Vappula Napoli Z |
EV-II
|
Yllättävää, ettei Matteon vannoutunut jalkapallofanitus ole aikaisemmin puskenut esiin hänen nimetessään kasvattejaan. Kun ei ole suoraan voinut varsan vanhempien nimistä kuulemma aikaisemmille tapauksille johtaa jalkapalloaiheista nimeä. Suoraan sanottuna en oikein tiedä, miten Il Classico Z ja Bonne Nuit Ark ovat yhtä kuin Vappula Napoli, mutta italiaanomme mielenreitit ovat muutoinkin toisinaan tuntemattomia. "You don't get it", Matteo tuskasteli vieressäni, "Il Classico is like el Clásico". Asia selvä, en ymmärrä vieläkään. "Voi hyva ihme", Matteo pyöräytti silmiään ja totesi minun olevan vain tavallinen maallikko, mitä jalkapalloon tulee. No, joka tapauksessa tämä Maradonan kulta-aikoihin lapsuuttaan viettänyt mies on vannoutunut Società Sportiva Calcio Napolin kannattaja, joten tämä varsa sai nimensä sen mukaan.
Bonne Nuitia ei totta puhuen ollut tarkoitus astuttaa niin nuorella iällä, vaan sen piti muiden Matteon tammojen tavoin kerätä ensin kilpailusijoituksia alle. Kävi kuitenkin sen verran ikävästi, että Bonnie satutti jalkansa pistäessään tarhassaan valssiksi eräs kaunis kesäpäivä, ja se oli pakko laittaa tauolle estehyppelyistä. Epäselvää oli, pääseekö tammalla starttaamaan ollenkaan, mutta Matteo oli tamman suhteen varsin toiveikas. Pelkästään seisomaan Bonnie ei päätynyt, vaan sille etsittiin hetken pohdintojen jälkeen oriseuraa. Krunebystä löytyikin Bonnieta huomattavasti tasaisempi herrasmies, esteilläkin palkittu Il Classico Z.
|
Luonnekuvaus
Bolognese-kastikkeen värinen iso punainen on myös henkiseltä olemukseltaan hyvin iso. Se ei ole hevonen, joka nöyristelisi turhia. Se haastaa niin lajitoverinsa kuin omistajansakin aika ajoin. Vaikka Napoli on hyvin kasvatettu ja sen kanssa on ehdottomasti painotettu hyvään käytökseen, on Napoli silti välillä vähän haastava. Se on äärimmilleen viritetty kilpahevonen, ihan oikea esteratsu eikä mikään puskakaakki. Toisinaan mietin, onko Bonne Nuit sittenkin vahingossa astutettu jollain ratakireällä täysiverisellä. Ja nyt seuraa valtavan suuri lässähdys tässä erinomaisessa ylistystekstissä - Napoli on kaikesta huolimatta ihan valtavan yksinkertainen eläin.
Toisaalta yksinkertaisuudesta on tämänkaltaisen machomiehen kanssa ehdottomasti vain hyötyä. Olisi tuhottoman työlästä, jos kaikelle kukkoileva otus olisi vielä tajuttoman viisas ja löytäisi kaikki porsaanreijät joista livahtaa valloittamaan maailmaa. Napoli on esimerkiksi hevonen, joka ei tajua lähteä karsinastaan, jos oviaukossa on talikko. Olkoonkin kevyt ja tuulessa lentävä muovitalikko niin Napoli ei siitä läpi mene. Tanssii kyllä paikoillaan polvenkorkuisen esteensä edessä, muttei hoksaa kävellä läpi.
Napoli on ihan mukiinmenevä hoidettava, jos niin voi isosta punaisesta sanoa. Pikkulasten käsiin tälläistä ruutitynnyriä nyt ei luonnollisestikaan anneta, mutta kokenut hevosihminen kyllä pääsääntöisesti saa pidettyä Napolin lapasessa. Haastavaa orissa on sen tuhoton taipumus pullistella ja tanssahdella. Se on levoton ja kova uhittelemaan, joskus se jopa saa etukavioidensa alle ilmaa puhkuessaan. Matteota moinen puhina narun päässä on pääsääntöisesti vain naurattanut. Iso ja kovakalloinen eläin se tosiaan on, mutta sen yksinkertaisuus antaa käsittelijälle paljon pelivaraa. Lisäksi kovakalloisuus takaa sen, ettei Napoli mene rikki, jos sitä joskus joutuu vähän kovemmalla äänellä komentamaan.
Muutoinkin kovapäisyys on nähty Napolin kanssa vain suurena etuna. Ehkä se muistuttaa Matteota itse Arezzosta, vaikka siinä onkin tuplasti enemmän ruutia kuin Arezzossa. Nyt joku varmaan ihmettelee, miten ruuti ja kovuus ovat muka hyvä yhdistelmä, niin muistuttelisin, että jos tähdet olisivat olleet vinksallaan ja Napoli olisi perinyt emältään sen kaiken herkkyyden ja pehmeyden niin meillä oltaisiin ongelmissa. Herkkä ruutitynnyri on aina rutkasti epävakaampi käsiteltävä kuin kovakalloisempi ja painetta sietävämpi tapaus. Napolin kun voi viedä minne vain ja juu se kyllä kuvittelee takuulla omistavansa jokaisen uuden paikan, mutta aika paljon saisi uudessa ympäristössä tapahtua, että Napoli saisi jonkinasteisia traumoja. Siksi se on kaikesta huolimatta varsin hyvä kilparatsu.
Ratsusta puheen ollen, voitte varmasti kuvitella, millainen tämä iso punainen on ratsastaa. Minä en henkilökohtaisesti pidä niin valtavasta määrästä voimaa ja koppavuutta pyllyni alla, mutta Matteo on riittävän rauhallinen ja varma tämän hevosen selkään. Tuo mies kun ei säikähdä Napolin kuumaveristä puhinaa ja kierroksia. Päätään pudistellen Matteo vain naurahtaa, kun Napoli lyö etukavioillaan tulta odottaessaan lupaa lähteä liikkeelle. Ehkä Napoli tavallaan onkin vain yhden ihmisen hevonen. Tai ehkä vain yksi ihminen jaksaa sitä ymmärtää. Oli niin tai näin, Matteo ja Napoli toimivat pääsääntöisesti ihan mukavasti yhteen. On toki ollut ja tulee varmasti olemaankin tilanteita, joissa tämä kiehuva bolognese-kattila pääsee omistajansa yllättämään. Muistan esimerkiksi sellaisen tilanteen, jossa kaikki oli harjoitusradalla sujunut kuin oppikirjoissa; Napoli hyppäsi kolme ensimmäistä estettä korskuen ja kuumana, mutta hallinnassa. Kun sitten yhtäkkiä kesken erinomaisen lähestymisen nousi ensin keula ja sitten perä ja sitten italiaanoa vietiin komeaa rodeolaukkaa pitkin maneesin laitaa. Ihme, että kyydissä pysyi.
Mutta estehevonen se on. Siitä ei edes kysytä mielipiteitä, sillä sokeakin näkee Napolin palon esteille. Sen tekniikka on erinomainen ja sillä on valtavasti estesilmää. Jos se olisi tasaisempi luonteeltaan, voisi se opettaa maallikollekin, miksi esteratsastajat ovat esteratsastajia. Napoli pudottaa harvoin, sillä se on pitkien jalkojensa kanssa esteillä hyvin varovainen. Isoksi hevoseksi se saakin itsensä melkoiseen sukkulamalliin kiiteässään oksereiden sun muiden yli. Mutta kun puomi lentää, nostaa Napoli toisinaan turhankin paljon kierroksia. Joko se vaikuttaa radankulkuun positiivisesti tai sitten spagetit kiehuu yli ja loppurata on pelkkää fiaskoa. Takaiskusta toivutaan kuitenkin suhteellisen nopeasti, eikä tarvitse pelätä, että ensimmäisen radan ensimmäisellä esteellä tehty virhe kostautuisi koko päivään. Ei, uudelle radalle lähdetään aina uusista lähtökohdista.
Toisaalta yksinkertaisuudesta on tämänkaltaisen machomiehen kanssa ehdottomasti vain hyötyä. Olisi tuhottoman työlästä, jos kaikelle kukkoileva otus olisi vielä tajuttoman viisas ja löytäisi kaikki porsaanreijät joista livahtaa valloittamaan maailmaa. Napoli on esimerkiksi hevonen, joka ei tajua lähteä karsinastaan, jos oviaukossa on talikko. Olkoonkin kevyt ja tuulessa lentävä muovitalikko niin Napoli ei siitä läpi mene. Tanssii kyllä paikoillaan polvenkorkuisen esteensä edessä, muttei hoksaa kävellä läpi.
Napoli on ihan mukiinmenevä hoidettava, jos niin voi isosta punaisesta sanoa. Pikkulasten käsiin tälläistä ruutitynnyriä nyt ei luonnollisestikaan anneta, mutta kokenut hevosihminen kyllä pääsääntöisesti saa pidettyä Napolin lapasessa. Haastavaa orissa on sen tuhoton taipumus pullistella ja tanssahdella. Se on levoton ja kova uhittelemaan, joskus se jopa saa etukavioidensa alle ilmaa puhkuessaan. Matteota moinen puhina narun päässä on pääsääntöisesti vain naurattanut. Iso ja kovakalloinen eläin se tosiaan on, mutta sen yksinkertaisuus antaa käsittelijälle paljon pelivaraa. Lisäksi kovakalloisuus takaa sen, ettei Napoli mene rikki, jos sitä joskus joutuu vähän kovemmalla äänellä komentamaan.
Muutoinkin kovapäisyys on nähty Napolin kanssa vain suurena etuna. Ehkä se muistuttaa Matteota itse Arezzosta, vaikka siinä onkin tuplasti enemmän ruutia kuin Arezzossa. Nyt joku varmaan ihmettelee, miten ruuti ja kovuus ovat muka hyvä yhdistelmä, niin muistuttelisin, että jos tähdet olisivat olleet vinksallaan ja Napoli olisi perinyt emältään sen kaiken herkkyyden ja pehmeyden niin meillä oltaisiin ongelmissa. Herkkä ruutitynnyri on aina rutkasti epävakaampi käsiteltävä kuin kovakalloisempi ja painetta sietävämpi tapaus. Napolin kun voi viedä minne vain ja juu se kyllä kuvittelee takuulla omistavansa jokaisen uuden paikan, mutta aika paljon saisi uudessa ympäristössä tapahtua, että Napoli saisi jonkinasteisia traumoja. Siksi se on kaikesta huolimatta varsin hyvä kilparatsu.
Ratsusta puheen ollen, voitte varmasti kuvitella, millainen tämä iso punainen on ratsastaa. Minä en henkilökohtaisesti pidä niin valtavasta määrästä voimaa ja koppavuutta pyllyni alla, mutta Matteo on riittävän rauhallinen ja varma tämän hevosen selkään. Tuo mies kun ei säikähdä Napolin kuumaveristä puhinaa ja kierroksia. Päätään pudistellen Matteo vain naurahtaa, kun Napoli lyö etukavioillaan tulta odottaessaan lupaa lähteä liikkeelle. Ehkä Napoli tavallaan onkin vain yhden ihmisen hevonen. Tai ehkä vain yksi ihminen jaksaa sitä ymmärtää. Oli niin tai näin, Matteo ja Napoli toimivat pääsääntöisesti ihan mukavasti yhteen. On toki ollut ja tulee varmasti olemaankin tilanteita, joissa tämä kiehuva bolognese-kattila pääsee omistajansa yllättämään. Muistan esimerkiksi sellaisen tilanteen, jossa kaikki oli harjoitusradalla sujunut kuin oppikirjoissa; Napoli hyppäsi kolme ensimmäistä estettä korskuen ja kuumana, mutta hallinnassa. Kun sitten yhtäkkiä kesken erinomaisen lähestymisen nousi ensin keula ja sitten perä ja sitten italiaanoa vietiin komeaa rodeolaukkaa pitkin maneesin laitaa. Ihme, että kyydissä pysyi.
Mutta estehevonen se on. Siitä ei edes kysytä mielipiteitä, sillä sokeakin näkee Napolin palon esteille. Sen tekniikka on erinomainen ja sillä on valtavasti estesilmää. Jos se olisi tasaisempi luonteeltaan, voisi se opettaa maallikollekin, miksi esteratsastajat ovat esteratsastajia. Napoli pudottaa harvoin, sillä se on pitkien jalkojensa kanssa esteillä hyvin varovainen. Isoksi hevoseksi se saakin itsensä melkoiseen sukkulamalliin kiiteässään oksereiden sun muiden yli. Mutta kun puomi lentää, nostaa Napoli toisinaan turhankin paljon kierroksia. Joko se vaikuttaa radankulkuun positiivisesti tai sitten spagetit kiehuu yli ja loppurata on pelkkää fiaskoa. Takaiskusta toivutaan kuitenkin suhteellisen nopeasti, eikä tarvitse pelätä, että ensimmäisen radan ensimmäisellä esteellä tehty virhe kostautuisi koko päivään. Ei, uudelle radalle lähdetään aina uusista lähtökohdista.
Sukutaulu & jälkeläiset
|
JÄLKELÄINEN
|
ISÄ / EMÄ
|
SAAVUTUKSET
|
Estevarsojen joulukuun 2021 laatuarvostelutilaisuus:
7 + 9 + 2 + 3 + 5 + 5 = 31p. EV-II Paras 2-vuotias! |
Kultasaari Cup 2022 I: Prix de Aution Klinikka (110cm) - 18/24 (8vp, 64.180s)
Power Jump 2022: Jumbo 130cm - 5/32 (0-4vp 72.012/50.682 s)
Power Jump 2022: Jumbo 130cm - 5/32 (0-4vp 72.012/50.682 s)
ERJ - sijoituksia 5, joista voittoja 2
05.06.2022 - 130cm - Valmarya - 3/22
07.06.2022 - 130cm - Valmarya - 4/22 07.06.2022 - 130cm - Valmarya - 1/22 09.06.2022 - 130cm - Valmarya - 1/22 11.06.2022 - 130cm - Valmarya - 2/22 |
Power Jump 2022
|
kirjoittanut, Elli L.
|
"Kappas vaan bolognesea!" huudahdin Matteon saapuessa ison punaisensa kanssa radalta. Power Jump ei ollut pettänyt tälläkään kertaa, vaikka kisapaikkana oli tänä vuonna sateistaan tunnettu Iso-Britannia. Matka kisapaikalle oli pitkä ja jännittävä ja pelkäsin sen vähän koituvan etenkin nuorison kohtaloksi kisapäivänä.
Vaan ei, Iso Punainen, eli Napoli oli pitänyt kiehuvan päänuppinsa kasassa ja asteli radaltaan ollen sillä hetkellä neljäntenä. Se oli muutoinkin osoittanut pystyvänsä kilparadalla keskittymään suoritukseen huomattavasti paremmin kuin emänsä, joka tuppaa olemaan todella arvaamaton - joskus se voittaa ja seuraavana päivänä on taas luokan hännänhuippuna.
Matteo oli silminnähden ylpeä kasvatistaan. Hän hyppäsi Napolin selästä alas ja antoi orin hangata suurta päätään itseensä. "Ma sanon tasta tule viela the best of all", hän rapsutteli Napolia hymyillessään kuin Hangon keksin ja Naantalin auringon yhdistelmä. En epäillyt miehen sanoja hetkeäkään, sillä Napolissa oli valtavasti potentiaalia. Vain aika näyttää, pysyykö Napolin hyvä vire päällä vai kuinkas sitten käykään.
Lopulta Napoli sijoittui luokassaan viidenneksi ja sen kunniaksi korkattiin uusi porkkanapussi.
Vaan ei, Iso Punainen, eli Napoli oli pitänyt kiehuvan päänuppinsa kasassa ja asteli radaltaan ollen sillä hetkellä neljäntenä. Se oli muutoinkin osoittanut pystyvänsä kilparadalla keskittymään suoritukseen huomattavasti paremmin kuin emänsä, joka tuppaa olemaan todella arvaamaton - joskus se voittaa ja seuraavana päivänä on taas luokan hännänhuippuna.
Matteo oli silminnähden ylpeä kasvatistaan. Hän hyppäsi Napolin selästä alas ja antoi orin hangata suurta päätään itseensä. "Ma sanon tasta tule viela the best of all", hän rapsutteli Napolia hymyillessään kuin Hangon keksin ja Naantalin auringon yhdistelmä. En epäillyt miehen sanoja hetkeäkään, sillä Napolissa oli valtavasti potentiaalia. Vain aika näyttää, pysyykö Napolin hyvä vire päällä vai kuinkas sitten käykään.
Lopulta Napoli sijoittui luokassaan viidenneksi ja sen kunniaksi korkattiin uusi porkkanapussi.
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM-GAME HORSE
kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.
kuvaaja ei halua nimeään mainittavan.