Kastanjan Uthopia |
ERJ-I, EV-I
|
Matteo istui mietteliään näköisenä toimiston sohvalla puhelintaan katsellen. "Penni ajatuksistasi", minä tuumasin kaataessani kahvia kuppiin. Mies nosti katseensa, muttei selkeästi ihan ymmärtänyt mitä tarkoitin. "Niin, mitä muka pohdit noin tehokkaasti", jatkoin. "Ma luulen, et sun taytu jarjesta uks karsinapaikka", Matteo sanoi noustessaan ylös. "Vai semmosta luulet! Mihin sä karsinapaikkaa tarvitset? Muutatko sinne asumaan?" "You're so funny.. En vaan ma lahden nut hakee mulle uutta hevost". "Teet mitä?!"
Niin se tosiaan teki. Matteo oli katsellut vaivihkaa Kastanjeholmin kasvattimyyntiä sillä silmällä. Hän tiesi Arezzon kilpauran olevan jo ehtoopuolella, ja Arezzon poika Ares kaipasi traileriin matkustustoverin. Lisäksi mies varmasti tarvitsi muuta ajateltavaa ykköshevosensa eläköitymisen takia. Mikäpä muukaan veisi ajatuksia uusiin tuuliin kuin uunituore tammavarsa? Niinpä. Ei varmasti mikään.
Itse henkilökohtaisesti pidän erityisesti Kastanjan Uthopian isästä, Universum Hillsistä, joka varsansa tavoin on Kastanjeholmin omia kasvatteja. Ori on luonteeltaan varsin hyvätapainen ja sävyisä, ja toivon ehdottomasti näiden piirteiden periytyneen Uthopialle. Matteolla kun on ollut varsin omalaatuisia kilpakumppaneita, joiden kanssa allekirjoittanutkin on saanut välillä kiristellä hermojaan.
Kasvattaja kertoo Uthopiasta näin: "Emältään eriskummallisen höntsän luonteen perinyt tammavarsa on hauskaa seuraa, mutta myös kiistatta tulevaisuuden esteratojen tähti."
|
Luonnekuvaus
Ja mikä ihana tuuri kävikään. Uthopia tai Unski on kerrassaan hurmaavan kiltti ja ihanan sävyisä tapaus. Jokseenkin herkkäkin se on, sekä hassulla tavalla hieman blondi. Mutta kyvykäs estehevonenkin se on, siitä ei ole epäilystäkään.
Unski on hoidettaessa utelias ja omatoiminen. Se tutkiskelee ja hamuilee silkkisellä turvallaan niin hoitajan kuin kaikki tavaratkin, jos vain niihin yltää. Eikä ole mitenkään tavatonta, että Unski kopauttaa joko jalallaan harjapakin ympäri tai viskoo mielestään ylimääräiset harjat pitkin käytävää. Unski haluaa myös ehdottomasti tutkia satulan ja suitset ennen varustamista, ja on turha kuvitellakaan, että suojat saisi laitettua jalkaan ilman tamman avustusta. Taluttaessa Unski on kiltti, eikä se jyräile tai ryntäile mihinkään suuntaan. Joskus tamma saattaa nähdä jotain mielestään varsin yllättävää ja ehkä hieman pelottavaa, kuten kentän aidalle jääneen takin taikka monta kertaa ohitetun postilaatikon, jolloin se ottaa muutaman sivuaskeleen, mutta asettuu nopeasti.
Matteon sanoin, Unski on ratsuna kuin höyhen. Se on hyvin kevyt ja herkkä ratsastaa, etenkin verrattuna voimajyrä-Arezzoon tai kiukkupussi-Arekseen. Tuntuma suuhun on usein kovin levoton, mutta tasaisella ja turvallisella kädellä se rauhoittuu nopeasti. Ratsastajan on ehdottomasti oltava Unskia kohtaan reilu, sillä olisi aivan hirvittävän väärin, jos tätä ihanaa ja superkilttiä ystävää repisi joku suusta tai potkisi kyljistä. Unski peilaa helposti ratsastajan mielialoja ja takakireän ratsastajan alla tamman onkin vaikeampi rentoutua ja käyttää koko kapasiteettiaan. Vaatii myös muutamankin ratsastuksen, jotta Unski tottuu uuteen ratsastajaan. Onneksi siihen ei ole kovin usein tarvettakaan.
Unskilla on mainio oma moottori, mutta se hermostuessaan sortuu tikittämään mummon vanhan Singerin lailla. Onneksi Unski ei useinkaan hermoile, vaikka välillä tähtien asennosta riippuen esimerkiksi kisapaikkojen lämmittelyssä on ensimmäiset kymmenen minuuttia liikkumassa lyhytaskelinen kireä laama. Tuttu ratsastaja saa Unskin melko nopeasti sulamaan käsissään liidokkaaksi ja nöyrällä asenteella työskenteleväksi kilpahevoseksi. Esteillä Unskilla on valtavasti potentiaalia, mutta se tarvitsee ratsastajalta melko paljon tukea loistaakseen kirkkaan tähden lailla. Hypätessään Unski on innokas ja hyvin esteelle imeytyvä, mutta askelissaan toisinaan sekoileva. Sillä on tarkka ja tiivis hyppytyyli, eikä se roikottele kinttujaan kuinka sattuu.
Unski on hoidettaessa utelias ja omatoiminen. Se tutkiskelee ja hamuilee silkkisellä turvallaan niin hoitajan kuin kaikki tavaratkin, jos vain niihin yltää. Eikä ole mitenkään tavatonta, että Unski kopauttaa joko jalallaan harjapakin ympäri tai viskoo mielestään ylimääräiset harjat pitkin käytävää. Unski haluaa myös ehdottomasti tutkia satulan ja suitset ennen varustamista, ja on turha kuvitellakaan, että suojat saisi laitettua jalkaan ilman tamman avustusta. Taluttaessa Unski on kiltti, eikä se jyräile tai ryntäile mihinkään suuntaan. Joskus tamma saattaa nähdä jotain mielestään varsin yllättävää ja ehkä hieman pelottavaa, kuten kentän aidalle jääneen takin taikka monta kertaa ohitetun postilaatikon, jolloin se ottaa muutaman sivuaskeleen, mutta asettuu nopeasti.
Matteon sanoin, Unski on ratsuna kuin höyhen. Se on hyvin kevyt ja herkkä ratsastaa, etenkin verrattuna voimajyrä-Arezzoon tai kiukkupussi-Arekseen. Tuntuma suuhun on usein kovin levoton, mutta tasaisella ja turvallisella kädellä se rauhoittuu nopeasti. Ratsastajan on ehdottomasti oltava Unskia kohtaan reilu, sillä olisi aivan hirvittävän väärin, jos tätä ihanaa ja superkilttiä ystävää repisi joku suusta tai potkisi kyljistä. Unski peilaa helposti ratsastajan mielialoja ja takakireän ratsastajan alla tamman onkin vaikeampi rentoutua ja käyttää koko kapasiteettiaan. Vaatii myös muutamankin ratsastuksen, jotta Unski tottuu uuteen ratsastajaan. Onneksi siihen ei ole kovin usein tarvettakaan.
Unskilla on mainio oma moottori, mutta se hermostuessaan sortuu tikittämään mummon vanhan Singerin lailla. Onneksi Unski ei useinkaan hermoile, vaikka välillä tähtien asennosta riippuen esimerkiksi kisapaikkojen lämmittelyssä on ensimmäiset kymmenen minuuttia liikkumassa lyhytaskelinen kireä laama. Tuttu ratsastaja saa Unskin melko nopeasti sulamaan käsissään liidokkaaksi ja nöyrällä asenteella työskenteleväksi kilpahevoseksi. Esteillä Unskilla on valtavasti potentiaalia, mutta se tarvitsee ratsastajalta melko paljon tukea loistaakseen kirkkaan tähden lailla. Hypätessään Unski on innokas ja hyvin esteelle imeytyvä, mutta askelissaan toisinaan sekoileva. Sillä on tarkka ja tiivis hyppytyyli, eikä se roikottele kinttujaan kuinka sattuu.
Sukutaulu & jälkeläiset
|
JÄLKELÄINEN
|
ISÄ / EMÄ
|
SAAVUTUKSET
|
FWB o. Vappula Toodaloo (s. 7.7.19 - rnkm 169cm)
|
Darcon F
|
EV-I
|
FWB o. Vappula Ugo Fadini (s. 20.5.20 - trn 170cm)
|
Infiniti CWL
|
-
|
FWB t. Vappula Ultima (s. 19.5.21 - rnkm 172cm)
|
Apollo Hills
|
-
|
FWB t. Vappula Anais Anais (s. 7.7.21 - rnkm 170cm)
|
Vappula Amor Amor
|
-
|
FWB t. Vappula Una Notte (s. 21.1.23 - rnkm 174cm)
|
Vappula Amor Amor
|
KTK-III
|
Estevarsojen huhtikuun 2019 laatuarvostelutilaisuus:
3 + 10 + 3 + 4 + 5 + 9 = 34p. EV-I - Tilaisuuden paras 4v!
Esteratsastusjaoksen joulukuun 2021 laatuarvostelutilaisuus:
7,5 + 43 + 25 + 20 + 15 = 110,5p. ERJ-I - Tilaisuuden parhaat pisteet!
3 + 10 + 3 + 4 + 5 + 9 = 34p. EV-I - Tilaisuuden paras 4v!
Esteratsastusjaoksen joulukuun 2021 laatuarvostelutilaisuus:
7,5 + 43 + 25 + 20 + 15 = 110,5p. ERJ-I - Tilaisuuden parhaat pisteet!
ei näyttelymenestystä
24.07.2019 Power Jump: Lähisukuisten estekilpailu / Kansallinen taso (parina isä Universum Hills) - 1/13
26.07.2019 Power Jump: Tuotosluokka (160cm) - 22/37 4vp.
27.07.2019 Power Jump: PJ-arvoluokka 120cm - 50/52 12vp
05.05.2020 Hannaby Hanami Week: 150cm - 21/24 12vp
10.05.2020 Hannaby Hanami Week: Pääluokka: 160, Prix de Hannaby Hanami - 2/27 0-0
26.07.2019 Power Jump: Tuotosluokka (160cm) - 22/37 4vp.
27.07.2019 Power Jump: PJ-arvoluokka 120cm - 50/52 12vp
05.05.2020 Hannaby Hanami Week: 150cm - 21/24 12vp
10.05.2020 Hannaby Hanami Week: Pääluokka: 160, Prix de Hannaby Hanami - 2/27 0-0
ERJ - sijoituksia 45, joista voittoja 10
25.05.2019 - ERJ - 140cm - Kastanjeholm - 1/20
26.05.2019 - ERJ - 140cm - Kastanjeholm - 1/20 26.05.2019 - ERJ - 140cm - Kastanjeholm - 3/20 25.05.2019 - ERJ - 160cm - Chowter Sporthorses - 4/30 28.05.2019 - ERJ - 160cm - Chowter Sporthorses - 3/30 28.05.2019 - ERJ - 160cm - Chowter Sporthorses - 2/30 31.05.2019 - ERJ - 160cm - Chowter Sporthorses - 4/30 16.07.2019 - ERJ - 160cm - Arola - 3/30 29.07.2019 - ERJ - 160cm - Chowter Sporthorses - 5/28 30.07.2019 - ERJ - 160cm - Chowter Sporthorses - 1/28 03.08.2019 - ERJ - 160cm - Chowter Sporthorses - 4/28 06.08.2019 - ERJ - 150cm - Kilpailukeskus Lupin - 2/27 09.08.2019 - ERJ - 150cm - Kilpailukeskus Lupin - 4/27 01.10.2019 - ERJ - 150cm - Mörkövaara - 1/48 10.10.2019 - ERJ - 160cm - Mörkövaara - 3/50 15.10.2019 - ERJ - 150cm - Mörkövaara - 5/48 18.11.2019 - ERJ - 150cm - Humlegård - 4/20 21.11.2019 - ERJ - 150cm - Humlegård - 3/20 21.11.2019 - ERJ - 160cm - Chowter Sporthorses - 2/22 22.11.2019 - ERJ - 160cm - Chowter Sporthorses - 4/22 22.11.2019 - ERJ - 160cm - Chowter Sporthorses - 2/22 23.11.2019 - ERJ - 160cm - Chowter Sporthorses - 1/22 |
25.11.2019 - ERJ - 160cm - Chowter Sporthorses - 1/22
29.11.2019 - ERJ - 160cm - Chowter Sporthorses - 2/22 29.11.2019 - ERJ - 160cm - Chowter Sporthorses - 3/22 23.02.2020 - ERJ - 160cm - Chowter Sporthorses - 2/39 28.02.2020 - ERJ - 160cm - Chowter Sporthorses - 5/39 01.03.2020 - ERJ - 160cm - Chowter Sporthorses - 1/39 02.03.2020 - ERJ - 160cm - Chowter Sporthorses - 6/40 09.03.2020 - ERJ - 160cm - Chowter Sporthorses - 2/40 13.03.2020 - ERJ - 160cm - Chowter Sporthorses - 4/40 14.03.2020 - ERJ - 160cm - Chowter Sporthorses - 5/40 18.03.2020 - ERJ - 160cm - Chowter Sporthorses - 1/40 20.03.2020 - ERJ - 160cm - Chowter Sporthorses - 2/40 20.03.2020 - ERJ - 160cm - Chowter Sporthorses - 4/40 11.04.2020 - ERJ - 160cm - Dare Stable - 5/30 12.04.2020 - ERJ - 160cm - Dare Stable - 2/30 13.04.2020 - ERJ - 160cm - Dare Stable - 3/30 15.04.2020 - ERJ - 160cm - Dare Stable - 3/30 16.04.2020 - ERJ - 160cm - Dare Stable - 2/30 19.04.2020 - ERJ - 160cm - Dare Stable - 5/30 22.04.2020 - ERJ - 160cm - Dare Stable - 1/30 25.04.2020 - ERJ - 160cm - Dare Stable - 5/30 26.04.2020 - ERJ - 160cm - Dare Stable - 2/30 30.04.2020 - ERJ - 160cm - Dare Stable - 1/30 |
1. huhtikuuta 2019, päiväkirjamerkintä
|
kirjoittanut Elli L.
|
"Hei, me tullan teidan mukan!" kuului takaani, kun käänsin suomenhevostamma Syltyn kentältä kohti pihatietä. Aikeinani oli kävellä loppukäynnit tien kautta tallin ympäri. Katsahdin taakseni. Kimo puoliveritamma Unski tuli puoliksi sivuttain tallin suunnasta. Se katseli Sylttyä vähintäänkin epäluuloisena, vaikka oli nähnyt tamman monesti. "Joo, nakkaan tän katki menneen raipan vaan tohon piharoskikseen", näytin Unskin selässä olleelle Matteolle kouluraippani onnettomasti riippuvaa päätä. Unski kavahti hieman ja katseli Sylttyä entistä epäluuloisemmin. Ties vaikka rautias alkaisi piiskata viatonta pientä puoliveritammaa.
Parkkeerasin Syltyn punalautaisessa katoksessa olevan harmaan roska-astian viereen. Nostin kantta ja vierestäni alkoi kuulua puhinaa. "No, rauhotu sa hassu tamma", Matteo silitteli Unskin kaulaa. Unski tuijotti sieraimet levällään roska-astian kohollaan olevaa kantta. Se varmasti tuumi, kuinka pieniksi palasiksi roskis sen silppuaisi ennen kuin se mahtuisi kokonaan astiaan. Syltty puhalteli kyllästyneenä ilmaa. Nuoret, se vanhempana ja viisampana tuntui puuskahtavan. Laitoin raipan roskikseen ja nostin kantta uudestaan. "Unski, senkin höppänä, tuu kattomaan. Ei tää poneja syö", puhelin lempeällä äänellä. Unskin häntä oli korkealla kuin arabialaisella ja se puhisi kaula kaarella roskapöntölle. Matteo jatkoi tamman rapsuttelua ja antoi sen melko löysällä ohjalla tutkailla suurta hirviötä. Syltty oli lopen kyllästynyt tilanteeseen. Availin ja suljin kantta sen vieressä.
Vihdoin Unski alkoi ymmärtää, ettei se joudu roskapussien sekaan laatikon uumeniin. Se lakkasi steppailemasta, mutta oli edelleen valmiina sinkoamaan vaikka kuuhun, jos tarve vaatii. Tamma venytti kaulaansa ja nuuhkaisi pelottavaa pönttöä. Se puuskahti aromeille ja katseli minua ihmeissään. Laskin kannen alas, eikä tamman ilmekään värähtänyt. "Taitava sa olet!" Matteo sanoi lempeällä matalalla äänellä ja taputti Unskin valkoista kaulaa. Hirviö oli selätetty ja matka saattoi jatkua.
Parkkeerasin Syltyn punalautaisessa katoksessa olevan harmaan roska-astian viereen. Nostin kantta ja vierestäni alkoi kuulua puhinaa. "No, rauhotu sa hassu tamma", Matteo silitteli Unskin kaulaa. Unski tuijotti sieraimet levällään roska-astian kohollaan olevaa kantta. Se varmasti tuumi, kuinka pieniksi palasiksi roskis sen silppuaisi ennen kuin se mahtuisi kokonaan astiaan. Syltty puhalteli kyllästyneenä ilmaa. Nuoret, se vanhempana ja viisampana tuntui puuskahtavan. Laitoin raipan roskikseen ja nostin kantta uudestaan. "Unski, senkin höppänä, tuu kattomaan. Ei tää poneja syö", puhelin lempeällä äänellä. Unskin häntä oli korkealla kuin arabialaisella ja se puhisi kaula kaarella roskapöntölle. Matteo jatkoi tamman rapsuttelua ja antoi sen melko löysällä ohjalla tutkailla suurta hirviötä. Syltty oli lopen kyllästynyt tilanteeseen. Availin ja suljin kantta sen vieressä.
Vihdoin Unski alkoi ymmärtää, ettei se joudu roskapussien sekaan laatikon uumeniin. Se lakkasi steppailemasta, mutta oli edelleen valmiina sinkoamaan vaikka kuuhun, jos tarve vaatii. Tamma venytti kaulaansa ja nuuhkaisi pelottavaa pönttöä. Se puuskahti aromeille ja katseli minua ihmeissään. Laskin kannen alas, eikä tamman ilmekään värähtänyt. "Taitava sa olet!" Matteo sanoi lempeällä matalalla äänellä ja taputti Unskin valkoista kaulaa. Hirviö oli selätetty ja matka saattoi jatkua.
14. huhtikuuta 2019, estevalmennus
|
valmentajana Eveline Boelens
|
“Eikun hommiin,” totesin Sonjelle samalla, kun vedin takataskusta hanskat käteen ja ratapiirroksen esille. Kentän keskelle oli kivasti jätetty iso kasa puomeja ja useampi tolppa, joten aloitimme niistä. Kannoimme ensin puomit kohdalleen ja katsastimme etäisyydet kuntoon ennen tolppien raahaamista. “Tehdään tonne katsomon vastakkaiselle pitkälle sivulle kahden esteen linja. Tämä on iso kenttä, joten tehdään ihan reilu väli,” selostin Sonjelle samalla, kun kannoimme puomeja. Toisen pystyn alle tulisi vesimatto, jotta valmennettavien toiveiden mukaan saataisiin muutamia erikoiselementtejä mukaan. “Tonne lyhyelle sivulle tulee sarja, yks askel väliin ja B-osasta okseri. Kauimmaiseen kulmaan tulee aaltolankuista tehty pysty, ja ihan keskelle kavaletti, johon tehdään puomikujat molemmin puolin alkuverryttelyyn. Täällä kun on onneksi sellasia sokeripalakavaletteja, niin tehdään siitä sellanen että saa toisen kavaletin laitettua siihen päälle. Ja vielä aaltoesteen kanssa samaan linjaan, tosin eri päin, yks okseri.”
Rata alkoi olla lähes valmis, kun valmennettavat alkoivat puoli kahden jälkeen saapua yksitellen kentälle. Itse rata, joka hyödynsi kaikkia esteitä, ei ole hirveän vaikea, mutta esteistä saa tehtyä kivoja pieniä tehtäviä. Kun kaikki oli valmista ja kaikki ratsuineen paikalla, pyysin kolmikkoa keskemmälle.
“Hei kaikki, olen Eveline Boelens. Voitte kuitenkin kutsua mua ihan Eveksi,” aloitin englanniksi ja varmistin, että kaikki pysyivät kärryillä. “Tässä on Sonje, joka toimii mun apukätenä tänään. Meillä on käytössä iso kenttä, joten otetaan siitä kaikki irti. Keskitytään aina ratsukkokohtaisiin ongelmiin, mutta sen lisäksi pyritään siihen, että hevoset ovat avuilla, laukka on tasapainossa, säädettävissä ja pysyy samanlaisena sekä suorilla linjoilla että kaarteissa. Saatte tehdä ihan omatoimiset verryttelyt alkuun, joiden aikana pidän pienen keskustelupaussin jokaisen kanssa. Yritetään alusta asti pitää vähintään noin metrin väli aitoihin, ettei hevoset hae sieltä liikaa tukea. Tehkää paljon voltteja ja suoria linjoja. Yritän seurata vähän jokaista verryttelyjen aikana.”
Rata alkoi olla lähes valmis, kun valmennettavat alkoivat puoli kahden jälkeen saapua yksitellen kentälle. Itse rata, joka hyödynsi kaikkia esteitä, ei ole hirveän vaikea, mutta esteistä saa tehtyä kivoja pieniä tehtäviä. Kun kaikki oli valmista ja kaikki ratsuineen paikalla, pyysin kolmikkoa keskemmälle.
“Hei kaikki, olen Eveline Boelens. Voitte kuitenkin kutsua mua ihan Eveksi,” aloitin englanniksi ja varmistin, että kaikki pysyivät kärryillä. “Tässä on Sonje, joka toimii mun apukätenä tänään. Meillä on käytössä iso kenttä, joten otetaan siitä kaikki irti. Keskitytään aina ratsukkokohtaisiin ongelmiin, mutta sen lisäksi pyritään siihen, että hevoset ovat avuilla, laukka on tasapainossa, säädettävissä ja pysyy samanlaisena sekä suorilla linjoilla että kaarteissa. Saatte tehdä ihan omatoimiset verryttelyt alkuun, joiden aikana pidän pienen keskustelupaussin jokaisen kanssa. Yritetään alusta asti pitää vähintään noin metrin väli aitoihin, ettei hevoset hae sieltä liikaa tukea. Tehkää paljon voltteja ja suoria linjoja. Yritän seurata vähän jokaista verryttelyjen aikana.”
Matteon ja Unskin menosta huomasi, että pari on vielä vähän tutustumisvaiheessa. Matteo sanoikin, kun pyysin ratsukon keskemälle palaveeraaman, että on tottunut ratsastamaan voimakastahtoisia oreja eikä herkkiä tammoja.
“Voimakastahtoisilla hevosilla tulee helposti käytettyä paljon ohjaa, mutta musta tuntuu että Unski ei hirveästi ohjalla ratsastusta vaadi. Koita pitää tasainen, pehmeä tuntuma ja mieluummin niin, että ohja on hieman löysällä kuin liian kireällä. Ota vaikka kauhukahvasta alkuun kiinni tasaisen tuntuman löytämiseksi,” naurahdin, ja Matteo heitti kommentin alkuaikoihin palaamisesta. “Istu rennosti, ja avaa lonkkia vähän enemmän, jotta pääset syvemmälle satulaan näin alkuun. Kun siirrytään hyppäämään, et tietenkään voi istua perse liimattuna satulaan, mutta nyt alkuun kuitenkin. Etsi ihan rauhassa hyvä tuntuma istunnalla ja pohkeella — älä ole liian ärhäkkä pohkeen kanssa, vaan pyritään siihen, että Unski ymmärtää kevyttä pohjetta. Paina kevyesti, mutta tarpeeksi, ja jos mitään ei tapahdu, voit muistuttaa jämäkämmällä pohkeella.”
Loput verryttelystä Matteo olikin kieli keskellä suuta ja keskittyi istuntaansa. Unski rentoutui huomattavasti, eikä Callen riehuminenkaan enää häirinnyt tammaa. Annoin Matteolle luvan irrottaa kauhukahvasta, kun mies oli saanut ideasta kiinni, ja käsi pysyi hyvin tasaisena ja pehmeänä. Pyysin Matteota ottamaan laukkapätkiä myös kolmipisteistunnassa, jotta hän saisi istunnalla ja pohkeella ratsastamisesta kiinni ilman, että peppu oli kiinni satulassa. Aloitimme hyppäämisen kentän keskellä olevasta puomikuja-kavaletista.
“Matteo, etsi ihan rauhassa hyvä laukka ympyrällä ennen esteelle tuloa. Tämä on niin pieni, että kolmipisteistunta riittää Unskille. Pidä kevyt tuntuma suuhun ja joustava käsi — tässä pienessä hypyssä ei myödätäkään tarvi hirveästi.” Ensimmäisellä kerralla Unski hieman innostui ja yllätti ratsastajansa, mutta jatkossa Matteo oli onneksi varautunut ja sai pidettyä tamman tasaisessa laukassa esteelle asti. Kun verryttelyestettä korotettiin, ohjeistin Matteota istumaan edelleen kolmipisteistunnassa josta on helppo siirtyä hyppyyn kevyeeseen istuntaan sekä muistamaan myötäyksen. Ensimmäinen hyppy oli jälleen vähän haparoiva, mutta Matteo sai pian jo kiinni ajatuksesta ja meno oli taas sulavaa.
Pysty-pysty linja oli Matteolle hyvää harjoitusta: Unski olisi mielellään lähtenyt ensimmäisen pystyn jälkeen harppomaan kohti vesimattoa, ja Matteo olisi halunnut reagoida innostukseen kunnon pidätteillä. “Ei se pieni innostuminen haittaa — ihan hyvä vaan, että omaa energiaa löytyy. Yritä itse rentoutua, istua lähellä satulaa ja pitää tasainen käsi. Jos Unski tuntuu aivan mahdottomalta, voit koittaa ottaa pieniä — tosi pieniä ! — puolipidätteitä,” ohjeistin miehelle. Linjan ratsastaminen parani huomattavasti, ja vaikka kimo tamma oli innokas menemään, kuunteli se jo paljon paremmin ratsastajaansa.
Selostettuani käyntitauon aikana radan, Matteo ja Unski saivat startata omansa heti Sylvin ja Sofin jälkeen. “Aaltoesteen ja sarjan välissä on pidempi matka, joten voit antaa Unskin ottaa siinä vähän reippaampaa laukkaa, jos sen tekee mieli. Huolehdi kuitenkin siitä, että Unski tulee ajoissa takaisin ilman, että joudut ottamaan liiallisia pidätteitä. Toisin sanoen, tee se hallitusti,” naurahdin. Matteo nyökkäsi, vastasi, “Yes, mam”, ja nosti kimollaan laukan. Radalla näkyi hyvää suorittamista alusta asti, vaikka Matteo joutui muutamaan otteeseen ottamaan vähän enemmän Unskia takaisin sarjan jälkeen, jotta tie okserille pysyisi hyvänä. Matteosta huomasi, että hänellä on kokemusta, ja tänään päästyään alkuvaikeuksien yli ja paremmin yhteisymmärrykseen Unskin kanssa meno alkoi näyttää jo todella hyvältä.
Pyysin Matteota vielä kokeilemaan rataa niin, että pysty-pysty linjan välin hän ratsastaisi ensin askelta pidentäen ja sitten lyhentäen ja katsomaan, vaikuttaako se koko radan ratsastukseen. “Itse asiassa pidemmällä laukalla tuntui vähän paremmalta,” mies kuittasi, kun kysyin mielipiteitä.
“Ihan ymmärrettävää. Unski kun imee esteelle jo itse, niin sille on luonnollisempaa edetä rataa vähän reippaammassa tahdissa. Jos lähtee liikaa pidättelemään, niin se vähän sitten tappaa tamman omaa innokkuutta. Teillä lähti nyt loppua kohden menemään tosi paljon paremmin, ja taisit saada vähän kiinni istunnasta,” virnistin, johon Matteo naurahti ja nyökkäsi. “Muista vaan, että et sä tarvitse sitä ohjaa kun oikeesti tosi vähän. Unskikin pysyy rennompana ja sietää sitten taas pohjeapuja ja istuntaa paremmin,” totesin vielä loppuun, ennen kuin päästin parin loppuverryttelyjen pariin.
“Voimakastahtoisilla hevosilla tulee helposti käytettyä paljon ohjaa, mutta musta tuntuu että Unski ei hirveästi ohjalla ratsastusta vaadi. Koita pitää tasainen, pehmeä tuntuma ja mieluummin niin, että ohja on hieman löysällä kuin liian kireällä. Ota vaikka kauhukahvasta alkuun kiinni tasaisen tuntuman löytämiseksi,” naurahdin, ja Matteo heitti kommentin alkuaikoihin palaamisesta. “Istu rennosti, ja avaa lonkkia vähän enemmän, jotta pääset syvemmälle satulaan näin alkuun. Kun siirrytään hyppäämään, et tietenkään voi istua perse liimattuna satulaan, mutta nyt alkuun kuitenkin. Etsi ihan rauhassa hyvä tuntuma istunnalla ja pohkeella — älä ole liian ärhäkkä pohkeen kanssa, vaan pyritään siihen, että Unski ymmärtää kevyttä pohjetta. Paina kevyesti, mutta tarpeeksi, ja jos mitään ei tapahdu, voit muistuttaa jämäkämmällä pohkeella.”
Loput verryttelystä Matteo olikin kieli keskellä suuta ja keskittyi istuntaansa. Unski rentoutui huomattavasti, eikä Callen riehuminenkaan enää häirinnyt tammaa. Annoin Matteolle luvan irrottaa kauhukahvasta, kun mies oli saanut ideasta kiinni, ja käsi pysyi hyvin tasaisena ja pehmeänä. Pyysin Matteota ottamaan laukkapätkiä myös kolmipisteistunnassa, jotta hän saisi istunnalla ja pohkeella ratsastamisesta kiinni ilman, että peppu oli kiinni satulassa. Aloitimme hyppäämisen kentän keskellä olevasta puomikuja-kavaletista.
“Matteo, etsi ihan rauhassa hyvä laukka ympyrällä ennen esteelle tuloa. Tämä on niin pieni, että kolmipisteistunta riittää Unskille. Pidä kevyt tuntuma suuhun ja joustava käsi — tässä pienessä hypyssä ei myödätäkään tarvi hirveästi.” Ensimmäisellä kerralla Unski hieman innostui ja yllätti ratsastajansa, mutta jatkossa Matteo oli onneksi varautunut ja sai pidettyä tamman tasaisessa laukassa esteelle asti. Kun verryttelyestettä korotettiin, ohjeistin Matteota istumaan edelleen kolmipisteistunnassa josta on helppo siirtyä hyppyyn kevyeeseen istuntaan sekä muistamaan myötäyksen. Ensimmäinen hyppy oli jälleen vähän haparoiva, mutta Matteo sai pian jo kiinni ajatuksesta ja meno oli taas sulavaa.
Pysty-pysty linja oli Matteolle hyvää harjoitusta: Unski olisi mielellään lähtenyt ensimmäisen pystyn jälkeen harppomaan kohti vesimattoa, ja Matteo olisi halunnut reagoida innostukseen kunnon pidätteillä. “Ei se pieni innostuminen haittaa — ihan hyvä vaan, että omaa energiaa löytyy. Yritä itse rentoutua, istua lähellä satulaa ja pitää tasainen käsi. Jos Unski tuntuu aivan mahdottomalta, voit koittaa ottaa pieniä — tosi pieniä ! — puolipidätteitä,” ohjeistin miehelle. Linjan ratsastaminen parani huomattavasti, ja vaikka kimo tamma oli innokas menemään, kuunteli se jo paljon paremmin ratsastajaansa.
Selostettuani käyntitauon aikana radan, Matteo ja Unski saivat startata omansa heti Sylvin ja Sofin jälkeen. “Aaltoesteen ja sarjan välissä on pidempi matka, joten voit antaa Unskin ottaa siinä vähän reippaampaa laukkaa, jos sen tekee mieli. Huolehdi kuitenkin siitä, että Unski tulee ajoissa takaisin ilman, että joudut ottamaan liiallisia pidätteitä. Toisin sanoen, tee se hallitusti,” naurahdin. Matteo nyökkäsi, vastasi, “Yes, mam”, ja nosti kimollaan laukan. Radalla näkyi hyvää suorittamista alusta asti, vaikka Matteo joutui muutamaan otteeseen ottamaan vähän enemmän Unskia takaisin sarjan jälkeen, jotta tie okserille pysyisi hyvänä. Matteosta huomasi, että hänellä on kokemusta, ja tänään päästyään alkuvaikeuksien yli ja paremmin yhteisymmärrykseen Unskin kanssa meno alkoi näyttää jo todella hyvältä.
Pyysin Matteota vielä kokeilemaan rataa niin, että pysty-pysty linjan välin hän ratsastaisi ensin askelta pidentäen ja sitten lyhentäen ja katsomaan, vaikuttaako se koko radan ratsastukseen. “Itse asiassa pidemmällä laukalla tuntui vähän paremmalta,” mies kuittasi, kun kysyin mielipiteitä.
“Ihan ymmärrettävää. Unski kun imee esteelle jo itse, niin sille on luonnollisempaa edetä rataa vähän reippaammassa tahdissa. Jos lähtee liikaa pidättelemään, niin se vähän sitten tappaa tamman omaa innokkuutta. Teillä lähti nyt loppua kohden menemään tosi paljon paremmin, ja taisit saada vähän kiinni istunnasta,” virnistin, johon Matteo naurahti ja nyökkäsi. “Muista vaan, että et sä tarvitse sitä ohjaa kun oikeesti tosi vähän. Unskikin pysyy rennompana ja sietää sitten taas pohjeapuja ja istuntaa paremmin,” totesin vielä loppuun, ennen kuin päästin parin loppuverryttelyjen pariin.
26. heinäkuuta 2019, kilpailutuotos (Power Jump)
|
kirjoittaja Elli L.
|
Se oli lämmin tuuli. Sellainen kesäinen, pehmeä. Tiedättehän sen. Sellainen, joka kutittaa mukavasti poskia. Joka lempeästi tuo vilvoitusta hellepäivään.
Tuulenvire vaelsi leppoisana kiertäen Auburnin Kartanon. Se nappasi mukaansa punaisten ruusujen tuoksua ruusupuutarhasta ja kiersi huvimajan vierestä kohti derby-kenttää. Se nosti hymyn katsomossa istuvien ihmisten kasvoille. Päivä oli lämmin, eittämättä yksi kesän lämpimimmistä. Ilma ei kuitenkaan ollut kostea ja sitä kautta painostava. Se oli kuivan kuuma, ja se pieni tuulenvire helpotti oloa.
Tuulahdus kulki kimon puoliveritamman korvien välistä. Se tarttui ohueen otsatukkaan ja nosti sitä varovasti. Tamma puhalsi kuumaa ilmaa sieraimistaan katsellen tutkivasti ympärilleen. "Mitä parhainta rataonnea!" ruskeahiuksinen nainen taputti kimon kaulaa hymyillen tamman selässä istuvalle miehelle. "Grazie", selässä istuva kiitti poissaolevasti. Hän keskittyi rataan, kertasi mielessään esteiden välejä ja pohti tammansa kykyä kääntyä pennin päällä. Rata oli tekninen ja hevonen nuori ja melko kokematonkin. "Hoida homma kotiin, Unski", nainen vielä supatti rapsuttaen tamman silkkistä turpaa.
"Kiitokset edelliselle ratsukolle! Seuraavana starttausvuorossa on Matteo Locatelli tammallaan Kastanjan Uthopia!" kovaääninen kajautti ilmoille. Tuulenvire tarttui mukaan, kun Matteo ohjasi tammansa radalle. Hennosti ruusuntuoksuinen ilmavirta kulki hipaisten miehen korvantaustaa, kutittaen kypärän alta kurkkivia mustia kiharia. Se palautti tämän mieleen lapsuuden aurinkoisen Italian ja äidin hyräillen hoitamassa ruusujaan. Hetkeksi mies kohdisti katseensa kohti valkoista kumpupilvenhattaraa, joka hitaan varmasti leijaili taivaalla. Matteo keräsi ajatuksensa, ja tuuli jatkoi matkaansa valkopaitaista selkää pitkin hevosen lautasille. Se heilautti häntäjouhia ja yltyi vastaleikatulla nurmella pieneksi pyörteeksi. Unski tuntui pirteältä. Se katseli esteitä ryhdistäytyen hieman. Tamma tuskin malttoi odottaa lähtömerkkiä, se varovasti otti yhden raviaskeleen. Koetti hieman, josko ratsastaja jo myötäisi ja antaisi sen mennä. Nöyränä hevosena se kuitenkin malttoi mielensä.
Lähtömerkki. Ruskeahiuksinen nainen puristi hermostuneesti käden nyrkkiin katsomon laidalla. Kynnet painautuivat kämmeneen, joka hikosi jo valmiiksi. Ensimmäinen este oli helppo, turvallisen näköinen ja värinen. Vaivaton alku radalle, toi positiivisen vivahteen suoritukseen. Hevosen kaviot rummuttivat nurmea. Laukka oli hillittyä ja Unski herkkänä ja kuulolla. Vesieste. Pitkä sellainen. Vaati venymistä pituussuunnassa, eikä se ollut tämän hevosen vahvimpia puolia. Matteo laski askeleet tarkasti. Hän naksautti kieltään ja päästi Unskin hyppyyn. Katsomon laidalla groomi pidätti huomaamatta hengitystään. Unskin kaviot osuivat turvallisesti nurmelle, vain pieni multapaakku lensi seuraavan askeleen myötä veteen. Ilma kulki taas keuhkoissa niin ratsastajalla kuin taustatuellakin.
Kolmannella esteellä, muurilla, Matteo teki ratkaisun, joka oli pohdituttanut häntä rataan tutustumisesta lähtien. Kun Unskin kanssa edettiin hillityn hallitusti, kului kellossa arvokkaita sekunteja. Tamma tuntui lukevan ajatuksia tänään, joten Matteo uskalsi yrittää. Hän käänsi hevosensa jo esteen päällä vasemmalle, kohti kapea väliä. Tuulenvire ei ehtinyt mukaan, se huiskaisi esteen yli kohti kentän päätyä, kun mies kimonsa kanssa oli jo menossa kohti nelosen sarjaa. Suoristus oli nopea. Unski oli himpun verran liian lähellä ensimmäistä pystyä, mutta se onnistui ylittämään esteen puhtaasti. Sarjan välissä Matteon ammattitaito punnittiin. Hän lähestulkoon asetteli hevosensa kaviot yksitellen oikeille paikoilleen, ja okseri ylitettiin helposti.
Viuhka. Tavallinen pysty olisi antanut varaa ottaa kellosta kiinni tiukalla käännöksellä heti nelosen sarjan jälkeen, mutta viuhka vaati tarkan lähestymisen. Matteo otti tilaa kiertäen yhdeksännen esteen, antoi Unskille vähän ohjaa pidentääkseen askeltaan, kunnes kokosi tammansa taas. Kolme, neljä, viisi.. Unski ponnisti hyppyyn. Tuuli nousi pehmoiseksi puuskaksi, joka lensi Unskin mukana vihreiden puomien yli. Ajatuksille ei ollut aikaa. Laskeutumisessa piti olla jo menossa vasemmalle ja esteiden välissä oli hyvin ahdasta. Herkkyytensä ansiosta Unskin laukkaa pystyi hienosäätämään paljon. Se lyhensi askeleensa, liikkui melkein paikallaan. Matteo siirsi aavistuksen painoaan, hipaisi pohkeellaan ja vaihtoi laukan oikeaan.
Teknisin rataosuus oli takanapäin, kun hempeän hattaramainen kutoseste oli ylitetty. Matteo rentoutui hieman, vaikka puolet radasta oli vielä jäljellä. Groomikin venytteli kipeitä sormiaan, hieroi hajamielisesti kämmeneen painautuneita kynnenjälkiä. Hän tunsi tuulen henkäyksen niskassaan ja kulki sen mukana mielessään radalle.
Hokit jättivät nurmeen reikiä. Mutapaakkuja lenteli ensin hitaasti ja esteen lähestyessä ripeämpään tahtiin. Sateenkaaren värinen ja mallinen yksisarviseste herätti muodollaan Unskissa hieman kummastusta. Se tuskin näkyi katsomoon, mutta Matteo tunsi tammansa empivän. "Go, go!" hän kannusti. Epäilyistään huolimatta Unski luotti Matteon tietävän paremmin. Se hyppäsi vähän takakireästi, mutta hyppäsi kuitenkin.
Loput esteet menivät kuin pikakelauksella. Esteiden välissä oli tilaa pidentää askelta ja lopulta pyytää Unskia ripeämpään tahtiin. Viimeiseen väliin ja kaarteeseen laukka oli vaihdettu jo edeltävän esteen päällä. Matteo oli mielessään jo ylittänyt kahdennentoista esteen. Aavistuksen liian myöhään hän heräsi asettelemaan Unskin kinttuja viimeiselle ylitykselle. "Cretini!" mies ehti moittia itseään mielessään. Mikä amatöörimäinen virhe, lopettaa ratsastus ennen maaliviivaa! Säikähdys kulki puhalluksena katsomon viereen. Nainen tarttui siihen, pidätti henkeään. Sydänkin taisi jättää lyönnin välistä. Hevonen tuli vaarallisen lähelle estettä. Matteo patisti Unskia hyppäämään. Tamma veti jalkansa niin tiiviiksi paketiksi kuin sai, ihan kuin sekin olisi tajunnut tilanteen vakavuuden. Alastulo ei ollut kaunis, mutta sinivalkoiset puomit pysyivät kuin pysyivätkin kannattimillaan. Helpotus hyökyi Matteon läpi, kun takaa ei kuulunutkaan puomin tömähdystä maahan. Lempeä kesäinen tuulahdus tarttui ratsukon matkaan tuoden jälleen mukanaan ruusutarhan tuoksua. Matteo vilkaisi kohti taivasta. Pilvenhattara oli hävinnyt, jäljellä oli pelkkää vaaleansinistä silmänkantamattomiin. "Grazie, madre", mies ajatteli ylittäessään pitkällä laukalla maaliviivan. Kohdatessaan katseellaan tutun, lämpimän aurinkoisen hymyn kentän laidalta, sulivat Matteonkin kasvot virnistykseen. Suupielet korvia kohti pyrkien mies taputti tammansa kaulaa ja jätti derby-kentän taakseen.
Tuulenvire vaelsi leppoisana kiertäen Auburnin Kartanon. Se nappasi mukaansa punaisten ruusujen tuoksua ruusupuutarhasta ja kiersi huvimajan vierestä kohti derby-kenttää. Se nosti hymyn katsomossa istuvien ihmisten kasvoille. Päivä oli lämmin, eittämättä yksi kesän lämpimimmistä. Ilma ei kuitenkaan ollut kostea ja sitä kautta painostava. Se oli kuivan kuuma, ja se pieni tuulenvire helpotti oloa.
Tuulahdus kulki kimon puoliveritamman korvien välistä. Se tarttui ohueen otsatukkaan ja nosti sitä varovasti. Tamma puhalsi kuumaa ilmaa sieraimistaan katsellen tutkivasti ympärilleen. "Mitä parhainta rataonnea!" ruskeahiuksinen nainen taputti kimon kaulaa hymyillen tamman selässä istuvalle miehelle. "Grazie", selässä istuva kiitti poissaolevasti. Hän keskittyi rataan, kertasi mielessään esteiden välejä ja pohti tammansa kykyä kääntyä pennin päällä. Rata oli tekninen ja hevonen nuori ja melko kokematonkin. "Hoida homma kotiin, Unski", nainen vielä supatti rapsuttaen tamman silkkistä turpaa.
"Kiitokset edelliselle ratsukolle! Seuraavana starttausvuorossa on Matteo Locatelli tammallaan Kastanjan Uthopia!" kovaääninen kajautti ilmoille. Tuulenvire tarttui mukaan, kun Matteo ohjasi tammansa radalle. Hennosti ruusuntuoksuinen ilmavirta kulki hipaisten miehen korvantaustaa, kutittaen kypärän alta kurkkivia mustia kiharia. Se palautti tämän mieleen lapsuuden aurinkoisen Italian ja äidin hyräillen hoitamassa ruusujaan. Hetkeksi mies kohdisti katseensa kohti valkoista kumpupilvenhattaraa, joka hitaan varmasti leijaili taivaalla. Matteo keräsi ajatuksensa, ja tuuli jatkoi matkaansa valkopaitaista selkää pitkin hevosen lautasille. Se heilautti häntäjouhia ja yltyi vastaleikatulla nurmella pieneksi pyörteeksi. Unski tuntui pirteältä. Se katseli esteitä ryhdistäytyen hieman. Tamma tuskin malttoi odottaa lähtömerkkiä, se varovasti otti yhden raviaskeleen. Koetti hieman, josko ratsastaja jo myötäisi ja antaisi sen mennä. Nöyränä hevosena se kuitenkin malttoi mielensä.
Lähtömerkki. Ruskeahiuksinen nainen puristi hermostuneesti käden nyrkkiin katsomon laidalla. Kynnet painautuivat kämmeneen, joka hikosi jo valmiiksi. Ensimmäinen este oli helppo, turvallisen näköinen ja värinen. Vaivaton alku radalle, toi positiivisen vivahteen suoritukseen. Hevosen kaviot rummuttivat nurmea. Laukka oli hillittyä ja Unski herkkänä ja kuulolla. Vesieste. Pitkä sellainen. Vaati venymistä pituussuunnassa, eikä se ollut tämän hevosen vahvimpia puolia. Matteo laski askeleet tarkasti. Hän naksautti kieltään ja päästi Unskin hyppyyn. Katsomon laidalla groomi pidätti huomaamatta hengitystään. Unskin kaviot osuivat turvallisesti nurmelle, vain pieni multapaakku lensi seuraavan askeleen myötä veteen. Ilma kulki taas keuhkoissa niin ratsastajalla kuin taustatuellakin.
Kolmannella esteellä, muurilla, Matteo teki ratkaisun, joka oli pohdituttanut häntä rataan tutustumisesta lähtien. Kun Unskin kanssa edettiin hillityn hallitusti, kului kellossa arvokkaita sekunteja. Tamma tuntui lukevan ajatuksia tänään, joten Matteo uskalsi yrittää. Hän käänsi hevosensa jo esteen päällä vasemmalle, kohti kapea väliä. Tuulenvire ei ehtinyt mukaan, se huiskaisi esteen yli kohti kentän päätyä, kun mies kimonsa kanssa oli jo menossa kohti nelosen sarjaa. Suoristus oli nopea. Unski oli himpun verran liian lähellä ensimmäistä pystyä, mutta se onnistui ylittämään esteen puhtaasti. Sarjan välissä Matteon ammattitaito punnittiin. Hän lähestulkoon asetteli hevosensa kaviot yksitellen oikeille paikoilleen, ja okseri ylitettiin helposti.
Viuhka. Tavallinen pysty olisi antanut varaa ottaa kellosta kiinni tiukalla käännöksellä heti nelosen sarjan jälkeen, mutta viuhka vaati tarkan lähestymisen. Matteo otti tilaa kiertäen yhdeksännen esteen, antoi Unskille vähän ohjaa pidentääkseen askeltaan, kunnes kokosi tammansa taas. Kolme, neljä, viisi.. Unski ponnisti hyppyyn. Tuuli nousi pehmoiseksi puuskaksi, joka lensi Unskin mukana vihreiden puomien yli. Ajatuksille ei ollut aikaa. Laskeutumisessa piti olla jo menossa vasemmalle ja esteiden välissä oli hyvin ahdasta. Herkkyytensä ansiosta Unskin laukkaa pystyi hienosäätämään paljon. Se lyhensi askeleensa, liikkui melkein paikallaan. Matteo siirsi aavistuksen painoaan, hipaisi pohkeellaan ja vaihtoi laukan oikeaan.
Teknisin rataosuus oli takanapäin, kun hempeän hattaramainen kutoseste oli ylitetty. Matteo rentoutui hieman, vaikka puolet radasta oli vielä jäljellä. Groomikin venytteli kipeitä sormiaan, hieroi hajamielisesti kämmeneen painautuneita kynnenjälkiä. Hän tunsi tuulen henkäyksen niskassaan ja kulki sen mukana mielessään radalle.
Hokit jättivät nurmeen reikiä. Mutapaakkuja lenteli ensin hitaasti ja esteen lähestyessä ripeämpään tahtiin. Sateenkaaren värinen ja mallinen yksisarviseste herätti muodollaan Unskissa hieman kummastusta. Se tuskin näkyi katsomoon, mutta Matteo tunsi tammansa empivän. "Go, go!" hän kannusti. Epäilyistään huolimatta Unski luotti Matteon tietävän paremmin. Se hyppäsi vähän takakireästi, mutta hyppäsi kuitenkin.
Loput esteet menivät kuin pikakelauksella. Esteiden välissä oli tilaa pidentää askelta ja lopulta pyytää Unskia ripeämpään tahtiin. Viimeiseen väliin ja kaarteeseen laukka oli vaihdettu jo edeltävän esteen päällä. Matteo oli mielessään jo ylittänyt kahdennentoista esteen. Aavistuksen liian myöhään hän heräsi asettelemaan Unskin kinttuja viimeiselle ylitykselle. "Cretini!" mies ehti moittia itseään mielessään. Mikä amatöörimäinen virhe, lopettaa ratsastus ennen maaliviivaa! Säikähdys kulki puhalluksena katsomon viereen. Nainen tarttui siihen, pidätti henkeään. Sydänkin taisi jättää lyönnin välistä. Hevonen tuli vaarallisen lähelle estettä. Matteo patisti Unskia hyppäämään. Tamma veti jalkansa niin tiiviiksi paketiksi kuin sai, ihan kuin sekin olisi tajunnut tilanteen vakavuuden. Alastulo ei ollut kaunis, mutta sinivalkoiset puomit pysyivät kuin pysyivätkin kannattimillaan. Helpotus hyökyi Matteon läpi, kun takaa ei kuulunutkaan puomin tömähdystä maahan. Lempeä kesäinen tuulahdus tarttui ratsukon matkaan tuoden jälleen mukanaan ruusutarhan tuoksua. Matteo vilkaisi kohti taivasta. Pilvenhattara oli hävinnyt, jäljellä oli pelkkää vaaleansinistä silmänkantamattomiin. "Grazie, madre", mies ajatteli ylittäessään pitkällä laukalla maaliviivan. Kohdatessaan katseellaan tutun, lämpimän aurinkoisen hymyn kentän laidalta, sulivat Matteonkin kasvot virnistykseen. Suupielet korvia kohti pyrkien mies taputti tammansa kaulaa ja jätti derby-kentän taakseen.
VIRTUAALIHEVONEN - A SIM-GAME HORSE
kuvat: ransu.kuvat.fi
kuvat: ransu.kuvat.fi