Sjöholmas Quintina |
MERIITIT
|
Siellä se vihdoinkin oli, tuttu ja iloinen valonpilkahdus Matteon silmäkulmassa. Olin totta puhuakseni ollut meidän italiaanostamme hieman huolissani, hän kun tuntui olleen melkoisessa matalapaineessa sitten Power Jumpin 2022. Pelkäsin miehen jo pakkaavan omaisuutensa ja lähtevän kohti etelää. Mitä minä sitten olisin tehnyt?
Valonpilkahdus oli samanlainen kuin silloin, kun Matteo löysi Unskin. Sellainen odottavan toiveikas, optimistinen pieni valo. En kysellyt enempää, arvelin kyllä kuulevani, mikäli onni olisi myötä. Ja olihan se. "Sa et ikina usko, mita ma ostin!" Matteo pomppasi tuoliltaan, keittiössä oli poikkeuksellisen valtava energialataus heti aamutuimaan. Enkä ehtinyt kissaa sanoa, ennen kuin uusi ostos oli esitelty niin kuvin kuin kertomuksinkin.
Kuultuani Sjöholmas Quintinan sukutaulun, ymmärsin täysin toisen innostuksen. Ja siitä saattekin kuulla oman kappaleen verran lisää myöhemmin. Ei makeaa mahan täydeltä, tutustutaan ensin itse hevoseen, jonka avulla on mahdollisuus päästä takaisin aina huipulle asti.
|
Luonnekuvaus
Piituksi sitä Sjöholmassa kutsuttiin ja Piituksi se jäi. Sitä kuvailtiin myynti-ilmoituksessa tammaksi, jonka asenne on go big or go home. Se ei säikäyttänyt Matteota, päin vastoin, luonteikkaat tammat kun ovat miehen erikoisalaa nykyään. Kakkossijalla heti kovapäisten orien jälkeen. Piitussa on kuitenkin jotain perustavanlaatuisesti eri tavalla kuin esimerkiksi Breessä, joka kiehahtaa nollasta sataan tehokkaammin kuin parhainkin Ferrari. Piitu ei kiehahda. Se on periksiantamaton ja kuumakin, mutta sillä ei kiehu yli.
Lisäksi Piitu on allekirjoittaneen mielestä viisisataa tuhatta kertaa kivempi, sillä Piitu ei halua syödä minua elävältä aina kun tilanne sen sallii. Tamma on itseasiassa hyvinkin kiltti ja tallitavoiltaan erinomainen. Joo, kokeilee se toisinaan rajojaan. Sillä tavalla kohteliaan päättäväisesti laittaa kauniin säärensä karsinan oven ulkopuolelle tai hivuttaa pikkuhiljaa ihmispoloa enemmän ja enemmän itsensä ja seinänsä väliin. Että siinä mielessä sen kanssa pitää olla vähän hereillä. Voisin kuvitella, että jos tämä tamma saa pikkusormen, vie se epäilemättä koko käden ja vähän enemmänkin. Mutta ei sillä lailla pahalla tavalla, ei se sitä kättä päivälliseksi paista, mutta johtaa kyllä koko orkesteria koko sydämensä kyllyydestä.
Tarhakaverit piti Piitulle valikoida pitkien pohdintojen jälkeen, sillä heti kättelyssä oli selvää, että Piitu lähtee haastamaan itseään isompia. Se ei härnää heikompaa, mutta se koittaa muksauttaa vahvemmat kumoon. Eikä meidän tammalauman johtajaladyt katsele oikein hyvällä nuoren kirpun uhmaamista. Kun sen seuraksi löytyi hevosia, jotka antavat Piitun pitää itsevaltiaan paikkansa, laskeutui rauha taas hetkeksi Vappulan maille.
Selkäänsä tamma tarvitsee vankkaa kokemusta ja hevosenlukutaitoa. Piitu osaa ja sillä on potentiaalia enemmän kuin keskivertohevosissa yhteensä, mutta sillä on omat mutkansa, jotka ratsastajan pitää osata selvittää. Tai muuten sitä mennään Piitun vauhdilla ja asenteella just sinne, minne tamma sattuu turpansa suuntaamaan. Piitu kokeilee hirvittävän mielellään uusien ratsastajien mielenvakautta. Se ei tee mitään radikaalin inhottavia temppuja, ei hypi pystyyn tai peruuta päin aitoja. Piitu nostaa pikkuhiljaa vaihteita ja lisää kierroksia - niin huomaamatta, että kokemattomampi voi yhtäkkiä ihmetellä kadonnutta ohjausta ja puuttuvia jarruja. Mutta koska tuttu ratsastaja vain korkeintaan naurahtaa ja hymähtää Piitun testihaluille, ei fiksu tamma jaksa monta yrittää napata ohjaksia käsistä.
Piitulla on rytmikäs ravi ja vahva laukka, jonka matkaavoittavuus hivelee kouluratsastajankin silmiä. Tammalla on verenperintöntään upea taito lukea esteitä ja itsevarmuutta hankaliinkin paikkoihin. Sen hyppytyyli voisi tosin olla taloudellisempikin, mutta go big or go gome, joten voiko sitä muuta odottaakaan.
Lisäksi Piitu on allekirjoittaneen mielestä viisisataa tuhatta kertaa kivempi, sillä Piitu ei halua syödä minua elävältä aina kun tilanne sen sallii. Tamma on itseasiassa hyvinkin kiltti ja tallitavoiltaan erinomainen. Joo, kokeilee se toisinaan rajojaan. Sillä tavalla kohteliaan päättäväisesti laittaa kauniin säärensä karsinan oven ulkopuolelle tai hivuttaa pikkuhiljaa ihmispoloa enemmän ja enemmän itsensä ja seinänsä väliin. Että siinä mielessä sen kanssa pitää olla vähän hereillä. Voisin kuvitella, että jos tämä tamma saa pikkusormen, vie se epäilemättä koko käden ja vähän enemmänkin. Mutta ei sillä lailla pahalla tavalla, ei se sitä kättä päivälliseksi paista, mutta johtaa kyllä koko orkesteria koko sydämensä kyllyydestä.
Tarhakaverit piti Piitulle valikoida pitkien pohdintojen jälkeen, sillä heti kättelyssä oli selvää, että Piitu lähtee haastamaan itseään isompia. Se ei härnää heikompaa, mutta se koittaa muksauttaa vahvemmat kumoon. Eikä meidän tammalauman johtajaladyt katsele oikein hyvällä nuoren kirpun uhmaamista. Kun sen seuraksi löytyi hevosia, jotka antavat Piitun pitää itsevaltiaan paikkansa, laskeutui rauha taas hetkeksi Vappulan maille.
Selkäänsä tamma tarvitsee vankkaa kokemusta ja hevosenlukutaitoa. Piitu osaa ja sillä on potentiaalia enemmän kuin keskivertohevosissa yhteensä, mutta sillä on omat mutkansa, jotka ratsastajan pitää osata selvittää. Tai muuten sitä mennään Piitun vauhdilla ja asenteella just sinne, minne tamma sattuu turpansa suuntaamaan. Piitu kokeilee hirvittävän mielellään uusien ratsastajien mielenvakautta. Se ei tee mitään radikaalin inhottavia temppuja, ei hypi pystyyn tai peruuta päin aitoja. Piitu nostaa pikkuhiljaa vaihteita ja lisää kierroksia - niin huomaamatta, että kokemattomampi voi yhtäkkiä ihmetellä kadonnutta ohjausta ja puuttuvia jarruja. Mutta koska tuttu ratsastaja vain korkeintaan naurahtaa ja hymähtää Piitun testihaluille, ei fiksu tamma jaksa monta yrittää napata ohjaksia käsistä.
Piitulla on rytmikäs ravi ja vahva laukka, jonka matkaavoittavuus hivelee kouluratsastajankin silmiä. Tammalla on verenperintöntään upea taito lukea esteitä ja itsevarmuutta hankaliinkin paikkoihin. Sen hyppytyyli voisi tosin olla taloudellisempikin, mutta go big or go gome, joten voiko sitä muuta odottaakaan.
Sukutaulu & jälkeläiset
Ja tässä se tulee: katsokaa tätä sukua! Isä ei ole yhtään sen enempää eikä etenkään vähempää kuin itse Quentin Quire. Miljonääri Jaan Schönenhofin talliin syntynyt huippulupaus, jonka Kastanjeholmin Akseli Ruusuvuori sai välitettäväkseen. Ja tietysti tällainen namupala napattiin Ruotsiin suomalaisten nenän edestä eikä tietenkään kenellekään muulle kuin kilparatsuksi Falkencreutzien ökytallille itse Alexander Rosengårille. Ja tämä parivaljakko onkin ollut yksi kovimmista vastuksista kansainvälisillä estekentillä, eivätkä he useinkaan ole jääneet ruusukkeitta. Quentin Quirella on tilillään muun muassa ensimmäinen sija Virtuaalisista Suomenmestaruuskilpailuista vuodelta 2020, sekä useita sijoituksia Power Jumpeista eri vuosilta - ja ovatpa he päässeet Power Jump -lehtisen kansikuvaankin. Quentin Quirella on useampi jälkeläinen, joista kaksi on EV-II -palkittuja ja kaksi kantakirjattu III-palkinnolla.
Emä Norma Jeane NLD ei jää lainkaan kakkoseksi tässä vertailussa, sillä se on Power Jump -voittaja vuosimallia 2014 ja muutoinkin mainiota menestystä niittänyt kilpakentillä Disa Sundin ykkösratsuna. Vaikkakin se ehkä muutoin onkin hieman vaatimattomampi ja vähemmän tunnettu kuin Quentin Quire. Norma Jeane on varsonut kahdesti aikaisemmin ja molemmat varsat ovat osoittautuneet varsin kyvykkäiksi estehevosiksi. Toinen niistä on myös palkittu EV-II-palkinnolla.
Emä Norma Jeane NLD ei jää lainkaan kakkoseksi tässä vertailussa, sillä se on Power Jump -voittaja vuosimallia 2014 ja muutoinkin mainiota menestystä niittänyt kilpakentillä Disa Sundin ykkösratsuna. Vaikkakin se ehkä muutoin onkin hieman vaatimattomampi ja vähemmän tunnettu kuin Quentin Quire. Norma Jeane on varsonut kahdesti aikaisemmin ja molemmat varsat ovat osoittautuneet varsin kyvykkäiksi estehevosiksi. Toinen niistä on myös palkittu EV-II-palkinnolla.
|
|
JÄLKELÄINEN
|
ISÄ / EMÄ
|
SAAVUTUKSET
|
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM-GAME HORSE
kuvat: Vapaasti by AK
kuvat: Vapaasti by AK