 34/35 (12vp)
International Winter Jumping Show 2021: Winter Young Horse Winner 135cm - 26/30 (8vp)
Kultasaari Cup 2022 I: Prix de OddPixel (130cm) - 1/25 (0vp, 67.877s - 400v€ lahjakortti OddPixeliin + 250v€)
Hannaby Hanami Week 2022: 130cm - 12/48 (4vp, 65,235 s)
Power Jump 2022: Champion 140cm - 31/38 (8vp 73.847 s)
Valkia Masters Summer 2021: Cup -luokka 110/120cm - 26/29 (8vp)
International Winter Jumping Show 2021: Young Horse 125cm - 34/35 (12vp)
International Winter Jumping Show 2021: Winter Young Horse Winner 135cm - 26/30 (8vp)
Kultasaari Cup 2022 I: Prix de OddPixel (130cm) - 1/25 (0vp, 67.877s - 400v€ lahjakortti OddPixeliin + 250v€)
Hannaby Hanami Week 2022: 130cm - 12/48 (4vp, 65,235 s)
Power Jump 2022: Champion 140cm - 31/38 (8vp 73.847 s)
|
|
|
SAIEC:n alaiset
18.01.2022 FI Kultasaaren Kartano: SWC2* 120cm - 10/25 (1600v€)
18.01.2022 FI Kultasaaren Kartano: SWC2* 130cm - 14/17
18.01.2022 FI Kultasaaren Kartano: SWC2* 130cm - 14/17
ERJ - sijoituksia 16, joista voittoja 2
|
22.01.2022 - 120cm - Mangovia - 5/40
26.01.2022 - 120cm - Mangovia - 6/40 30.01.2022 - 120cm - Mangovia - 1/40 24.01.2022 - 140cm - Yemene - 1/35 26.01.2022 - 140cm - Yemene - 3/35 27.01.2022 - 140cm - Yemene - 2/35 28.01.2022 - 140cm - Yemene - 2/35 30.01.2022 - 140cm - Yemene - 3/35 30.01.2022 - 140cm - Yemene - 5/35 07.06.2022 - 140cm - Valmarya - 3/21 08.06.2022 - 140cm - Valmarya - 3/21 19.06.2022 - 140cm - Valmarya - 2/21 20.06.2022 - 140cm - Valmarya - 4/21 12.01.2023 - 130cm - Kulmala - 2/34 17.01.2023 - 130cm - Juksula - 3/32 24.01.2022 - 140cm - Tönnilän tila - 3/29 |
|
Valkia Masters Spring 2021
|
päiväkirjamerkintä, kirjoittanut Elli L.
|
Bonnie ilmoitettiin Valkia Masters Cupiin ihan vaan, jotta herkkäsieluinen nuori tamma saisi hyvää kokemusta tulevaa kansainvälistä kilpauraansa ajatellen. Eikä kyllä varmaan tule yllätyksenä, että Matteo pitää Cup-tyyppisistä kilpailuista. Valkia Masters oli muihin vastaaviin poiketen vieläpä sellainen, että joka kierroksella tasoa nostetaan vähän. Spring-osakilpailussa estekorkeus oli maksimissaan 115cm, Summer-osakilpailussa 120cm ja Autumn-osakilpailussa ja samalla finaalissa 130cm. Bonnien kaltaiselle raakileelle siis erinomainen tilaisuus treenata paitsi esiintymistä isommilla estradeilla niin myös tavoitteellisesti treenata ja kehittyä. Nelivuotiskaudellaan Bonnie olisi menossa myös estevarsojen laatuarvostelutilaisuuteen, joten voisi sanoa, että kiirettä pitää.
Valkia Masters viikonloppu koitti aavistuksen sateisena. Bonnie lastautui hevosautoon vähän hermostuneissa tunnelmissa. Meni se kyllä autoon ihan mielelläänkin, mutta siellä se sitten steppaili ja heitteli heinäverkostaan heinät pitkin traileria ja hirnuikin menemään. Kaukaa viisaina Bonnien matkakumppaniksi laitettiin matkustuskonkari Sylvia. Toivoimme vain, että Sylvian rento matkustustyyli ehtii rauhoittaa Bonnien ennen kuin Bonnien hötkyily käy Sylvian hermoille.
Sylvian seura teki tehtävänsä ja Bonnie lastautui ulos trailerista iloisen uteliaana, vaikkakin tapansa mukaisesti aavistuksen levottomna. Mutta levoton sieluhan tämä tamma onkin, eikä varmasti pystyyn kuollutkaan lajitoveri saisi sen sielua rauhoittumaan. Kuitenkin Bonnien säpsyvaihde pysyi koko päivän onnellisesti poissa. Vähän sitä kummastutti kilpakentän laidalla olevat kukka-asetelmat hieman erikoisemmasta esteestä nyt puhumattakaan, mutta niin vain se totesi nekin vaarattomiksi tutustuttuaan niihin ensin.
Yllätys oli kuitenkin varsin melkoinen, kun Bonnie selviytyi päivästään voittajana. Eikä minä tahansa voittajana, vaan Valkia Spring Championina. Näin ollen kaksikko otti hyvän johtoaseman rankingissa. Luokassa oli paljon hyviä vastustajia, mutta tällä kertaa silakkamallista oli epäilemättä hyötyä. Radalla oli muutama käännös, josta sai nipistettyä muutaman sekunnin ajasta pois tekemällä tiukemman tien. Matteo otti tiukoilla kurveillaan hienoisen riskin, sillä nuorena tammana Bonnie on vielä jokseenkin tasapainoton. Tänään Bonnie oli kuitenkin niin liekeissä, että uusinnassa uskallettiin tykittää ihan täysillä.
Valkia Masters viikonloppu koitti aavistuksen sateisena. Bonnie lastautui hevosautoon vähän hermostuneissa tunnelmissa. Meni se kyllä autoon ihan mielelläänkin, mutta siellä se sitten steppaili ja heitteli heinäverkostaan heinät pitkin traileria ja hirnuikin menemään. Kaukaa viisaina Bonnien matkakumppaniksi laitettiin matkustuskonkari Sylvia. Toivoimme vain, että Sylvian rento matkustustyyli ehtii rauhoittaa Bonnien ennen kuin Bonnien hötkyily käy Sylvian hermoille.
Sylvian seura teki tehtävänsä ja Bonnie lastautui ulos trailerista iloisen uteliaana, vaikkakin tapansa mukaisesti aavistuksen levottomna. Mutta levoton sieluhan tämä tamma onkin, eikä varmasti pystyyn kuollutkaan lajitoveri saisi sen sielua rauhoittumaan. Kuitenkin Bonnien säpsyvaihde pysyi koko päivän onnellisesti poissa. Vähän sitä kummastutti kilpakentän laidalla olevat kukka-asetelmat hieman erikoisemmasta esteestä nyt puhumattakaan, mutta niin vain se totesi nekin vaarattomiksi tutustuttuaan niihin ensin.
Yllätys oli kuitenkin varsin melkoinen, kun Bonnie selviytyi päivästään voittajana. Eikä minä tahansa voittajana, vaan Valkia Spring Championina. Näin ollen kaksikko otti hyvän johtoaseman rankingissa. Luokassa oli paljon hyviä vastustajia, mutta tällä kertaa silakkamallista oli epäilemättä hyötyä. Radalla oli muutama käännös, josta sai nipistettyä muutaman sekunnin ajasta pois tekemällä tiukemman tien. Matteo otti tiukoilla kurveillaan hienoisen riskin, sillä nuorena tammana Bonnie on vielä jokseenkin tasapainoton. Tänään Bonnie oli kuitenkin niin liekeissä, että uusinnassa uskallettiin tykittää ihan täysillä.
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM-GAME HORSE
kuvat: scirlin
kuvat: scirlin
