Hukkuaalto |
KTK-III, ERJ-II, KRJ-I, SLA-I
|
Hukkuaalto on lopetettu 19.4.2021
Hukkuaalto syntyi ilotulitusrakettien paukkeessa varsinaissuomalaiselle hevostilalle minuuttia yli kahdentoista. Ehkä se on syynä siihen, että tämä ori ei pelkää edes ohi rymistelevää traktoria tai ukonilmaa. Hukkuaalto muutti Vappulan Kartanoon kuusivuotiaana suoraan kasvattajaltaan peruskoulutettuna ja muutamia luokkia startanneena. Koeratsastuksessa se hurmasi minut rehellisyydellään ja sopeutuvaisuudellaan - vaikka selässä oli täysin vieras ratsastaja, ori antoi silti kaikkensa.
|
Luonnekuvaus
Peikkotukkainen Hukka kääntää katseita astellessaan estradille. Ei se itsestään meteliä pidä, mutta kimo suomenhevonen herättää lähes aina mielenkiintoa. Hukan erikoisen värityksen alle käteytyy kuitenkin niin perinteinen suomenhevonen kuin olla ja voi. Hukka on monipuolinen menopeli, joka ei menetä hermojaan, vaikka ratsastaja vähän hermoilisikin.
Hukka on hoitaessa.. No, ihan mukava. Sen hoitotoimenpiteet eivät vaadi mitään erityisiä valmisteluja eikä ori kehittele mitään yllätyksiä hoitajan pään menoksi. Se on takuulla tismalleen samanlainen hoidokki kuin edellisenä päivänäkin. Hukka nauttii hoitotilanteista, mikäs nyt olisikaan mukavampaa kuin seisoskella puoliunessa, kun joku rapsuttelee harjalla kupeita. Ei hassumpaa touhua tämän herran mielestä. Ylimääräinen herkku tai kaksi niin olet satavarmasti saanut loppuiäksesi uuden parhaan ystävän. Joka tosin tutkii taskusi läpi joka kerta herkkujen varalta. Kaviot tällä miehellä ovat välillä vähän raskaanlaiset, mutta napakalla otteella ne nousevat kyllä maasta. Hukka tuumaa, notta kuka nyt kolmijalkaisena tahtoisi vapaaehtoisesti seisoskella. Hukka saattaa myös yrittää nojailla hoitajaan, tehdä hoitajasta ikään kuin varajalan sen yhden ylös nousseen tilalla, mutta siitä oria kannattaa kyllä huomauttaa. Ellei sitten halua kannatella selkänsä päällä osaa pienhevosen painosta.
Taluttaessa Hukka on aina vähän pörheällä tuulella. Sen pörröinen otsatukka muuttuu entistä pörröisemmäksi ja roikkuu pöljästi korvien päällä, kun Hukka tsiigailee tallipihan misuja. Todella hurmaava herrasmies, tukka sekaisin ja intoa piukassa koko poni. Ihan mahdoton talutettava Hukka ei kuitenkaan ole. Se uskoo kyllä, kun sanotaan, että jo riittää moinen machoilu. Että aika kaivaa käytöstavat takataskusta.
Kuten on jo tullut ilmi, Hukka on varsin monipuolinen ratsu. Sileällä se saattaa aluksi olla melkoisen raskas kädelle, mutta se vertyy ja kantaa itsensä nopeasti, mikäli ratsastaja sitä siltä vaatii. Turhanpäiten Hukka ei hommia rupea tekemään, muttei sillä ole mitään työntekoa vastaankaan. Mikäli sitä vain osataan pyytää käyttämään kaikkia neljää jalkaansa tasapuolisesti. Ori on kyllä hommassa täysillä mukana, eikä laiskottele joka puolipidätteestä käyntiin asti. Se on lämmetessään herkkä ja elastinen ratsu, joka toimii, kuten kuski määrää. Pitkät matkaavoittavat raviliikkeet ovat tämän oriin bravuuri, laukan kanssa saa tehdä selässä vähän enemmän hommia.
Estekentillä se upea rullaava laukka kuitenkin löytyy tuosta noin vaan. Vaikka Hukka toimii lajissa kuin lajissa, diggaa se esteistä ihan tosi paljon. Hukkaa saa jopa hieman pidätellä, muttei sillä kuitenkaan rupea keittämään yli missään vaiheessa. Hukan hyppytyyli on melkolailla ylös korkealle ja samointein alas, mikä ei aina oikein toimi pidemmillä esteillä. Hukan kanssa treenataankin erityisesti hypyn suuntaamista enemmän eteenpäin kuin suoraan ylöspäin.
Hukka on hoitaessa.. No, ihan mukava. Sen hoitotoimenpiteet eivät vaadi mitään erityisiä valmisteluja eikä ori kehittele mitään yllätyksiä hoitajan pään menoksi. Se on takuulla tismalleen samanlainen hoidokki kuin edellisenä päivänäkin. Hukka nauttii hoitotilanteista, mikäs nyt olisikaan mukavampaa kuin seisoskella puoliunessa, kun joku rapsuttelee harjalla kupeita. Ei hassumpaa touhua tämän herran mielestä. Ylimääräinen herkku tai kaksi niin olet satavarmasti saanut loppuiäksesi uuden parhaan ystävän. Joka tosin tutkii taskusi läpi joka kerta herkkujen varalta. Kaviot tällä miehellä ovat välillä vähän raskaanlaiset, mutta napakalla otteella ne nousevat kyllä maasta. Hukka tuumaa, notta kuka nyt kolmijalkaisena tahtoisi vapaaehtoisesti seisoskella. Hukka saattaa myös yrittää nojailla hoitajaan, tehdä hoitajasta ikään kuin varajalan sen yhden ylös nousseen tilalla, mutta siitä oria kannattaa kyllä huomauttaa. Ellei sitten halua kannatella selkänsä päällä osaa pienhevosen painosta.
Taluttaessa Hukka on aina vähän pörheällä tuulella. Sen pörröinen otsatukka muuttuu entistä pörröisemmäksi ja roikkuu pöljästi korvien päällä, kun Hukka tsiigailee tallipihan misuja. Todella hurmaava herrasmies, tukka sekaisin ja intoa piukassa koko poni. Ihan mahdoton talutettava Hukka ei kuitenkaan ole. Se uskoo kyllä, kun sanotaan, että jo riittää moinen machoilu. Että aika kaivaa käytöstavat takataskusta.
Kuten on jo tullut ilmi, Hukka on varsin monipuolinen ratsu. Sileällä se saattaa aluksi olla melkoisen raskas kädelle, mutta se vertyy ja kantaa itsensä nopeasti, mikäli ratsastaja sitä siltä vaatii. Turhanpäiten Hukka ei hommia rupea tekemään, muttei sillä ole mitään työntekoa vastaankaan. Mikäli sitä vain osataan pyytää käyttämään kaikkia neljää jalkaansa tasapuolisesti. Ori on kyllä hommassa täysillä mukana, eikä laiskottele joka puolipidätteestä käyntiin asti. Se on lämmetessään herkkä ja elastinen ratsu, joka toimii, kuten kuski määrää. Pitkät matkaavoittavat raviliikkeet ovat tämän oriin bravuuri, laukan kanssa saa tehdä selässä vähän enemmän hommia.
Estekentillä se upea rullaava laukka kuitenkin löytyy tuosta noin vaan. Vaikka Hukka toimii lajissa kuin lajissa, diggaa se esteistä ihan tosi paljon. Hukkaa saa jopa hieman pidätellä, muttei sillä kuitenkaan rupea keittämään yli missään vaiheessa. Hukan hyppytyyli on melkolailla ylös korkealle ja samointein alas, mikä ei aina oikein toimi pidemmillä esteillä. Hukan kanssa treenataankin erityisesti hypyn suuntaamista enemmän eteenpäin kuin suoraan ylöspäin.
Sukutaulu & jälkeläiset
|
ISÄ Aallonharja
punarautiaankimo 144cm evm |
|
|
EMÄ E.A. Hippukulta
tummanrautias 148cm evm |
|
Sukuselvitys
isä AALLONHARJA syntyi turkulaiselle Stall Sommerbackeniin. Se oli emänsä kolmas varsa ja kovasti odotettu kimo väritykseltään. Pohjavärinä Aallonharja oli niin punarautias, että aluksi sen luultiin jäävän rautiaaksi, kuten kaikkien sisarustensakin. Puolivuotiaana se alkoi kuitenkin kimoutua niin vahvasti, ettei jäänyt epäilystäkään sen tulevasta väristä. Aallonharja kasvoi hitaasti ja se oli pitkään kehittymätön ja raa’an oloinen. Lihasköyhäksikin sitä moitittiin, kun Sommerbackenin omistaja Frida Kaarto kuskasi sen Lietoon rotunäyttelyyn. Lopulta 7-vuotiaana Aallonharja alkoi saada pienhevoselle ominaista pyöreyttä ja se alkoi muistuttaa enemmän hevosta kuin kapista hopeakettua. Frida ratsutti itselleen Aallonharjasta monitoimipelin aluetasolle. Aallonharja oli ehkä hieman enemmän estehevonen kuin kouluratojen taituri, sillä se rakasti vauhdikasta menoa eikä olisi malttanut töpsötellä kouluratoja hissuksiin. Aallonharja oli tunnettu räjähtävistä lähdöistään, joita se tarjoili aina laukannoston yhteydessä. Muuten se oli mukava ratsastettava – tosin ehkä hieman kankea etenkin, jos sitä ei verryytellyt hyvin huolellisesti ennen suoritusta. Aallonharjan kimon värin vuoksi se myi itsensä hyvin läpi jalostusmarkkinoilla, vaikka kantakirjaan se ei aluksi meinannut millään päästä. Lopulta Aallonharjalle myönnettiin III-palkinto, johon vaikuttivat myös orin hyvät tulokset esteradoilta.
isänisä HOPPU HARTIKAINEN oli paitsi veikeän niminen, myös muutenkin varsin veikeä tapaus kasvattajiaan myöden. Hoppu Hartikainen syntyi Eero Niemenpellon ravitallille sumuisena kevätaamuna. Sen isä oli Eeron kovatasoisin ravuri Hoppu Hirmuinen ja emä talliin jostain syystä eksynyt pienenpieni 135-senttinen erittäin laiskanpulskea Tähti-Taivas, joka ei ollut elämänsä aikana raviratoja nähnytkään. ”Tähti-Taavaasta ee menevää peliä saa, vaikka sen astuttaisi ihte Hoppu Hirmuusella”, Eero virkkoi kaljapäissään. ”Lyöväänkö vetoa”, Eeron veli Antti tarjosi kättään ja niin miehet löivät vetoa, että Antin ohjastamana tuleva varsa voittaisi ainakin sata markkaa. Ei voittanut orivarsa Hoppu Hartikainen yhtään mitään raviradan aitojen sisäpuolella ja Antti hävisi vedon omahyväiselle veljelleen, mutta sen sijaan tummanrautiaan tuuheaharjaisen pienhevosen osti Niemenpelloilta Sanna Iltamaa itselleen projektiratsuksi. Hoppu Hartikainen oli tarkoitus ruunata, mutta hyväluontoinen ja ponteva oripoika valloitti Sannan siinä määrin, että nainen päätyi viemään sen kantakirjatilaisuuteen, jossa 143-senttinen ori hyväksyttiinkin kantakirjaan II-palkinnolla P-suunnalle. Tästä innostuneena Hoppu Hartikainen vietiin ratsuttajalle ja se palasi vuotta myöhemmin pätevänä ratsuna, jolla Sanna starttasi useita kertoja Helppo B -tasoisissa koululuokissa sekä 70-80cm esteradoilla. Sanna on kuvaillut Hoppu Hartikaisen muuttaneen hänen käsitystään suomenhevosista ja Sanna onkin tätänykyä Suomenpienhevosliiton aktiivijäsen ja puheenjohtaja. Hoppu Hartikainen eli peräti 28-vuotiaaksi, jolloin se lopetettiin vanhuuden tuomien vaivojen vuoksi.
isänemä LOKIN AALLOTAR oli muuten varsin tavanomainen pienhevoskokoinen suomenhevonen, mutta väritykseltään se oli siihen aikaan hyvinkin harvinainen rautiaankimo. Emälinjastaan Piku-Allilta värinsä perinyt 145-senttinen Aallotar ei koskaan niittänyt suurta menestystä kilparadoilla, sillä sen kasvattaja Dennis Ahokas ei halunnut myydä kultakimpalettaan, vaan varsotti sen jo hyvin nuorena ensimmäisen kerran. Kävi niin hassusti, että Aallotar jätti vuosi toisensa jälkeen rautiaita jälkeläisiä ja lyhytpinnaisena miehenä tunnettu Dennis turhautui ja myi Aallottaren pilkkahintaan Turkuun Stall Sommerbackeniin. Siellä Aallotar koulutettiin tuntihevoseksi ja rauhallinen (lue: patalaiska) tamma toimikin menestyneesti alkeisratsuna useamman vuoden ajan. Sommerbackenin omistaja Frida Kaarto päätti vielä astuttaa silloin 10-vuotiaan Aallottaren uudelleen ja iloiseksi yllätykseksi tamma varsoi heti kauniin kimon orin. Myöhemmin Aallotar sai vielä yhden voikonkimon varsan, mutta muut sen jälkeläiset jäivät jostain syystä tavan rautiaiksi. Aallotar oli yksi Sommerbackenin suosituimmista tuntihevosista aina 21-vuotiaaksi asti, jolloin sen terveys heikentyi yllättäen. Aallotar kärsi jatkuvasta ähkykierteestä, joka johti sen lopetukseen 22-vuotiaana.
emä E.A. HIPPUKULTA eli lyhyen, mutta sitäkin tapahtumarikkaamman elämän. E.A. Hippukullan kasvatti kouluratsastaja Elina Alatalo Seinäjoelta, josta se myytiin Pirttimaan ratsastuskouluun Alavudelle. Sittemmin Hippukullan osti ratsastuskoulussa iloiseen Hippukultaan ihastunut tätiratsastaja Tuula Karjalainen, joka majoitti tummanrautiaan läsipäisen 148-senttisen tamman yksityistallille Alavudelle. Valitettavasti saman vuoden kesällä Hippukulta varastettiin kesälaitumelta eikä sen liikkeistä onnistunut kukaan sanomaan mitään sen jälkeen moneen vuoteen. Murtunut Tuula teki rikosilmoituksia ja yritti jäljittää kuin tuhka tuuleen kadonnutta tammaansa, mutta tuloksetta. Viisi vuotta myöhemmin Tuula sai poliisilta puhelun, jossa rikostutkija kertoi tamman löytyneen – tosin hyvin huonossa kunnossa. Samalta tallilta Itä-Suomen Lieksasta oli löydetty myös kolme muuta varastettua hevosta, joiden hoito oli laiminlyöty. Tekijä saatiin vastuuseen ja Hippukulta pääsi takaisin kotiin. Tuula oli sairastunut vaikeaan haimasyöpään vain puoli vuotta ennen Hippukullan löytymistä, joten haikein mielin Tuula myi tamman hyvälle tuttavalleen Ensio Erityiselle, joka tunnetaan myös urastaan kenttäratsastajana legendaarisen suomenhevosori Veli-Pilven kanssa. Ensio hoivasi Hippukullan kuntoon ja tamma varsoi myöhemmällä iällä vielä kaksi tervettä varsaa ennen kuin sen annettiin nauttia loppuelämänsä ajan antoisista eläkepäivistä ja rauhallisista maastoretkistä.
emänisä VÄKIVAHVA tunnetaan kouluaitojen sisäpuolelta ratsastajansa Elina Alatalon kanssa. Tummanpunarautias 146-senttinen Väkivahva on sijoittunut mitalisijoille kahdesti suomenpienhevosten koulumestaruuksissa eikä suotta, sillä liikkeiltään Väkivahva on pienhevoseksi varsin näyttävä ja ratsastettavuudeltaan herkkä kuin puoliverinen. Elina Alatalo osti Väkivahvan erään harrastelijan tallista, sillä huomasi orivarsalla olevan hyvänoloiset liikkeet ja passeli rakenne. Ostoa ei ole tarvinnut katua, sillä Väkivahva on heittämällä Elinan menestynein hevonen ja se on myös kantakirjattu I-palkinnolla P-suunnalle! Väkivahvalla oli päässään kaunis tähtipiirto ja kolmessa jalassa puolisukat. Talvisin Väkivahvan karvapeite tummentui suklaanruskeaksi, kun taas kesäisin se haaleni punertavanruskeaksi. Luonteeltaan Väkivahva oli erittäin miellyttämisenhaluinen, nöyrä ja työorientoitunut. Näitä hyviä luonteenpiirteitä ori periytti myös kymmenille varsoilleen, joita sille siunaantui vuosien varrella. Väkivahva eli vain 17-vuotiaaksi, sillä se jouduttiin lopettamaan suolenkiertymän vuoksi ollessaan kesälaitumella.
emänemä TIPISEN KULTAHIPPU oli nippanappa pienhevoskokoinen rautias 148-senttinen liinaharjainen tamma. Kultahipulla oli leveä läsi ja oikea silmä herasilmä. Sukkia sillä ei kuitenkaan ollut jaloissa. Kultahipun kasvatti Saara ja Kosti Temonen Kurikasta ja se myytiin 2-vuotiaana Elina Alatalolle Seinäjoelle. Elina oli jo pitkään ihaillut Temosten pienhevostammaa Teerin Kultaa ja Kultahippu sattuikin sopivasti myyntiin, kun Elinan tallista vapautui paikka. Kultahippu kilpaili Helppo A -tasolla useita kausia ja se koulutettiin myös valjakkoajoon, vaikka siinä lajissa se ei koskaan kilpaillut. Vaikka Kultahippu oli hyvä kouluratsu, oli sen elämäntehtävä selvästi siitostammana. Kultahippu nimittäin tiinehtyi sormia napsauttamalla, kantoi ja varsoi varsat ongelmitta sekä huolehti jälkikasvustaan erinomaisesti. Äidillinen Kultahippu kaitsi mielellään myös muiden tammojen varsoja. Tamma varsoi peräti kuusi varsaa, joista viisi oli tammavarsoja ja yksi orivarsa. Kultahippu vietti eläkepäivänsä Elinan vanhempien maatalolla pihatossa parin muun iäkkään tamman kanssa. Se löydettiin kuolleena pihatosta eräänä pakkasaamuna, kuolinsyyksi epäiltiin aortan repeämistä.
Sukuselvityksestä kiitokset Sylville
isänisä HOPPU HARTIKAINEN oli paitsi veikeän niminen, myös muutenkin varsin veikeä tapaus kasvattajiaan myöden. Hoppu Hartikainen syntyi Eero Niemenpellon ravitallille sumuisena kevätaamuna. Sen isä oli Eeron kovatasoisin ravuri Hoppu Hirmuinen ja emä talliin jostain syystä eksynyt pienenpieni 135-senttinen erittäin laiskanpulskea Tähti-Taivas, joka ei ollut elämänsä aikana raviratoja nähnytkään. ”Tähti-Taavaasta ee menevää peliä saa, vaikka sen astuttaisi ihte Hoppu Hirmuusella”, Eero virkkoi kaljapäissään. ”Lyöväänkö vetoa”, Eeron veli Antti tarjosi kättään ja niin miehet löivät vetoa, että Antin ohjastamana tuleva varsa voittaisi ainakin sata markkaa. Ei voittanut orivarsa Hoppu Hartikainen yhtään mitään raviradan aitojen sisäpuolella ja Antti hävisi vedon omahyväiselle veljelleen, mutta sen sijaan tummanrautiaan tuuheaharjaisen pienhevosen osti Niemenpelloilta Sanna Iltamaa itselleen projektiratsuksi. Hoppu Hartikainen oli tarkoitus ruunata, mutta hyväluontoinen ja ponteva oripoika valloitti Sannan siinä määrin, että nainen päätyi viemään sen kantakirjatilaisuuteen, jossa 143-senttinen ori hyväksyttiinkin kantakirjaan II-palkinnolla P-suunnalle. Tästä innostuneena Hoppu Hartikainen vietiin ratsuttajalle ja se palasi vuotta myöhemmin pätevänä ratsuna, jolla Sanna starttasi useita kertoja Helppo B -tasoisissa koululuokissa sekä 70-80cm esteradoilla. Sanna on kuvaillut Hoppu Hartikaisen muuttaneen hänen käsitystään suomenhevosista ja Sanna onkin tätänykyä Suomenpienhevosliiton aktiivijäsen ja puheenjohtaja. Hoppu Hartikainen eli peräti 28-vuotiaaksi, jolloin se lopetettiin vanhuuden tuomien vaivojen vuoksi.
isänemä LOKIN AALLOTAR oli muuten varsin tavanomainen pienhevoskokoinen suomenhevonen, mutta väritykseltään se oli siihen aikaan hyvinkin harvinainen rautiaankimo. Emälinjastaan Piku-Allilta värinsä perinyt 145-senttinen Aallotar ei koskaan niittänyt suurta menestystä kilparadoilla, sillä sen kasvattaja Dennis Ahokas ei halunnut myydä kultakimpalettaan, vaan varsotti sen jo hyvin nuorena ensimmäisen kerran. Kävi niin hassusti, että Aallotar jätti vuosi toisensa jälkeen rautiaita jälkeläisiä ja lyhytpinnaisena miehenä tunnettu Dennis turhautui ja myi Aallottaren pilkkahintaan Turkuun Stall Sommerbackeniin. Siellä Aallotar koulutettiin tuntihevoseksi ja rauhallinen (lue: patalaiska) tamma toimikin menestyneesti alkeisratsuna useamman vuoden ajan. Sommerbackenin omistaja Frida Kaarto päätti vielä astuttaa silloin 10-vuotiaan Aallottaren uudelleen ja iloiseksi yllätykseksi tamma varsoi heti kauniin kimon orin. Myöhemmin Aallotar sai vielä yhden voikonkimon varsan, mutta muut sen jälkeläiset jäivät jostain syystä tavan rautiaiksi. Aallotar oli yksi Sommerbackenin suosituimmista tuntihevosista aina 21-vuotiaaksi asti, jolloin sen terveys heikentyi yllättäen. Aallotar kärsi jatkuvasta ähkykierteestä, joka johti sen lopetukseen 22-vuotiaana.
emä E.A. HIPPUKULTA eli lyhyen, mutta sitäkin tapahtumarikkaamman elämän. E.A. Hippukullan kasvatti kouluratsastaja Elina Alatalo Seinäjoelta, josta se myytiin Pirttimaan ratsastuskouluun Alavudelle. Sittemmin Hippukullan osti ratsastuskoulussa iloiseen Hippukultaan ihastunut tätiratsastaja Tuula Karjalainen, joka majoitti tummanrautiaan läsipäisen 148-senttisen tamman yksityistallille Alavudelle. Valitettavasti saman vuoden kesällä Hippukulta varastettiin kesälaitumelta eikä sen liikkeistä onnistunut kukaan sanomaan mitään sen jälkeen moneen vuoteen. Murtunut Tuula teki rikosilmoituksia ja yritti jäljittää kuin tuhka tuuleen kadonnutta tammaansa, mutta tuloksetta. Viisi vuotta myöhemmin Tuula sai poliisilta puhelun, jossa rikostutkija kertoi tamman löytyneen – tosin hyvin huonossa kunnossa. Samalta tallilta Itä-Suomen Lieksasta oli löydetty myös kolme muuta varastettua hevosta, joiden hoito oli laiminlyöty. Tekijä saatiin vastuuseen ja Hippukulta pääsi takaisin kotiin. Tuula oli sairastunut vaikeaan haimasyöpään vain puoli vuotta ennen Hippukullan löytymistä, joten haikein mielin Tuula myi tamman hyvälle tuttavalleen Ensio Erityiselle, joka tunnetaan myös urastaan kenttäratsastajana legendaarisen suomenhevosori Veli-Pilven kanssa. Ensio hoivasi Hippukullan kuntoon ja tamma varsoi myöhemmällä iällä vielä kaksi tervettä varsaa ennen kuin sen annettiin nauttia loppuelämänsä ajan antoisista eläkepäivistä ja rauhallisista maastoretkistä.
emänisä VÄKIVAHVA tunnetaan kouluaitojen sisäpuolelta ratsastajansa Elina Alatalon kanssa. Tummanpunarautias 146-senttinen Väkivahva on sijoittunut mitalisijoille kahdesti suomenpienhevosten koulumestaruuksissa eikä suotta, sillä liikkeiltään Väkivahva on pienhevoseksi varsin näyttävä ja ratsastettavuudeltaan herkkä kuin puoliverinen. Elina Alatalo osti Väkivahvan erään harrastelijan tallista, sillä huomasi orivarsalla olevan hyvänoloiset liikkeet ja passeli rakenne. Ostoa ei ole tarvinnut katua, sillä Väkivahva on heittämällä Elinan menestynein hevonen ja se on myös kantakirjattu I-palkinnolla P-suunnalle! Väkivahvalla oli päässään kaunis tähtipiirto ja kolmessa jalassa puolisukat. Talvisin Väkivahvan karvapeite tummentui suklaanruskeaksi, kun taas kesäisin se haaleni punertavanruskeaksi. Luonteeltaan Väkivahva oli erittäin miellyttämisenhaluinen, nöyrä ja työorientoitunut. Näitä hyviä luonteenpiirteitä ori periytti myös kymmenille varsoilleen, joita sille siunaantui vuosien varrella. Väkivahva eli vain 17-vuotiaaksi, sillä se jouduttiin lopettamaan suolenkiertymän vuoksi ollessaan kesälaitumella.
emänemä TIPISEN KULTAHIPPU oli nippanappa pienhevoskokoinen rautias 148-senttinen liinaharjainen tamma. Kultahipulla oli leveä läsi ja oikea silmä herasilmä. Sukkia sillä ei kuitenkaan ollut jaloissa. Kultahipun kasvatti Saara ja Kosti Temonen Kurikasta ja se myytiin 2-vuotiaana Elina Alatalolle Seinäjoelle. Elina oli jo pitkään ihaillut Temosten pienhevostammaa Teerin Kultaa ja Kultahippu sattuikin sopivasti myyntiin, kun Elinan tallista vapautui paikka. Kultahippu kilpaili Helppo A -tasolla useita kausia ja se koulutettiin myös valjakkoajoon, vaikka siinä lajissa se ei koskaan kilpaillut. Vaikka Kultahippu oli hyvä kouluratsu, oli sen elämäntehtävä selvästi siitostammana. Kultahippu nimittäin tiinehtyi sormia napsauttamalla, kantoi ja varsoi varsat ongelmitta sekä huolehti jälkikasvustaan erinomaisesti. Äidillinen Kultahippu kaitsi mielellään myös muiden tammojen varsoja. Tamma varsoi peräti kuusi varsaa, joista viisi oli tammavarsoja ja yksi orivarsa. Kultahippu vietti eläkepäivänsä Elinan vanhempien maatalolla pihatossa parin muun iäkkään tamman kanssa. Se löydettiin kuolleena pihatosta eräänä pakkasaamuna, kuolinsyyksi epäiltiin aortan repeämistä.
Sukuselvityksestä kiitokset Sylville
|
JÄLKELÄINEN
|
ISÄ / EMÄ
|
SAAVUTUKSET
|
|
o. Vappulan Huiska (s. 10.04.17 - prt 142cm)
|
Hilu-Hilleri
|
KTK-II
|
|
t. Jeilin Vedenneito (s. 27.01.18 - rt 158cm)
|
Tervasenkeli
|
ei meriittejä
|
|
t. Vappulan Aprilli (s. 01.04.19 - trtkm 148cm)
|
Kanelikavion Kisma
|
KTK-III
|
|
o. Vappulan Tyrsky (s. 02.04.19 - rnkm 147cm)
|
Varjolilja
|
KTK-III
|
|
o. Helmiahon Hurjapää (s. 10.01.20 - rt 147cm)
|
Kettusuukko
|
SV-II, ktk-kelpoinen
|
|
o. Vappulan Nissepolkka (s. 27.12.20 - prt 153cm)
|
Torpan Tanhu
|
SV-II
|
|
Suomenhevoskantakirjan syyskuun 2018 kantakirjaustilaisuus:
P-suunta, 18 + 17 + 17 + 17 = 69p. KTK-III Esteratsastusjaoksen tammikuun 2020 laatuarvostelutilaisuus: 6 + 40 + 19 + 20 + 14 = 99p. ERJ-II Virtuaalisten Suomenratsujen helmikuun 2021 laatuarvostelutilaisuus: 13 + 20 + 25 + 20 + 20 = 98p. SLA-I Erityismaininta: Hyvin yhteneväinen ja tarinallisesti onnistunut sukuselvitys! Kouluratsastusjaoksen helmikuun 2021 laatuarvostelutilaisuus: 6 + 41 + 20 + 20 + 15 = 102p. KRJ-I |
|
15.01.2017 VSR: suomenhevosten rotunäyttely - II-palkinto
30.4.2019 VSR: suomenhevosten rotunäyttely - III-palkinto
26.07.2017 - VSN: Adina - RCH (4+3½+4+3½+4+3½+3+2+4+3½ = 35p)
21.06.2020 NJ: Haltiasalo - irtoSERT (päätuomari: Vibaja)
30.4.2019 VSR: suomenhevosten rotunäyttely - III-palkinto
26.07.2017 - VSN: Adina - RCH (4+3½+4+3½+4+3½+3+2+4+3½ = 35p)
21.06.2020 NJ: Haltiasalo - irtoSERT (päätuomari: Vibaja)
KRJ - sijoituksia 40, voittoja 11
|
01.10.2016 - KRJ - Helppo A - Rappadan - 3/40
05.10.2016 - KRJ - Helppo A - Rappadan - 2/40 07.10.2016 - KRJ - Helppo A - Rappadan - 1/40 02.01.2017 - KRJ - Helppo A - Cadogan Ponies - 6/40 07.01.2017 - KRJ - Helppo A - Cadogan Ponies - 1/40 08.01.2017 - KRJ - Helppo A - Cadogan Ponies - 5/40 12.01.2017 - KRJ - Helppo A - Cadogan Ponies - 2/40 15.01.2017 - KRJ - Helppo A - Cadogan Ponies - 3/40 18.01.2017 - KRJ - Helppo A - Cadogan Ponies - 1/40 20.01.2017 - KRJ - Helppo A - Cadogan Ponies - 5/40 06.03.2017 - KRJ - Helppo A - Ketunpolku - 1/30 07.03.2017 - KRJ - Helppo A - KK Sitruuna - 2/30 08.03.2017 - KRJ - Helppo A - Ketunpolku - 1/30 11.03.2017 - KRJ - Helppo A - Viisikko - 1/30 11.03.2017 - KRJ - Helppo A - KK Sitruuna - 2/30 12.03.2017 - KRJ - Helppo A - Viisikko - 1/30 13.03.2017 - KRJ - Helppo A - Ketunpolku - 3/30 14.03.2017 - KRJ - Helppo A - Latokartano - 3/30 14.03.2017 - KRJ - Helppo A - Eelinniemi - 3/30 15.03.2017 - KRJ - Helppo A - Viisikko - 3/30 |
17.03.2017 - KRJ - Helppo A - Viisikko - 5/30
17.03.2017 - KRJ - Helppo A - Fjellgård - 6/100 05.06.2017 - KRJ - Helppo A - Hiprakka - 4/36 14.06.2017 - KRJ - Helppo A - Hiprakka - 6/36 31.07.2017 - KRJ-Cup - Helppo A - Runoratsut - 17/262 02.08.2017 - KRJ - Helppo A - Kärmeniemi - 7/50 04.08.2017 - KRJ - Helppo A - Kärmeniemi - 6/50 10.08.2017 - KRJ - Helppo A - Ketola - 5/40 12.08.2017 - KRJ - Helppo A - Ketola - 5/40 11.11.2017 - KRJ - Helppo A - Kaihovaara - 2/30 12.11.2017 - KRJ - Helppo A - Kaihovaara - 1/30 19.11.2017 - KRJ - Helppo A - Kaihovaara - 2/30 22.11.2017 - KRJ - Helppo A - Kaihovaara - 1/30 29.11.2017 - KRJ - Helppo A - Kaihovaara - 1/30 16.12.2017 - KRJ - Helppo A - Duán Stable - 3/30 24.05.2019 - KRJ - Helppo A - Kastanjeholm - 1/30 23.12.2019 - KRJ - Helppo A - Team J&K - 1/40 26.12.2019 - KRJ - Helppo A - Team J&K - 5/40 29.12.2019 - KRJ - Helppo A - Team J&K - 4/40 30.12.2019 - KRJ - Helppo A - Team J&K - 6/40 |
ERJ - sijoituksia 42, voittoja 7
|
13.01.2017 - ERJ - 100cm - Cadogan Ponies - 5/40
13.01.2017 - ERJ - 100cm - Colorblind - 5/30 21.01.2017 - ERJ - 100cm - Pöllökumpu - 5/29 23.01.2017 - ERJ - 100cm - Romilly - 4/81 27.01.2017 - ERJ - 100cm - Romilly - 9/81 28.01.2017 - ERJ - 100cm - Cadogan Ponies - 3/40 19.02.2017 - ERJ - 100cm - Zelos - 5/40 20.02.2017 - ERJ - 100cm - Zelos - 5/40 11.03.2017 - ERJ - 100cm - Kilpailukeskus Stewart - 5/100 12.03.2017 - ERJ - 100cm - Kilpailukeskus Stewart - 2/100 14.03.2017 - ERJ - 90cm - Kilpailukeskus Stewart - 8/100 22.03.2017 - ERJ - 100cm - Teilikorpi - 6/40 23.03.2017 - ERJ - 100cm - Teilikorpi - 1/40 24.03.2017 - ERJ - 100cm - Teilikorpi - 2/40 25.03.2017 - ERJ - 100cm - Teilikorpi - 3/40 26.03.2017 - ERJ - 100cm - Teilikorpi - 5/40 07.06.2017 - ERJ - 100cm - Adina - 5/27 08.06.2017 - ERJ - 100cm - Adina - 3/38 08.06.2017 - ERJ - 100cm - Adina - 2/27 10.06.2017 - ERJ - 100cm - Adina - 5/27 01.08.2017 - ERJ - 100cm - Turmeltaja - 4/30 |
02.08.2017 - ERJ - 100cm - Turmeltaja - 3/30
03.08.2017 - ERJ - 100cm - Turmeltaja - 5/30 04.08.2017 - ERJ - 100cm - Turmeltaja - 4/30 05.08.2017 - ERJ - 100cm - Turmeltaja - 1/30 07.08.2017 - ERJ - 100cm - Turmeltaja - 5/30 08.08.2017 - ERJ - 100cm - Turmeltaja - 1/30 11.08.2017 - ERJ - 100cm - Turmeltaja - 1/30 11.08.2017 - ERJ - 100cm - Turmeltaja - 1/30 12.08.2017 - ERJ - 100cm - Turmeltaja - 2/30 12.08.2017 - ERJ - 100cm - Turmeltaja - 2/30 13.08.2017 - ERJ - 100cm - Mörkövaara - 4/30 14.08.2017 - ERJ - 100cm - Turmeltaja - 5/30 19.08.2017 - ERJ - 100cm - Turmeltaja - 4/30 21.08.2017 - ERJ - 100cm - Mörkövaara - 3/30 22.08.2017 - ERJ - 100cm - Ros Cirein - 4/30 25.08.2017 - ERJ - 100cm - Ros Cirein - 3/30 25.08.2017 - ERJ - 100cm - Mörkövaara - 1/30 28.08.2017 - ERJ - 100cm - Mörkövaara - 1/30 25.09.2017 - ERJ - 100cm - Maanan suomenhevoset - 4/50 03.10.2017 - ERJ - 100cm - Maanan suomenhevoset - 3/50 14.10.2017 - ERJ - 100cm - Mörkövaara - 5/30 |
|
14. syyskuuta 2018, estevalmennus
|
kirjoittanut Jens VRL-14744
|
Astelin vihellellen Vappulan kartanon maneesiin ja käännyin katsomaan silmät ihastuksesta soikeina kimoa suomenhevosta, jota olin tullut valmentamaan. Hukkuaalto oli varsin näyttävän värinen suomenratsu, enkä voinut kuin ihailla sitä. Elli oli jo lämmittelemässä orin kanssa, joten aloin suoraan kasaamaan tarvittavia esteitä paikoilleen. Hukan ongelmana oli Ellin kertoman mukaan pitkät esteet hyppytyylin ollessa hyvin terävä ylös ja takaisin alas. Koska en ratsukkoa entuudestaan tuntenut, suunnitelmana oli hakea elastisuutta, venyvyyttä kuin kokoamistakin erilaisten lähestymistehtävien avulla.
Aluksi Hukka näytti roikkuvan kuolaimella, vaikka se muuten kulki melko reippaasti. Käskin Elliä ottamaan teräviä siirtymisiä, joita seurasi rehellinen myötäys. Ensin Hukka olisi halunnut vain jatkaa käden päällä makaamista, mutta Ellin päättäväisen ratsastuksen ansiosta ori ymmärsi, että on vain parempi kantaa itsensä. Kun tästä ongelmasta päästiin eroon, käskin Ellin ratsastamaan toiselle pitkälle sivulle asteltuja ravipuomeja. Ravipuomit olivat kolmessa rykelmässä niin että ensimmäiset olivat hieman pidemmällä välillä, toiset lyhyemmällä ja kolmannet taas pidemmällä välillä. Hukan muussa venymisessä ei tuntunut olevan ongelmaa, vaikka ensimmäisellä kierroksella puomit vähän kolisivat. Elliä pääsin muistuttamaan siitä, että kokoavien apujen kanssa tarvitaan paljon pohkeen apua, mutta myös askeletta pidentäessä ohjalla on hyvä pitää hevonen muuten kasassa.
Koska ravissa tehtävä onnistui hyvin kumpaankin suuntaan, parin verryttelypystyn jälkeen pyysin Ellin laukkaamaan pääty-ympyrälle ja ylittämään päässä olevan pystyesteen vuoroin hyvin lyhyessä laukassa esteen juurelta ja vuoroin mahdollisimman kaukaa pidemmässä laukassa. Pienet ja sievät hypyt kimo ori suoritti kunnialla, mutta se tuppasi hyppäämään pitkiksi tarkoitetutkin hypyt läheltä. Käskin Ellin pitämään loppuun asti itsensä hyvin läsnä hevoselle ja suurentamaan laukkaa mahdollisimman paljon. Pari kertaa Hukka otti hyvin laajakaarisen hypyn pystylle, kun sen varpaat eivät enää mahtuneet ottamaan pientä askelta esteen juureen. Näiden hyppyjen jälkeen sekä minä että Elli kehuimme oria suureen ääneen.
Vielä valmennuksen lopuksi tulimme pari hyvänmielen hyppyä puomitehtävästä kokoamalleni suhteutetulle, vaikka tavoitteena oli juuri saada Hukka hyppäämään mahdollisimman pitkiä ja sulavia hyppyjä. Valmennus päätettiin hyvillä mielin, sillä ratsukko tuntui kokeneelta ja olimme saaneet aikaiseksi pari todella hyvää suoritusta Hukalle vaikealla taiteenalalla.
Aluksi Hukka näytti roikkuvan kuolaimella, vaikka se muuten kulki melko reippaasti. Käskin Elliä ottamaan teräviä siirtymisiä, joita seurasi rehellinen myötäys. Ensin Hukka olisi halunnut vain jatkaa käden päällä makaamista, mutta Ellin päättäväisen ratsastuksen ansiosta ori ymmärsi, että on vain parempi kantaa itsensä. Kun tästä ongelmasta päästiin eroon, käskin Ellin ratsastamaan toiselle pitkälle sivulle asteltuja ravipuomeja. Ravipuomit olivat kolmessa rykelmässä niin että ensimmäiset olivat hieman pidemmällä välillä, toiset lyhyemmällä ja kolmannet taas pidemmällä välillä. Hukan muussa venymisessä ei tuntunut olevan ongelmaa, vaikka ensimmäisellä kierroksella puomit vähän kolisivat. Elliä pääsin muistuttamaan siitä, että kokoavien apujen kanssa tarvitaan paljon pohkeen apua, mutta myös askeletta pidentäessä ohjalla on hyvä pitää hevonen muuten kasassa.
Koska ravissa tehtävä onnistui hyvin kumpaankin suuntaan, parin verryttelypystyn jälkeen pyysin Ellin laukkaamaan pääty-ympyrälle ja ylittämään päässä olevan pystyesteen vuoroin hyvin lyhyessä laukassa esteen juurelta ja vuoroin mahdollisimman kaukaa pidemmässä laukassa. Pienet ja sievät hypyt kimo ori suoritti kunnialla, mutta se tuppasi hyppäämään pitkiksi tarkoitetutkin hypyt läheltä. Käskin Ellin pitämään loppuun asti itsensä hyvin läsnä hevoselle ja suurentamaan laukkaa mahdollisimman paljon. Pari kertaa Hukka otti hyvin laajakaarisen hypyn pystylle, kun sen varpaat eivät enää mahtuneet ottamaan pientä askelta esteen juureen. Näiden hyppyjen jälkeen sekä minä että Elli kehuimme oria suureen ääneen.
Vielä valmennuksen lopuksi tulimme pari hyvänmielen hyppyä puomitehtävästä kokoamalleni suhteutetulle, vaikka tavoitteena oli juuri saada Hukka hyppäämään mahdollisimman pitkiä ja sulavia hyppyjä. Valmennus päätettiin hyvillä mielin, sillä ratsukko tuntui kokeneelta ja olimme saaneet aikaiseksi pari todella hyvää suoritusta Hukalle vaikealla taiteenalalla.
|
24. huhtikuuta 2019, kouluvalmennus
|
kirjoittanut senjapeltonen
|
Tummanrautiaankimo ori käveli hieman tahmeasti kentällä sen ratsastajan Ellin aloittaessa lämmittelyn. Ori painoi selkeästi kädelle eikä tehnyt itse vielä oikeastaan mitään mutten kommentoinut sanaakaan vaan seurasin parivaljakon työskentelyä. Pian kuitenkin Hukka alkoi lämmetä ja sen liikkeistä tuli irtonaisempia ja se alkoi kantaa itseään enemmän. Mielenkiinnosta päätin kokeilla harvinaisen värityksen omaavan otuksen kanssa hieman perusasioita. Lämmiteltyään pyysin Elliä ratsastamaan kentän kulmat, keskihalkaisijalla hevosen suoraksi ja pitämään tempon samana. Ensin halusin nähdä kaiken käynnissä. Pitkän sivun kulmat menivät käynnissä oikein mallikkaasti ja samaisella suoralla näin myös ori suoruuden. Pyysin Elliä nostamaan ravin puolessa välissä suoraa ja tekemään tehtävän loppuun. Orin ravi oli suhteellisen isoa ja näyttävää. Kulmassa Elli käytti riittävästi apuja mutta Hukka ei ihan taipunut mukaan. Keskihalkaisijalla ori oli kuitenkin suora.
“Törkeen hieno suokki sulla!”, kehaisin ja taputin orin kaulaa. Halusin ratsukin takaisin kulmaan ravissa ja katsoin tarkemmin mikä ongelma oli. Katsoin kulman ravissa molempiin suuntiin ja pyysin Elliä pidättämään Hukkaa hieman kulmaan mentäessä niin että sillä olisi aikaa taipua liikkeen mukaisesti. Elli teki työtä käskettyä ja Hukka pääsi paremmin jo mukaan meininkiin.
“Jes hyvä! Sitten katotaan miten menee laukassa”, totesin innostuneena itsekin. Hukka laukkasi hieman tasapainoa hakien ja temmottomasti ja kulmassa se ei taipunut lainkaan liikkeen mukaan. Pyysin tehtävää myös toiseen suuntaan nähdäkseni oliko kyse toispuoleisuuudesta vai kenties ihan ongelmasta. Toiseen suuntaan tehtävä sujui hieman paremmin mutta olin varma että kyse oli ongelmasta. Pyydin poikkeuksellisesti Elliä alas selästä ja hyppäsin itse ohjiin. Ori liikkui hyvin ja laukatessa kulmaan pidätin ja tuin avuilla kääntäen mutta ori ei siltikään taipunut tarpeeksi hyvin. Kokeilin hidastaa laukkaa jo alkuvaiheessa ja silloin kulma taittui paremmin. Laskeuduin alas satulasta ja kehotin Elliä ottamaan rennomman ja lyhyemmän laukan. Hän nyökkäsi ja kokeili ohjeitani ja orin laukkakin rullasi tasaisemmin. Tempo oli hyvä ja tasapainokin parani. Kun Hukkaa vielä maaniteltiin vähän keskittymään ja hidastamaan saimme kaiken kohdalleen. Keskihalkaisijan laukkakin parani samalla. Sitten laitoin pääty-ympyröille neljä puomia ja pyysin isoa kahdeksikkoa ravissa niin että puomeilta tultaessa aloitettaisiin tekemään pohkeenväistöä. Kun pohkeenväistö sujuisi siirryttäisiin avoihin ja sulkuihin. Elli nyökytteli ja ryhtyi hommiin samantien. Hukka nosti hieman niskuroiden ravin ja Elli hetken aikaa lämmitteli sitä niin että he pääsivät puomien yli mallikkaasti ravaten. Hukalla oli oikein symmetrinen liike oikeaa sekä vasenta puolta verrattaessa. Katselin tarkasti arvioiden ratsukon menoa ja kävin hetkenpäästä hieman pidentämässä puomien välejä niin että Hukka joutuisi hieman venyttämään askeltaan ja aktivoimaan enemmän takaosaansa mitä se muutenkin käytti jo hyvin. Väistöt sujuivat mainiosti hetken treenailun jälkeen ja siirryimme avotaivutuksiin. Olin ihmeissäni kuinka hyvin ori suoriutui avoista sillä olin tottunut niiden olevan ongelmakohta niin valmennettavillanikin kuin myös omalla hevosellanikin. Hukka kuitenkin suoritti taivutukset kuin vettä vain! Myös toinen suunta näytti todella letkeältä menolta ja siirryimmekin aika nopeasti sulkutaivutuksiin. Ne tuottivat pieniä vaikeuksia sillä Elli tuppasi liukumaan satulassa sivulle. Muistutin että katseen kuuluu olla eteenpäin ei alas ja sivulle jolloin satulasta valahtaa. Elli korjasi asentonsa ja katseensa ja pysyi satulassa jo paremmin. Kehotin hän vahvistamaan tasapainoaan erilaisilla tavoilla. Tunnin loppuun otimme loppukäynnit jossa kävimme treenivinkkejä lävitse.
"Hukkaa kannattaa pidättää ja taivutella kulmiin ja voltteihin kunnolla ja tarkistaa varsinkin laukassa suoruus ja tempo. Paljon tasapainoharjoituksia Ellille ja venyttelyitä Hukalle."
“Törkeen hieno suokki sulla!”, kehaisin ja taputin orin kaulaa. Halusin ratsukin takaisin kulmaan ravissa ja katsoin tarkemmin mikä ongelma oli. Katsoin kulman ravissa molempiin suuntiin ja pyysin Elliä pidättämään Hukkaa hieman kulmaan mentäessä niin että sillä olisi aikaa taipua liikkeen mukaisesti. Elli teki työtä käskettyä ja Hukka pääsi paremmin jo mukaan meininkiin.
“Jes hyvä! Sitten katotaan miten menee laukassa”, totesin innostuneena itsekin. Hukka laukkasi hieman tasapainoa hakien ja temmottomasti ja kulmassa se ei taipunut lainkaan liikkeen mukaan. Pyysin tehtävää myös toiseen suuntaan nähdäkseni oliko kyse toispuoleisuuudesta vai kenties ihan ongelmasta. Toiseen suuntaan tehtävä sujui hieman paremmin mutta olin varma että kyse oli ongelmasta. Pyydin poikkeuksellisesti Elliä alas selästä ja hyppäsin itse ohjiin. Ori liikkui hyvin ja laukatessa kulmaan pidätin ja tuin avuilla kääntäen mutta ori ei siltikään taipunut tarpeeksi hyvin. Kokeilin hidastaa laukkaa jo alkuvaiheessa ja silloin kulma taittui paremmin. Laskeuduin alas satulasta ja kehotin Elliä ottamaan rennomman ja lyhyemmän laukan. Hän nyökkäsi ja kokeili ohjeitani ja orin laukkakin rullasi tasaisemmin. Tempo oli hyvä ja tasapainokin parani. Kun Hukkaa vielä maaniteltiin vähän keskittymään ja hidastamaan saimme kaiken kohdalleen. Keskihalkaisijan laukkakin parani samalla. Sitten laitoin pääty-ympyröille neljä puomia ja pyysin isoa kahdeksikkoa ravissa niin että puomeilta tultaessa aloitettaisiin tekemään pohkeenväistöä. Kun pohkeenväistö sujuisi siirryttäisiin avoihin ja sulkuihin. Elli nyökytteli ja ryhtyi hommiin samantien. Hukka nosti hieman niskuroiden ravin ja Elli hetken aikaa lämmitteli sitä niin että he pääsivät puomien yli mallikkaasti ravaten. Hukalla oli oikein symmetrinen liike oikeaa sekä vasenta puolta verrattaessa. Katselin tarkasti arvioiden ratsukon menoa ja kävin hetkenpäästä hieman pidentämässä puomien välejä niin että Hukka joutuisi hieman venyttämään askeltaan ja aktivoimaan enemmän takaosaansa mitä se muutenkin käytti jo hyvin. Väistöt sujuivat mainiosti hetken treenailun jälkeen ja siirryimme avotaivutuksiin. Olin ihmeissäni kuinka hyvin ori suoriutui avoista sillä olin tottunut niiden olevan ongelmakohta niin valmennettavillanikin kuin myös omalla hevosellanikin. Hukka kuitenkin suoritti taivutukset kuin vettä vain! Myös toinen suunta näytti todella letkeältä menolta ja siirryimmekin aika nopeasti sulkutaivutuksiin. Ne tuottivat pieniä vaikeuksia sillä Elli tuppasi liukumaan satulassa sivulle. Muistutin että katseen kuuluu olla eteenpäin ei alas ja sivulle jolloin satulasta valahtaa. Elli korjasi asentonsa ja katseensa ja pysyi satulassa jo paremmin. Kehotin hän vahvistamaan tasapainoaan erilaisilla tavoilla. Tunnin loppuun otimme loppukäynnit jossa kävimme treenivinkkejä lävitse.
"Hukkaa kannattaa pidättää ja taivutella kulmiin ja voltteihin kunnolla ja tarkistaa varsinkin laukassa suoruus ja tempo. Paljon tasapainoharjoituksia Ellille ja venyttelyitä Hukalle."
|
5. toukokuuta 2019, pk-merkintä
|
kirjoittanut Elli L.
|
Hukka Vappulan orikarnevaalissa: "Hukkuaalto on kantakirjattu III-palkinnolle ja se on kilpaillut menestyksekkäästi niin esteillä kuin koulussakin.. Se oon luonteeltaan hyvin perinteinen suomenhevonen, joka ei menetä hermojaan, vaikka ratsastaja vähän hermoilisikin."
Rokkitukka heilahti, kun ratsastaja pyysi Hukan raviin maneesin ovilta. Hukka maiskutteli kuolaintaan, askelsi pontevasti takaa ja kaartui kaulastaan nättiin muotoon. Liike olisi voinut olla aavistuksen pidempi, takajalat olisivat voineet astua vielä enemmän pitkän rungon alle. Ori ravasi maneesia ympäri tahdikkaan musiikin soidessa taustalla. Hukalle tilanne oli tuttu - olihan se suorittanut useita kouluratoja arvioivien silmäparien alla.
Ratsastaja teki muutaman pysähdyksen. Hukka pysähtyi kummallakin kertaa tasajalkaa ja lähti pysähdyksestä suoraan raviin häntä viuhahtaen. Askel piteni ja ori alkoi todella näyttää parasta osaamistaan, isoa ja tahdikasta raviaan. Kun takajalat oli saatu kunnolla alle, otti ratsastaja laukan kumpaankin suuntaan tehden laukkaympyrät. Tavanomaisen hyvä laukkapätkä, ei erityisen hienoa laukkaa noin niin kuin yleisesti verraten. Mutta Hukalle oikein oiva laukkapätkä. Oli aika siirtyä käyntiin ja päästää jälkikasvu estradille.
Rokkitukka heilahti, kun ratsastaja pyysi Hukan raviin maneesin ovilta. Hukka maiskutteli kuolaintaan, askelsi pontevasti takaa ja kaartui kaulastaan nättiin muotoon. Liike olisi voinut olla aavistuksen pidempi, takajalat olisivat voineet astua vielä enemmän pitkän rungon alle. Ori ravasi maneesia ympäri tahdikkaan musiikin soidessa taustalla. Hukalle tilanne oli tuttu - olihan se suorittanut useita kouluratoja arvioivien silmäparien alla.
Ratsastaja teki muutaman pysähdyksen. Hukka pysähtyi kummallakin kertaa tasajalkaa ja lähti pysähdyksestä suoraan raviin häntä viuhahtaen. Askel piteni ja ori alkoi todella näyttää parasta osaamistaan, isoa ja tahdikasta raviaan. Kun takajalat oli saatu kunnolla alle, otti ratsastaja laukan kumpaankin suuntaan tehden laukkaympyrät. Tavanomaisen hyvä laukkapätkä, ei erityisen hienoa laukkaa noin niin kuin yleisesti verraten. Mutta Hukalle oikein oiva laukkapätkä. Oli aika siirtyä käyntiin ja päästää jälkikasvu estradille.
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM-GAME HORSE
kuvat: Eilwen
kuvat: Eilwen
